Odotukset vs todellisuus // kiertueen loppu lähestyy

Viimeinen kuukausi on ollut superintensiivinen ja rankka, mutta ennen kaikkea yksi elämäni hauskimmista ja kivoimmista kuukausista. Ensi viikolla meillä on kiertueen viimeiset(!!) neljä esitystä Gällivaressa ja Tukholmassa. Olen oppinut paljon pääsemällä tanssimaan yleisölle samaa puolen tunnin teosta lähes joka päivä, joskus jopa kaksi kertaa päivässä. Tähän postaukseen olen kerännyt erilaisia ajatuksia ja odotuksia, joita minulla oli tästä kiertueesta, sekä miten ne ovat toteutuneet vai ovatko ne toteutuneet ollenkaan.

Minusta tulee varmempi esiintyjä.

Huomaan ehdottomasti kehittyneeni esiintyjänä viimeisen kuukauden aikana. Olen varmempi lavalla ja luotan siihen, että osaan reagoida vaikka jokin menisikin pieleen. Luotamme ryhmänä paremmin toisiimme, joten lavalla on mukavampi olla ja voin keskittyä esimerkiksi ilmaisuun eri tavalla kuin ensimmäisissä vedoissamme. Pääsen helposti keskittyneeseen mielentilaan ennen lavalle menoa, vaikka olisinkin väsynyt tai muuten levoton. Pystyn myös paremmin keskittymään tanssiessani siihen mitä teen, vaikka jokin olisikin mennyt pieleen. En jää siis miettimään pieleen mennyttä kohtaa, vaan siirryn eteenpäin ja pidän huolen siitä, että ainakin loppu sujuu hyvin.

Kuntoni paranee.

Ehdottomasti. En ole eläessäni hikoillut yhtä paljon kuin tällä kiertueella ja huomaan että minusta on tullut vahvempi. Esityksen lopussa olen edelleen aina yhtä väsynyt, mutta se johtuu siitä että pystyn haastamaan itseäni enemmän kuin kiertueen alussa. Tanssin esityksemme fyysisemmin kuin kiertueen alussa: pystyn menemään pidemmälle liikkeissä, syvemmälle pliéissä sekä haastamaan itseäni nopeudessa ja erilaisissa dynamiikoissa.

Jossain vaiheessa esitys alkaa tuntua liian tutulta ja mukavalta, jolloin sen esittäminen ei tunnu yhtä mielenkiintoiselta.

Hahah, ei ollenkaan! Suurin kehittyminen on tapahtunut nyt vasta kiertueen aikana ensi-illan jälkeen. Tanssimme paremmin yhdessä, meistä on tullut parempia esiintyjiä ja kuntomme on kehittynyt. En ole koskaan ennen esittänyt samaa numeroa 30 kertaa, mutta aliarvioin silti kuinka paljon lavalla voi oppia. Joka kerta voi löytää jotain uutta sekä haastaa itseään tekemään jotain paremmin. Esitys tuntuu aivan erilaiselta nyt kuin kiertueen alussa, mutta aivan yhtä mielenkiintoiselta! Voisin helposti esittää sen vielä toiset 30 kertaa!

Olemme myös vaihtaneet sooloja keskenämme pari kertaa ja tehneet pieniä muutoksia, jotta joudumme olemaan hereillä ja ajattelemaan esityksen aikana vielä kiertueen loppupuolellakin. Jos esitys tuntuu liian ”mukavalta” alkaa helposti yliajattelemaan ja epäilemään jokaista askelta, mikä johtaa turhiin pikkuvirheisiin (näin taisi käydä parille ryhmämme tanssijalle haha).

Opin tuntemaan muut tanssijat paremmin.

Tunnemme toisemme paljon paremmin nyt kuin kiertueen alussa. Olisin silti toivonut, että olisimme ehtineet tehdä enemmän juttuja yhdessä. Iltaisin kaikki olivat useimmiten liian väsyneitä, eikä aikaa riittänyt yhdessä olemiseen niin paljon. Pidimme silti pari leffailtaa ja ehdimme pelata korttiakin yhden kerran lolz. Bussimatkoilla monet nukkuivat ja aamiaisella on yleensä liian väsynyt tunnelma keskustelemiseen haha. Sen sijaan ne harvat kerrat kun saimme illallisen hotellista, söimme ja juttelimme monta tuntia yhdessä. On ollut ihana tutustua muihin kiertueen jäseniin ja jutella kiinnnostavista asioista.

Meitä on tosiaan 8 tanssijaa: viisi viimeisen vuoden oppilasta koulustani (minä mukaan lukien) ja yksi meidän koulusta viime vuonna valmistunut tanssija. Meidän ryhmänumeron lisäksi kiertueella on mukana duetto, jonka tanssii kaksi huipputaitavaa ja ihanaa tanssijaa. Heidän lisäksi kiertueella on mukana ääni-ja valoteknikko, koreografi, tuottaja, kiertuemanageri, kuvaaja sekä bussinkuljettaja.

Kiertueen loppua kohden esitys tulee menemään lähes täydellisesti joka kerta.

Hahah mitä toiveajattelua. Pikkuvirheitä on sattunut paljon, myös tällä viikolla, olen esimerkiksi liukastunut ja kerran myös valot ja musiikki alkoivat myöhässä. Kaikesta on silti selvitty kunnialla. Meitä on kuusi tanssijaa ja joka kerta jollain menee paremmin ja jollain huonommin. Kokonaisuutena esitys on silti kehittynyt paljon ja energiamme on paljon parempi kuin alussa.

En toivon mukaan loukkaannu tai tule kipeäksi.

No ainakaan mitään vakavaa ei ole sattunut ja olen ollut suurin piirtein terve koko kiertueen ajan. Sen sijaan pientä kipua on tuntunut vuorotelle akillesjänteessä, polvessa sekä lonkassa. Alaselkäni ei myöskään voi erityisen hyvin tällä hetkellä, mutta onneksi montaa esitystä ei ole jäljellä. Yritän venytellä ja pitää huolta kehostani niin hyvin kuin osaan, mutta rankat treenipäivät ja bussissa istuminen ei ole tehnyt erityisen hyvää keholle. Lisäksi osa lavojen lattioista ovat olleet superkovia, mikä rasittaa jalkoja myös paljon. Kaikkien ryhmän tanssijoiden kehot alkavat pikkuhiljaa olemaan levon tarpeessa…

Tulen syömään lähinnä välipaloja.

Totta. Olen pystynyt syömään yllättävän säännöllisesti, mutta lämpimien aterioiden sijaan ruokani ovat olleet enemmän välipalatyyppisiä (jos tarvitsette välipalavinkkejä, löydätte niitä täältä!). Onneksi olen 100% aamupalaihminen, joten minua ei haittaa syödä jogurttia ja granolaa illalliseksi haha. Parissa hotellissa hintaan kuului myös illallinen, mikä oli aivan luksusta. Ja myönnän kyllä odottavani innolla pääseväni taas laittamaan itselleni kunnon ruokaa. Etenkin kasviksia olen syönyt paljon vähemmän kuin yleensä, sillä niitä on hankalampi syödä valmistamatta (porkkanoita lukuunottamatta). Hedelmiä sen sijaan olen syönyt paljon. 🙂

Pohjois-Ruotsin pikkukaupungeissa on vaikea syödä vegaanisesti.

Tottakai valikoima on suppeampi kuin Tukholmassa, eikä vegaanisia ravintoloita löydy kovinkaan montaa. Yllätyin silti, miten oikeastaan jokaisesta hotellista löytyi ainakin soijajogurttia ja kauramaitoa, jopa hummusta ja vegaanista juustoa oli monessa paikassa tarjolla. Hotellien ravintoloista sai myös vegaanisen illallisvaihtoehdon pyytäessä. 🙂 Olen erittäin positiivisesti yllättynyt, kuinka helppoa vegaanin on syödä myös pienemmillä paikkakunnilla.

Tulee kylmä ja lunta.

Sää on todellakin erilainen verrattuna helteiseen Tukholmaan, mistä lähdimme elokuun lopussa. Liian kylmä ei ole silti ollut ja luntakaan ei ole näkynyt, eilisaamua lukuunottamatta, jolloin maassa oli ohut valkoinen kerros. Sää muuttui silti todella nopeasti, enkä ole todellakaan tarvinnut niitä kahta kesätoppia, jotka otin Tukholmasta mukaan…

Voisin kirjoittaa vielä paljon lisää, mutta postauksesta tulee muuten aivan liian pitkä. Ensi viikolla lisää sitten! Toivottavasti voitte hyvin!

^ Tässä hieman kuvia koko kiertueen ajalta. Tällä viikolla kävimme siis Bodenissa, Kalixissa sekä Älvsbynissä.

Sonia <3

Lue myös:

Minusta ja blogista

Ensi-ilta ja parhaat rentoutumisvinkkini!

Kiertue-elämää

Viiden raaka-aineen herkulliset eväspatukat

Follow my blog with Bloglovin

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *