Miten selvitä tanssiopinnoista

Moikka!

Juttelin pari päivää sitten nykyisten toisen vuoden oppilaiden kanssa koulustressistä, ja täytyy myöntää että olin lähes unohtanut kuinka rankka viime vuosi oikein oli. Nyt minulla on meneillä kolmas vuosi, joka on monella tavalla helpompi, sillä ainoa kunnon tehtävä on gymnasiearbete itse harjoittelun lisäksi. Tottakai tämän päälle tulee kaikenlaiset auditionit ja niihin valmistautumiset, eli ihan helpolla ei silti pääse. 30 esitystä kiertueella ei myöskään ollut kropalleni erityisen kevyt juttu, mutta koen silti jaksavani niin paljon paremmin, enkä ole läheskään niin stressaantunut kuin viime vuonna. Olen oppinut ja ymmärtänyt kakkosvuoden jälkeen monta asiaa (ehkä kantapään kautta, mutta kumminkin!), enkä enää ikinä halua joutua samanlaisen stressin ja väsymyksen kohteeksi. Toivon että tästä tekstistä voisi olla apua muille kaltaisilleni kilpailuhenkisille suorittajapersoonille, jotka ovat ylitreenamassa ja ottamassa paineita jokaisesta pienestä tehtävästä. I know how you feel.

Totuus on, että minulle käännekohta tuli maaliskuun puolessavälissä, kun etäkoulu alkoi. Siitä lähtien aikatauluni ovat yksinkertaisesti olleet niin erilaiset, etten ole altistunut samanlaiselle määrälle töitä, deadlineja ja kovaa henkistä ja fyysistä stressiä. Kesän jälkeen en ole oikeastaan ollut koululla, vaan treenamassa ammattilaisten kanssa, jotka tuntuivat kaikki jo ymmärtäneen nämä tärkeät asiat, jotka olen listannut tuohon alle. Paikan- ja aikataulujenvaihdos oli monella tapaa erittäin terveellinen minlle, ja itsetuntoni on ollut moninkertaisesti parempi viime aikoina kuin viime vuonna.

Haluaisin silti uskoa, että seuraavan kerran kun aikatauluni ovat yhtä täynnä kuin viime vuonna, selviäisin siitä paremmin. Tämä on tietenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä minulla on jo huono esimerkki viime viikolta. Olin siis viikko sitten perjantaina koululla, ja minun on myönnettävä että se riitti herättämään monenlaisia negatiivisia ajatuksia päässäni. Koin palaavani siihen viime vuotiseen minään, joka vertaili, ylianalysoi ja stressaantui jokaisesta pikkuasiasta. Illalla minun oli moneen kertaan toistettava itselleni, että en osannut sarjoja, satuin menemään sen opettajan tunnille, jonka tyyli eroaa paljon omastani ja minua sattui vielä selkäänkin. On siis ihan normaalia, ettei fiilis ollut loistava. Se ei tarkoita, ettenkö olisi kehittynyt tai että olisin yhtäkkiä muuttunut huonoksi tanssijaksi.

Jos voisin mennä ajassa taaksepäin, sanoisin viime vuoden itselleni monta tärkeää asiaa. Suurin osa on yksinkertaisia aika itsestäänselviä asioita, jotka kyllä tiedostin, mutta joita en silti pystynyt jostain syystä ymmärtämään. Tässä siis vähän life advicea tanssinopiskelijoille ja ennen kaikkea itselleni:

  • En pysty antamaan 100% kaikessa mitä teen. Tämä on ollut minulle erittäin vaikea asia ymmärtää ja minulla on edelleen vaikeuksia tämän kanssa. Yritän nykyään ajatella, että mikäli tärkein tavoitteni on vaikka kehittää jotain tiettyä asiaa nykytanssissa, minun ei kannata rasittaa itseäni stressaamalla kauheasti koreografiatunnin pikkutehtävästä. On selvää, että haluan tehdä parhaani, mutta totuus on että en vain pysty tekemään kaikkea kaikessa aina niin hyvin kuin osaan. Aina on parannettavaa ja eteen tuodaan aina lisää tehtäviä, joista voi stressata.

-> Minun vastuullani on valita, mihin niistä käytän energiani ja aikani.

  • Tanssitunnit väsyttävät kehoa, mutta jaksamista vaikeuttavat myös suorituspaineet ja täydellisyydentavoittelu. Ajattelin, ettei minulla ole syytä olla väsynyt, kun viikossa on kummiskin yksi lepopäivä ja päivätkin loppuvat jo viideltä. Oikeastihan päivät olivat äärimmäisen kuormittavia, sillä treeni oli intensiivistä, ja kun emme tanssineet jouduimme tekemään muita kovaa keskittymistä vaativia tanssiin liittyviä tehtäviä. En aio jatkossa aliarvioida työn määrää, vaan aion kuunnella herkemmin kehoani ja pitää huolta jaksamisestani.

-> On ihan okei levätä, siitä ei yleensä ole haittaa. 

  • Väsyneenä ja stressaantuneena tanssin huonommin, enkä ole luova. Kun keho on äärirajoillaan, yksinkertaisistakin asioista tulee hankalia. Huomaan itse, että väsyneenä minun on vaikea saada aikaiseksi luovaa ajattelua vaativia kompositiotehtäviä, enkä myöskään nauti samalla tavalla esimerkiksi improvisoinnista. Tanssitunnit muuttuvat suoritukseksi, eikä tanssin iloa koe samalla tavalla, kun keho odottaa vaan seuraavaa taukoa tai päivän loppumista. (Lue tästä, miten jaksaa paremmin!)

-> Vahva ja energinen keho tanssii paremmin aka syö, nuku ja tee välillä jotain muuta.

  • Tanssi on taidetta, jota on vaikea arvioida. Koulussa eletään jossain ihmekuplassa, missä jokaisen oppilaan taidoille yritetään antaa numero ja näin ollen yritetään arvioida kuka on parempi kuin joku toinen. Totuus on, että taidetta on vaikea arvioida ja loppujen lopussa kyse on vain tyyleistä ja mielipiteistä. Joku on parempi jossain ja toinen sopii paremmin johonkin muuhun. Tanssia ei voida arvioida objektiivisesti. Kaikki opettajat eivät aina ole samaa mieltä, eikä näin ollen pidä samoja oppilaita ”parhaina”. Mikä on edes ”paras” nykytanssissa? Älä käytä energiaasi epäolennaisten asioiden stressaamiseen. Palaute on hyödyllinen, numero harvemmin.

-> Loppujen lopuksi kyse on aina mielipiteistä. JOKAISELLE löytyy kyllä paikka tanssin maailmasta, joskus sen löytäminen voi vaan viedä enemmän aikaa.

  • Jos muuttaa tavoitettaan ei voi epäonnistua. Minusta on outoa, että minulla on ollut tapana asettaa tavoitteksi asioita, joihin en voi vaikuttaa. Miten esimerkiksi tiettyyn kouluun pääseminen voi olla tavoite, kun en ole itse tuomaristossa tai päättämässä ketä johonkin kouluun milloinkin hakee. Sen sijaan, voin vaikuttaa siihen, että otan selvää minne voin hakea, tehdä hakemukset huolella ja ajoissa.

-> Tavoitteet kannattaa asettaa siten, että niihin voi itse vaikuttaa, eikä niiden onnistuminen ole onnesta kiinni.

Miksi ihmeessä olen aina yrittänyt olla täydellinen kaikessa, vaikka seurauksena olen niin poikki, että tulokseni heikentyy jokaisessa aineessa? Sen sjaan minun kannattaa ottaa osassa asioista vähän rennommin, jotta voisin nauttia niistä asioista enemmän, joilla oikeasti on minulle merkitystä. Loppujen lopuksi olen valinnut tanssiopinnot, koska rakastan tätä lajia niin paljon. Jos oma lempiasia alkaa tuntua suorittamiselta, todennäköisesti paineet ja tanssin ilo eivät ole ihan balansissa. Tanssi tuo niin paljon onnellisuutta elämään, kun siitä vain osaa nauttia.

Tällä viikolla olen ollut superaktiivinen tanssituntien ohella. Olemme tehneet joka ilta jotakin kivaa yhdessä: menneet kahville, kaupungille, pitäneet spa-illan, katsoneet leffaa, leiponeet sahramipullia… Treenitkin ovat olleet superkivoja jotenkin, ja meillä on ollut superkiva fiilis koko viikon.:)

Hauskaa viimeisiä marraskuun päiviä ja ensimmäistä adventtia!

Sonia <3

Lue myös:

Mitä opin kun treenasin yksin

Näin jaksan paremmin kiireisen arjen keskellä

Ensi-ilta ja parhaat rentoutumisvinkkini!

Kommentit (4)
  1. Tanssiopiskelijan tavallinen viikko – Sonian seurassa | Lily
    28.3.2021, 13:31

    […] Miten selvitä tanssiopinnoista […]

  2. Ystävänpäivä ja herkkuleipää – Sonian seurassa | Lily
    16.2.2021, 19:08

    […] Miten selvitä tanssiopinnoista […]

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *