Miten kohdata elämän vastoinkäymisiä + ylihuomenna ensi-ilta!!!

Moikka!

Päivät kuluvat nopeammin kuin koskaan ja perjantaina onkin jo aika astua lavalle ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Tuntuu ihanalta päästä vihdoin näyttämään esityksemme, jota olemme jo marraskuusta lähtien harjoitelleet. Toisaalta on vähän haikea ajatella, että perjantain ja lauantain esitysten jälkeen tämäkin prosessi on jo ohi. Olemme olleet koko viikon Dansens Husilla harjoittelemassa ja säätämässä viimeisiä valomomentteja, mikä vaatii meidän tanssijoiden osalta jonkin verran kärsivällisyyttä kun suurin osa ajasta kuluu seistessä ja paikkoja läpikäydessä. Toisaalta työ myös palkitaan, sillä lopputulos näyttää valojen kanssa upealta (ainakin tämän päivän videoidussa läpimenossa!).

Tässä pari surkealaatuista kuvaa päivän läpimenosta :).

Viime viikonloppuna oli euroviisut, eli koko kevään kohokohta hahah. Oli ihana nähdä kahden vuoden odotuksen jälkeen vihdoin eeppinen musiikkishow! Rakastan kaikkea hössötystä ja hypetystä, jonka olemme koko kevään aikana kaveriporukkamme kesken pistäneet Melodifestivalenin ja Euroviisujen katsomiseen. Nyt saimme kuulla vielä hieman inside-juttuja luokkalaiseltamme Ingridiltä, joka pääsi Rotterdamiin mukaan Irlannin rekvisiittaa siirtelemään. Ingrid on ollut koko kevään harjoittelussa koreografi Benke Rydmanin apulaisena, jonka avulla tämäkin mahdollisuus avatui. Hauska nähdä miten meidän koulusta pääsee niin erilaisiin harjoittelupaikkoihin: toiset oopperalle, toiset euroviisuihin. 🙂 Kaksi luokkalaistamme ovat myös tällä hetkellä Etelä-Afrikassa tanssimassa paikallisen baletticompanyn kanssa, sillä siellä tarvittiin sijaisia parille loukkaantuneelle tanssijalle. Ikinä ei siis tiedä minne kaikkialle meidän koulusta päätyy; koulullamme on kontakteja joka puolella ja mahdollisuuksia matkustamiselle on näiden vuosien varrella kertynyt monia. Muistelimme juuri vähän aikaa sitten ihanaa matkaamme Pariisiin ensimmäisenä vuonna, kun pääsimme vieraileviksi esiintyjiksi LAAC-tanssikoulun esityksessä.

Lukuvuoden loppu häämöttää ja ajattelin pysähtyä hetkeksi miettimään kaikkea tänä vuonna kokemiani asioita. Olen tosiaan päässyt tanssimaan 17:ssa eri kaupungissa, loukannut selkäni intensiivisen kiertueen takia, hakenut varmaan sataan eri paikkaan ja kuvannut aivan liian monta hakuvideota, parantunut selkävammastani ja turhautunut kuinka pitkään se vaikutti tanssimiseeni sekä ollut kaukosuhteessa poikaystäväni kanssa kahdeksan kuukauden ajan (odotus palkitaan, näemme ALLE viikon päästä!!!). Olen oppinut paljon tänä aikana itsestäni ja siitä, miten reagoin stressiin ja epävarmuuteen. Koen olevani positiivinen ihminen, mutta superstressaantuneena minun on vaikeampi katsoa asioita objektiivisesti. Olen huomannut että stressillä on negatiivinen vaikutus itsetuntooni ja alan helpommin vertailemaan itseäni muiden kanssa. Omasta palautumisestaan on siis pidettävä huolta, jotta on voimia kohdata erilaisia tilanteita ja vastoinkäymisiä.

Nyt viime aikoina olen huomannut muutoksen ajatuksissani ja tavoissani kohdata tietyt tilanteet. Negatiivisen vertailun ja huolestumisen sijaan olen pystynyt katsomaan asioita toisesta perspektiivistä. Esimerkiksi olen usein lannistunut, kun joku toinen saavuttaa jotakin ja ajatellut automaattisesti olevani jollain tapaa huonompi tai epäonnistunut, etenkin jos olen itse yrittänyt saavuttaa samaa. Tällaisten ajatusten sijaan olen viime aikoina pystynyt ottamaan etäisyyttä ja keskittynyt omaan polkuuni tanssijana ja ihmisenä. Elämä on niin monimutkaista ja kaikki niin erilaisia, että reilua objektiivista vertailua on mahdoton tehdä. Olen siis oikeastaan sivuuttanut kokonaan nämä ajatukset saavuttamisesta ja hyvästä tai huonosta suorituksesta. Minusta tuntuu, että koko tapani katsoa ja kokea asiat on muuttunut, kun keskityn itseeni, nykyhetkeen sekä kaikkeen positiiviseen energiaan ympärilläni. Toivon, että tämänhetkinen tapani nähdä asiat pysyy mukanani myös seuraavalla kerralla kun olen stressaantuneempi ja elämän muillakin osa-alueilla. Huomasin tänään lavalla tanssiessani miten pystyin olemaan todella läsnä jokaisessa liikeessä, minkä takia koko esitys tuntui pidemmältä ja täydemmältä. Olin 100% mukana jokaisessa hengenvedossa ja katseessa liikkeiden suorittamisen sijaan.

En tiedä tarkalleen miten olen onnistunut muuttamaan ajattelutapaani, mutta uskon monen asian vaikuttaneen siihen. Ensinnäkin olen joogannut ja meditoinut joka päivä monen kuukauden ajan, mikä tuntuu antaneen minulle mahdollisuuden elää paremmin hetkessä ja keskittyä siihen miltä asiat tuntuvat juuri nyt jonkin tuloksen sijaan. Minulla on myös vähemmän asioita hoidettavana tällä hetkellä, mikä on antanut minulle aikaa palautua. Energisenä pienet vastoinkäymiset eivät hetkauta samalla tavalla, sillä mieli on muutenkin rauhallisempi. Olisin tietenkin hyötynyt juuri näistä ajatuksista etenkin niinä viikkoina kun tehtäviä asioita on ollut tuhat, ja en ole voinut treenata kunnolla selkäni takia tai jostakin koulusta on tullut kieltävä vastaus.

Anyways, näin lopuksi voisin tiivistää tämän viikon tuntemukset sanomalla, että jos elämä tuntuu liian vaativalta eikä oma suoritus tunnu riittävän, ongelma saattaa piileä tavassa millä näkee asiat. Aina voi tehdä paremmin ja löytää uusia asioita, jotka on saatava tai saavutettava. Sen sijaan jos keskittyisi ihailemaan omaa kehitystään ja tietään nykyhetkeen, voi olla helpompi olla ylpeä ja onnellinen omasta tekemisestään. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö pitäisi haastaa itseään ja tavoitella unelmiaan, mutta rehellisesti sanoen uskon sen olevan paljon helpompaa itsetunnon ollessa kohdillaan ja kun omaan tekemiseensä voi luottaa.

Ihanaa viikkoa ja positiivisia viboja kaikille!

Sonia <3

Tässä kuva sateisesta Skärholmenista sekä iloisesta neulovasta Soniasta hahah.

Lue myös:

Vihdoin rennompaa! + auringonkukansiemenvoin resepti:)

Tanssiopiskelijan tavallinen viikko

Avain onneen

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *