Logopedia: mitä se on ja miten sitä pääsee opiskelemaan?

Sparkle.

Kun tämäkin lukuvuosi on kohta taputeltu, päätin palata ajassa taaksepäin ja muistella, miten ihmeessä oikein päädyin opiskelemaan logopediaa. Opiskelen siis logopediaa Oulun yliopistossa nyt 2. vuosikurssilla: pääsin yliopistoon suoraan lukiosta ja aloitin vuonna 2012. Oulussa logopedia sijoittuu humanistiseen tiedekuntaan ja logopediaa opiskelevista tulee ensin humanististen tieteiden kandeja ja sitten filosofian maistereita, jotka laillistetaan virallisiksi puheterapeuteiksi.

Mitä se logopedia on?

Logopediahan on siis puheterapiaa, jota voi opiskella vain yliopistoissa (tällä hetkellä Oulussa, Helsingissä, Turussa ja Åbo Akademissa. Tampereen sisäänottotilanne on tänäkin keväänä nolla ja koulutuksen jatkuminen on vielä epäselvää). Opintojen laajuus on 300 op, joista vain 10 op voi valita itse. Opintojen kesto on 5 vuotta. Oulussa sisään otetaan vuosittain 30 opiskelijaa. Opinnot koostuvat logopedian aineopintojen lisäksi pakollisista lääketieteen, psykologian, kielen ja viestinnän ja fonetiikan opinnoista. Opintoihin kuuluu myös käytännön harjoittelua, mm. päiväkotiryhmän vetämistä,  yksilöterapian antamista yliopiston terapiatiloissa ja loppuharjoittelun suorittaminen valitsemassaan toimipaikassa. Logopedia on myös erittäin naisvaltainen ala ja Oulussakin logopediaa opiskelevista noin 150:stä opiskelijasta vain alle kymmenen on miehiä.

Millaista opiskelu on Oulussa?

Omasta mielestäni logopedian opiskelu Oulun yliopistossa on jopa enemmän koulumaista mitä lukiossa: saamme puolivuosittain "lukujärjestyksen", jonka mukaan käymme luennoilla, harjoituksissa ja teemme tentit. Opintojen suorittaminen tässä etukäteen määrätyssä aikataulussa on tärkeää, sillä eteneminen vuosikurssilta toiselle on liki mahdotonta, jos tärkeitä peruskursseja on käymättä. Eli jos haaveilet akateemisesta vapaudesta ja opintojen itsenäisestä suunnittelusta, logopedian opinnot eivät ole sinua varten. Opintojen suoritusjärjestykseen ja aikatauluun voi vaikuttaa vain jokin pakottava asia (esim. raskaus, burn-out, opiskelijavaihto), sillä opintojen kulku määrätään ennalta ja vietämme 5 vuotta 30 hengen ryhmässämme aina niissä samoissa saleissa oman laitoksemme tuttujen luennoijien opetuksessa. Mutta tälle systemaattisuudelle on syynsä: kyseessä on koulutusohjelma (kuten lääkiksessäkin) ja kaikkien opiskelijoiden tulee saada samat valmiudet, sillä meidät kaikki rekisteröidään laillisiksi puheterapeuteiksi ja osaamistason tulee olla tasainen kautta linjan. Ja toisaalta, tiivis porukka ja aina samat luennoijat saavat aikaan hyvän ja tuttavallisen tunnelman.

Millaista logopedian opiskelu on?

Opiskelu on melkoisen rankkaa. Ensimmäinen vuosi on aina pahin, mutta opinnot jatkuvat kohtalaisen kuluttavina loppuun saakka: kursseja on paljon ja kursseista saatavat opintopisteet ovat todella vähäisiä suhteutettuna tekemisen määrään. Opittavaa asiaa on aivan tajuttomasti, sillä logopedian aine- ja syventävien opintojen (erilaiset häiriökurssit, kielen ja puheen kehitys, arviointikurssit, terapiat yms.) lisäksi opiskelemme lääketiedettä (mm. neurologia, geriatria, ortodontia, psykiatria), psykologiaa (mm. kliininen neuropsykologia, kliininen neurotiede), kieltä ja viestintää (suomen kielen rakenne, kielitiede, virkamiesruotsi, englanti, suullinen ja kirjallinen viestintä) ja fonetiikkaa (mm. yleistä fonetiikka, suomen kielen äänneoppia).

Myös opintojen aikataulutus hengästyttää: kaikki tentit, tehtävien palautus jne. kertyy aina lukukauden loppuun ja lomia edeltäville viikoille. Esimerkiksi fuksivuoden syksyllä meillä taisi olla 8 tenttiä juuri ennen joulua + 3 palautettavaa kirjallista tehtävää. Opetuksen laatu aiheuttaa myös välillä päänvaivaa, sillä se on hyvin vaihtelevaa: jotkin kurssit ovat olleet melkoisen turhia täysin ympäripyöreän opetuksen takia ja toisista on taas ollut aivan älyttömästi hyötyä. Usein joutuu myös pettymään, kun aikataulut/tenttitulokset/luentomateriaalit eivät tule silloin, kun pitäisi tai kun on luvattu. Tämä tuskin on kuitenkaan ainoastaan logopedian ongelma vaan aika yleistä yliopistossa (ainakin mitä muiden alojen opiskelijoita olen jututtanut).

Opiskelun hyväksi puoleksi tulee listata se, että ryhmäkoko on pieni, jolloin ryhmähenki ja kollegiaalisuus muodostuu vahvaksi alusta alkaen. Vaikka kaikki eivät välttämättä pidä toisistaan eikä kaikista tule ystäviä keskenään, meistä kaikista tulee saman alan asiantuntijoita, jotka voivat aina kysyä apua kollegoilta. Ja sitä apua ja tukiverkostoa tarvitsee varmasti jokainen työelämään siirtyessä.

Logopedian yksi erinomaisista puolista on toki sekin, että työllistyminen on taattua: puheterapeuteista on kova kysyntä ja kaikille valmistuneille löytyy töitä. Myöskään palkkaus ei ole yhtään hullumpi.

kuva

LOGOPEDIAN PÄÄSYKOE

Logopedian pääsykoe on 2 -vaiheinen: teoriakoe ja suullinen koe. Pääsykoemateriaaleina on (tänäkin vuonna) Ihmisen fysiologia ja anatomia sekä Puhuva ihminen -järkäleet.

Kirjallisessa kokeessa (järjestetään Oulussa yleensä toukokuun puolessa välissä) kysytään 20 kysymystä molemmista kirjoista. Kysymykset ovat oikein-väärin -väittämiä: oikeasta vastauksesta saa 1 pisteen ja väärästä tai tyhjästä saa -1 pisteen. Tällaista väittämä -tyylistä koetta ei kannata missään nimessä erehtyä pitämään helppona, sillä kokeessa kysytään todella tarkkoja yksityiskohtia. Väittämä voi olla esimerkiksi tällainen: verisuonen uloin kerros on nimeltään tunica adventitia. Lottoaminen ei kauheasti kannata miinupisteiden vaaran takia, joten kirjat kannattaa lukea hyvin. Eikä hyvin lukeminen tarkoita välttämättä sitä, että lukee mahdollisimman monesti kirjat läpi ja viivaa jokaisen sanan korostuskynällä vaan sitä, että oikeasti tajuaa ne asiat. Itse aloitin pääsykokeisiin lukemisen abikeväänä vasta kevään kirjoitusten oltua ohi eli huhtikuussa. Aikaa pääsykokeeseen oli vain 1,5kk ja siinä ajassa piti oppia IFA ja puhuva ihminen. En alleviivannut tai kirjoittanut muistiinpanoja: luin aina alueen kerrallaan, jonka jälkeen mietin, mitä juuri luin ja yritin mielessäni kertoa oppimani asiat omin sanoin sellaiselle ihmiselle, joka ei tiedä asiasta mitään. Jos pystyy selittämään kokonaisuuksia sillä tavalla, oppii myös todennäköisesti ne yksityiskohdat. Opettelin myös hyvin anatomiset suuntakäsitteet ja lääketieteelliset etuliitteet: mediaalinen, lateraalinen, dorsaalinen, kaudaalinen, a, dys-, jne., joista voi olla suurta apua pääsykokeessa: jos et muista jotain yksityiskohtaa, päättelykyky on ainut, joka pelastaa. Myös maalaisjärjen käyttö ja intuitioon luottaminen kannattaa: ensimmäinen mieleen tuleva vastaus on usein se oikea eikä kokeen loppupuolella kannata alkaa ylianalysoimaan vastauksiaan vaikkakin kannattaa aina tarkistaa, että mikä vaihtoehto tähän tulikaan valittua. Täältä vielä tarkemmat tiedot Oulun pääsykokeesta.

Suullinen koe koostuu 3 osa-alueesta: yksilöhaastattelusta, ryhmähaastattelusta ja puheen ja äänen tarkastuksesta. Yksilöhaastattelussa keskustelet yksin 3 yliopiston logopedian lehtorin/proffan kanssa: keskustelun pohjana toimii kirjallisen kokeen jälkeen lähettämäsi hakukirje ja arvioijat haluavat varmasti tietää ainakin miksi hait juuri logopedialle opiskelemaan ja miksi puheterapia kiinnostaa. Suullista koetta ei tarvitse oikeasti jännittää: vastassa ei ole mikään kolmipäinen hirviö ja se riittää, että olet oma itsesi ja kerrot rehellisesti, miksi sinut tulisi valita opiskelijaksi. Vältä kaikkia oksennuksen suuhun tuovia latteuksia: ne eivät kiinnosta ketään. 

Ryhmähaastattelua ennen ryhmä (noin 6 henkilöä) kokoontuu luokkatilaan lukemaan keskustelun pohjana olevan tekstin hiljaisuudessa ja aikaa on noin 15 min. Meillä tekstinä ja keskustelun aiheena oli tieteellinen artikkeli, jossa kerrottiin TV:n katselun olevan haitallista pienten lasten puheen ja kielen kehitykselle. Tekstin lukemisen aikana ei saa tehdä muistiinpanoja eikä keskustella toisten kanssa. Artikkelit eivät ole mitään kilometrin mittaisia ja itse ehdin lukea tekstin muistaakseni 3 kertaa ajatuksen kanssa. Lukemisajan loputtua alkaa ryhmähaastattelu, jossa ei saa käyttää tukena papereita vaan olennainen artikkelista pitää imeä itseensä lyhyessä lukutuokiossa ja hyödyntää parhaansa mukaan argumentoidessaan. Ryhmähaastattelussa tulee muistaa sekä puhua että kuunnella: arvioijat eivät arvosta sanattomaksi jäävää hissukkaa, mutta eivät myöskään sitä hölösuuta, joka ei anna toisille hakijoille suunvuoroa. Keskustelutilanteessa kannattaa viitata toisten kommentteihin, esittää omia mielipiteitä, kuunnella toisia, johdatella keskustelua eteenpäin, tuoda esiin artikkelin tärkeimpiä seikkoja ja pohtia samalla, mikä loppupäätelmän artikkelista voisi tehdä. Siis osallistu, mutta älä alistu tai dominoi.

Puheen ja äänen tarkastuksessa puheterapeutti arvioi jokaisen hakijan puheen ja äänen yksilöllisesti. Mitään Adelea et joudu yleisön edessä vetämään vaan osiossa arvioidaan yksinkertaisten harjoitusten avulla ainakin äännön kestoa ja diadokokineettisiä taitoja ja selvitetään mahdolliset äännevirheet ja arvioidaan äänen laatu. Tässäkään ei ole mitään pelättävää: jos osaat lukea suomea, hengittää ja puhua, etkä kuulosta Batmanilta, niin pärjäät mainiosti.

Tieto opiskelupaikasta tulee yleensä joskus juhannuksen tienoilla tai heinäkuun alussa kirjeitse, mutta hyväksyttyjen nimet löytyvät Humanistisen tiedekunnan omilta sivuilta pari päivää ennen kirjeen saapumista.

OMA SUORIUTUMISENI PÄÄSYKOKEISTA

Aloitin tosiaan pääsykokeisiin lukemisen melkoisen myöhään ja kirjojen tavaamiseen oli aikaa alle 2kk. Vaikka aikaa oli vähän, en ottanut lukemisesta hirveästi paineita. Opiskelutaktiikoistani ei siis ehkä kannata ottaa mallia: luin silloin, kun huvitti, en tehnyt lukusuunnitelmaa, en tehnyt muistiinpanoja ja luin molemmat kirjat vain kerran. Suurta hyötyä sain kuitenkin terveystiedon kirjoittamisesta ylppäreissä, ihmisen biologian ja psykologian 5 kurssin käymisestä lukiossa, päättelykyvystäni sekä kaikesta siitä nippelitiedosta, jonka opin, kun seurasin eksäni uurastusta lääkiksessä anatomian ja fysiologian kurssin parissa. Elämä siis opettaa. 

Pääsykoeaamuna kohtasin aulallisen kirjat sylissään istuvia, hermostuneita nuoria naisia, jotka yrittivät vielä juuri ennen koetta imeä viimeisiä tiedonmurusia alleviivaustussilla väritetyistä kirjoistaan. Jos olet taipuvainen koepaniikkiin, älä mene yliopistolle odottamaan yhtään etuajassa: se hysteria tarttuu. Kun on kyseessä pääsykokeiden kaltainen tykitys, ei koeaamuna eikä enää edellisenä iltanakaan aivoihin kannata yrittää survoa mitään, vaan kannattaa rentoutua ja valmistautua henkisesti koekoitokseen. Kurssikokeet on sitten asia erikseen: prujujen selailu bussissa matkalla tenttiin voi todellakin pelastaa.... 

Kirjallinen koe jännitti melkoisesti: en tiennyt yhtään, mitä odottaa, sillä aikaisempia pääsykoeväittämiä ei ole luettavissa netistä. Osaan väittämistä tiesin heti vastaukset, mutta osa oli aivan hepreaa, jolloin joutui vain järkeilemään vastaukset. Olin pääsykokeessa tunnin (2h aikaa): vastasin huolellisesti molempien kirjojen kysymyksiin ja tarkastin vielä jokaisen vastauksen huolellisesti. Kun vastaukset ovat valmiit, ei kannata jäädä muhimaan kokeeseen, sillä usein silloin alkaa paniikissa epäröidä ja pahimmassa tapauksessa korjaa oikeat vastaukset vääriksi. Kirjallisen kokeen jälkeen olin hieman epävarmoissa fiiliksissä, enkä tiennyt yhtään, pääsisinkö suulliseen kokeeseen vai en. Tiesin kuitenkin, että jos kutsu suulliseen kokeeseen tulisi, opiskelupaikka olisi jo varmoissa kantimissa: puhuminen on vahvin puoleni eikä kouluun pääsy todellakaan jäisi siitä kiinni. Ja kyllähän se kutsu sieltä tulikin ja suuntasin suulliseen kokeeseen 20. syntymäpäiväni.

Suullinen koe sujui hyvin: yksilöhaastattelusta jäi todella varma ja hyvä fiilis, ryhmäkeskustelussa sain sanottavani sanottua ja huomioitua muut ja äänen tarkastuksessakaan ei ollut mitään ongelmaa. Pääsykokeiden jälkeen kirmasin vihdoin ja viimein kesälomalle, mutta heinäkuun alussa odotin jo kuumeisesti tietoa opiskelupaikasta, kunnes tajusin tsekata Humanistisen tiedekunnan sivut. Ja siellähän se minunkin nimeni oli hyväksyttyjen joukossa! Kreisiä! Koska sain ylioppilastodistuksestani hyvät pisteet, kirjallisen kokeen pisteet olivat ihan kelvot ja sain hyvät pisteet suullisesta kokeesta, sain kuin sainkin opiskelupaikan yhteispisteillä (yo-todistus + pääsykoepisteet) ja aloitin opinnot logopedialla syksyllä 2012. Ja sillä tiellä ollaan.

 

Toivottavasti tästä kilometripostauksesta oli apua jollekin logopedialle hakevalle tai alavalintaansa pohtivalle. :)

 

x Marjo

Kommentit

LindaB (Ei varmistettu)

Moi! Tosi hyvä teksti, sain monia vastauksia mieltä askarruttaneisiin kysymyksiin. Vielä sen verran oisin halunnu tietää, että mitä arvosanoja sait ylppäreistä?

Marjo A.
Sparkle.

Kiitti! :) Kirjoitin ylppäreissä lyhyen matikan (L), terveystiedon (E), keskipitkän ruotsin (E), pitkän englannin (M) ja äidinkielen (M). 

varis (Ei varmistettu)

Moi!! Haluaisin hirveästi puheterapeutiksi, mutta pelkään suullista koetta. Minulla oli pienenä R-vika, joka aina välillä vieläkin tuppaa puheeseeni. Osaan kyllä sanoa sen, ja tosi harvoin R-kirjain kuulostaa epäselvältä. Onko mulla mitään mahkuja? Just mun tuurilla R pärähtää suullisessa kokeessa...

Marjo A.
Sparkle.

Turhaan pelkäät suullista koetta, sillä itse kukin (olipa sitten ollut äännevirhe lapsuudessa tai ei) kuulostaa ajoittain epäselvältä. Suullisessa kokeessa yksittäisen äänteen täydellistä hallitsemista tärkeämpää on koko ääntöelimistön käytön (hengityksestä lähtien) normaali hallinta, joka onnistuu aivan luonnostaan kaikilta ihmisiltä, jotka ovat anatomisesti ja fysiologisesti "normaaleita". Joten rohkeasti vain hakemaan logolle, ei se kouluunpääseminen siihen tyssää, jos vahingossa päräytät virheellisen /r/:n pääsykokeessa, jos muuten puheesi on selkeää ja helposti ymmärrettävää. :) Ja jos pääset suulliseen kokeeseen asti, voit aivan reilusti myöntää äänen ja puheen testaus -osiossa, että sinulla on lapsena ollut äännevirhe, ja tämä osio jännittää sen takia.

NPC (Ei varmistettu)

Hei, tämä logopedian fuksi Helsingistä voi myös vahvistaa että menneet puheviat eivät todellakaan ole mikään este logopedian opiskelulle - tiedän koska pääsin itse sisään, vaikka minulla on EDELLEEN hyvin prominentti r- JA s-vika. En siis kumpaakaan ole ikinä oppinut lausumaan kunnolla ala-asteen puheterapiasta huolimatta. Silti sain ihan hyvät pisteet suullisesta kokeesta. Elleivät Oulun standardit ole ihan radikaalisti erilaiset (oletan että olet hakemassa Ouluun?) niin pienillä äännevirheillä ei sielläkään pitäisi olla merkitystä. Haastattelijat tietysti huomasivat ja mainitsivat puhevikani, ja totesivat että nuo korjataan sitten opiskeluaikana pois. ;) Myös monilla muilla meidän opiskelijoilla on esim. pientä s-vikaa. Ainakin meillä Helsingissä on myös mahdollisuus päästä vanhemman opiskelijan vetämään (ilmaiseen) ykslöpuheterapiaan asiakkaaksi, olen itse menossa sellaiseen tänä keväänä.
Mutta ei ole maailmanloppu, vaikka en sitä ärrää ikinä oppisikaan, koska äänevirheiden korjaaminen on vain hyvin pieni osa logopedin valtavan laajaa työskaalaa, ja minä en sitten vain tee sellaisia hommia. (Ei kyllä kiinnostaisikaan!)

tl;dr No worries! Ei tarvitse olla täydellinen päästäkseen opiskelemaan logopediaa.

NPC (Ei varmistettu)

Ja lisättäköön vielä se, että sinähän voit jopa kääntää tilanteen omaksi eduksesi mainostamalla, että olisit oikein hyvä puheterapeutti koska itselläsikin on ollut puheongelmia joista olet loistavasti onnistunut opettamaan itsesi eroon, ja näin ollen pystyt samaistumaan asiakkaisiin ja tukemaan heitä paremmin kuin muut ;)

Marjo A.
Sparkle.

Itse en lähtisi tuolla puheongelmalla kehuskelemaan ja "omaa paremmuuttaan" korostamaan, sillä /r/ -terapia ei ole mitään rakettitiedettä, ja resurssipulasta johtuen se edustaa aivan marginaalista osuutta julkisella puolella kuntoutettavasta asiakaskunnasta. Tuollainen lausunto antaisi mielestäni sen kuvan, että hakijalla ei ole mitään hajua puheterapeuttien todellisesta työnkuvasta, ja puheen, kielen ja kommunikaation ongelmien valtavan laajasta kentästä.

NPC (Ei varmistettu)

Minä lähtisin, ja lähdinkin. Ei kyse ole nimenomaan r:n tai muunkaan yksittäisen äänteen terapiasta(mikä, kuten molemmat totesimme, on nykyään aika marginaalista logopedin työssä) vaan kuten sanoin, kokemuksesta terpeutin ja asiakkaan, ohjaajan ja ohjattavan rooleihin liittyen. Sanot, että r-terapia "ei ole mitään rakettitiedettä", mutta kyllä se voi tuntua aika helvetin vaikealta kun sitä ei itse osaa. Itselleni ainakin on ollut tavattomasti hyötyä siitä että olen itse käynyt läpi puheterapian ja tiedän, kuinka häiritsevää ja rajoittavaa voi olla (lievänkin) puhevaikeuden kanssa eläminen, ja toisaalta kuinka vaikeaa on lähteä korjaamaan yhtään mitään aspektia puheesta, kun se on kerran opittu väärin - pystyn siis ymmärtämään asiakkaitani ja samaistumaan heihin. Sillä kehuskellaan, millä voi, ja omia vahvuuksiaan korostetaan aina kun se on mahdollista - haastattelutilanteessa siis, kun tarkoituksena on vakuuttaa joku siitä että juuri sinut kannattaa valita opiskelemaan eikä noita 150:tä muuta, jotka myös kaikki "on tosi kiinnostuneita logopediasta ja tykkää auttaa ihmisiä". Itse näen että kaikki henkilökohtainen kokemus siltä alalta, jolle on pyrkimässä, on hyväksi ja se kannattaa mainita haastattelussa. Oman motivaation korostamisessa voi käyttää ihan hyvin sitä omaa puhevikaa ja siitä saatuja kokemuksia. Totta kai hakija on myös perehtynyt artikulaatioterapian ulkopuolisiin työtehtäviin ja osaa kertoa haastattelijalle myös niistä, sehän nyt on selvä - mutta tätähän edellytetään kaikilta hakijoilta, eikä se ole oikeastaan edes mainitsemisen arvoista.

Marjo A.
Sparkle.

Kommenttini tarkoituksena ei ollut väheksyä mitään puheen ja kielen ongelmia, eikä varsinkaan sinun kokemustasi /r/ -terapista. Enkä tarkoittanut sitä, että /r/:n kuntoutuminen olisi helppoa kuntoutettavalle, sillä tiedän puheen ja kielten ongelmien olevan sitkaasti kuntoutuvia. Tarkoitin sitä, että /r/ -terapian toteutus ei puheterapeutin näkökulmasta ole niistä työtehtävien haastavimmasta päästä.

Ja tuosta kehuskelusta vielä; tietenkin haastattelussa tulee korostaa niitä omia "ylivertaisia" ominaisuuksiaan, sillä eihän muuten erotu massasta. Tämän itsensäkehumisen toteutustavat taas vaihtelevat yksilöittäin. Ehkä tässä on kyse vain makuasioista tai sitten ymmärsin kommenttisi väärin. Mielestäni kun on eri asia  

a) kertoa lapsuudessa saadusta puheterapiasta ja siitä, että oman kokemuksen ansiosta ymmärtää ehkä muita hakijoita paremmin, millä tavalla ohjattavan ja ohjaajan välinen vuorovaikutus toimii puheterapiassa.

b) kertoa haastattelijoille, että on paljon parempi puheterapeutti kuin muut, koska on saanut lapsena puheterapiaa. Siihen puheterapeuttina oloon kun kuuluu vähän muutakin, kuin /r/:n kuntoutusta.

Selvensikö tämä kommentti yhtään asiaa?

Marjo A.
Sparkle.

Ja pahoitteluni, NPC, jos ymmärsin asian väärin ja luin kommentisi aggressiolasit silmillä. Koko jutun pointtihan on se, kuten itse ensimmäisessä viestissäsi esitit, että aikaisempi tai nykyinen äännevirhe ei ole este logopedian opiskelulle. :) Lähdin hanakasti vastustamaan tuota ns. "puhevialla kehuskelua", sillä en itse tekisi niin. Se ei kuitenkaan haittaa, jos joku niin tekee, sillä jokainen tekee asiat omalla tyylillään.

NPC (Ei varmistettu)

Edelleenkään ei ole kyse "puhevialla kehuskelusta" vaan oman kokemuksen ja perehtyneisyyden korostamisesta. Tietysti nämä saattavat äkkiseltään lukiessa mennä sekaisin. Mutta apropos, on tietysti kyseenalaista kuinka paljon kannattaa yleensäkään jauhaa jostain pääsykoehaastattelusta, joka saattaa Logonet-uudistuksen jälkeen olla historiaa...

Marjo A.
Sparkle.

Pääsykoehaastattelu on edelleen ajankohtainen asia kaikille niille, jotka hakevat logopediaa opiskelemaan keväällä 2015. Itse en usko enkä toivo tuon Logonet -uudistuksen toteutuvan, jolloin soveltuvuuskoe poistuisi kokonaan.

Cattleya (Ei varmistettu)

Oli kyllä mielenkiintoinen postaus. Itse parhaillani mietin, minne kohta alkavassa haussa. Oulun yliopiston sivuja selatessani bongasin sellaisen hauskan sanan kuin logopedia. Pakkoha se oli tarkastaa, että mitä ihmettä se on, jotain logo oppiako. No nyt aiheeseen tutustuttuani alko kyllä kiinostaa tämä ja tuntuu siltä, että saattaisin jopa uskaltaa hakea yliopistoon :D

Minusta kuulosti aika hyvältä tuo opintojen "koulumaisuus". Itseä ei ole ajatuksenakaan oikein yliopisto opiskelu innostanut juuri akateemisen vapauden vuoksi. Uskoisin tämän tiedon vahvistavan haluani hakea opiskelemaan tätä alaa.

Itsellä ollu aikoinaan r-vika, mikä on sitten saatu korjattua juurikin puheterapian avulla. Muistan yhä vieläkin kuinka yllättäen vain opin sanomaan sen. Tosin olin hieman ilkeä puheterapeutilleni sillä en kertonut millä menetelmällä mää sen lopulta opin :( Kyllä sitä sitten osaa olla lapsena ilkeä.

Huuh, kyllä se taitaa tämä ala kiinostaa, kun nyt on ihan innostunut olo ja tekisi vain mieli höpöttää tähän kaikkea. Ei kait se tässä kohta muu auta, kuin yrittää etsiä pääsykoekirjat jostain.

Marjo A.
Sparkle.

Kiva, että olet löytänyt itseäsi kiinnostavan alan! :) Opiskelujen koulumaisuudessa on toki puolensa: ei tarvitse stressata, että mahtuuko jollekin kurssille vai ei, kun joku muu suunnittelee opintojen kulun valmiiksi. Nyt vain siis pääsykoekirjoja hankkimaan! :>

Maiski
40 hours and counting

Tosi mielenkiitoinen postaus. Silloin, kun hain itse opiskelemaan, logopedia oli tosiaan ykkösenä, mutta en sillä kertaa napannut paikkaa. Kakkosvaihtoehtooni musiikkitieteelle ovet avautuivat kuitenkin ja se osoittautuikin itselleni paremmaksi paikaksi - sillä tiellä ollaan edelleen. Tsemppiä opintoihin!

Marjo A.
Sparkle.

Kiitos! :) Itse taas haaveilin pitkään hakevani musiikinopettajakoulutukseen - kunnes tajusin, etten ole tarpeeksi lahjakas missään instrumentissa, jotta ovet MuKolle avautuisivat. Tuo musiikkitiede kuulostaa mielenkiintoiselta. Kuuluuko teidän alan opintokokonaisuuteen ollenkaan soitonharjoittelua (esim. vapaavalintaisina opintoina) vai keskitytäänkö musiikkitieteessä vain ja ainoastaan musiikin teoreettisiin puoliin?

Maiski
40 hours and counting

Musiikkitieteessä on melko paljon teoriaa, historiaa ja analyysiä, joten musan substanssiosaaminen kyllä kehittyy. Valinnaiseksi voi ottaa soittoharjoittelua ainakin pianon osalta - en tiedä, onko asia tällä hetkellä Helsingissä muuttunut. Yleisesti ottaen tutkinto on aika hyvä humanistinen tutkinto, josta voi luoda omanlaisensa sivuaineiden avulla ja yhteistyötä tehdään myös Sibelius-Akatemian kanssa. :)

Reettaa (Ei varmistettu)

Moi! Googlettelin tietoa logopediasta ja päädyin tähän postaukseen. Mietin vielä minne hakisin yhteishaussa ja logopedia voisi olla hyvin potentiaalinen vaihtoehto. Tuntuu vain, etten tiedä siitä vielä tarpeeksi (=lähes yhtään). Ensimmäinen mielikuva on tottakai vain tilanne, jossa puheterapeutti opettaa lasta sanomaan r:n oikein ja se saa miettimään, että sellaistako työtä se sitten vain on valmistumisen jälkeen. Vaikka siihenhän kuuluu varmasti paljon paljon muutakin!
Jos pääsisi opiskelemaan logopediaa, niin valmistuuko vain ja ainoastaan puheterapeutiksi? Tai onko sen jälkeen valmiuksia työskennellä muuta kuin puheterapeuttina? Ja kehtaisitko hieman avata minulle sitä, millaista työtä se tulisi olemaan? Onko se tylsää ja yksitoikkoista, vai monipuolisempaa? Miten asiakkaita riittää joka päivälle? Jne jne, kysymyksiä riittäisi.
Tarvitsisin "rohkaisua", enemmän tietoa, sekä kannustusta. Jonkun pitäisi kehua alaa ja vakuuttaa, että kannattaa lähteä opiskelemaan logopediaa :D
Kuulostan nyt varmaan sille, että ei minua oikeasti edes kiinnosta, tai että tässä tilanteessa varmaan kannattaisi suosiolla vaan miettiä jotain toista alaa, mutta no... olisin hyvin kiitollinen jos jaksaisit vastata edes osaan kysymyksistäni! :)

Marjo A.
Sparkle.

Logopediasta löytyy melko niukasti tietoa netistä - ja yleisin harhaluulo onkin tuo, että puheterapeutit kuntouttavat vain ja ainoastaan lapsia, joilla on äännevirheitä. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä puheterapeutit voivat työskennellä niin moninaisissa tehtävissä, eikä niukasta rahoituksesta johtuen yksittäisiä äännevirheitä ole edes mahdollista kentällä kuntouttaa. Lievien ja yksittäisten äännevirheiden kuntoutus siirretäänkin usein erityisopettajan tai jopa vanhempien vastuulle.

Logopedialta valmistuu vain ja ainoastaan puheterapeutiksi. Se on kuitenkin poikkeuksellinen yliopistokoulutus, sillä se valmistaa suoraan ammattiin ja antaa pätevyyden toimia puheterapeuttina - samaan tapaan kuin lääkis valmistaa lääkäriksi ja luokanopettajakoulutus luokanopettajaksi. Puheterapeuttien työnkuva vaihtelee kuitenkin aivan valtavasti omasta mielenkiinnosta ja työpaikasta riippuen. Puheterapeutti toimii työpaikasta riippuen yksin tai yhdessä moniammatillisen tiimin kanssa, johon voi kuulua mm. lääkäri, psykologi, fysioterapeutti, psykoterapeutti jne. Puheterapeutin työnkuvaan kuuluu kielen, puheen, kommunikaation, nielemisen ja syömisen arviointi ja kuntoutus. Joissakin paikoissa puheterapeutti tekee vain arviointityötä (esim. foniatrian osasto sairaalassa) ja joissakin paikoissa pääpaino on pelkästään kuntoutuksessa (esim. kuntoutusosastot). Puheterapeutti voi työskennellä mm. päiväkodissa, erityiskoulussa, terveyskeskuksessa, sairaalassa, kuntoutuslaitoksessa, järjestössä, yksityisenä sekä myös alan tutkimus- ja opetustyössä. Asiakasryhmään kuuluu niin vastasyntyneet kuin elämän ehtoopuolellakin olevat - sekä kaikki siltä väliltä. Kielen, puheen ja kommunikoinnin ongelmien kenttä on valtavan laaja ja apua tarvitsevia paljon, joten jokaiselle puheterapeutille löytyy varmasti ne omat mielenkiinnonkohteet, joiden parissa haluaa työelämässä työskennellä.

Puheterapeutin työ ei missään nimessä ole tylsää! :) Jokainen päivä on erilainen, sillä jokainen asiakas on yksilö, ja omaa osaamistaan (ja heittäytymiskykyään) joutuu soveltamaan aina tilanteesta riippuen. Ja asiakkaita riittää: jonot puheterapiaan ovat valtavan pitkiä, joten työttömänä ei tarvitse olla. Hesari julkaisikin vasta työllisyystaulukot, joista kävi ilmi, että juuri tälläkin hetkellä jokaista avoinna olevaa puheterapeutin paikkaa kohden on vain 0,5 hakijaa. 

Opiskelu logopedialla on todella rankkaa ja nämä tähän mennessä logopedialla viettämäni kolme vuotta on tullut painettua oman jaksamisen äärirajoilla, sillä omaksuttavaa on paljon, mutta aikaa vähän. Logopedia kysyy hyviä istumalihaksia, sillä luettavaa on älyttömästi - ja kirjoitettavaa sitäkin enemmän. Laskeskelin tuossa yksi päivä, että tälle (vielä kesken olevalle) 3. vuodelle on tullut kirjoitettua lähes sata sivua mm. esseitä, terapiaan liittyviä kirjallisia töitä, ryhmätöitä ja kandia. Olen kuitenkin tykännyt paljon logopediasta alana, vaikka opiskelu ei mitään nannaa aina olekaan. Logopedia on todella monipuolinen ja mielenkiintoinen ala, jossa opiskellaan logopedian lisäksi fonetiikkaa, kieliopintoja, psykologiaa ja lääketiedettä. Omasta mielestäni opiskelussa on ollut kaikkein parasta käytännön harjoittelut: 2. vuoden syksyllä vedetään 10x päiväkotiryhmää noin 5 -vuotiaille lapsille ja 2., 3. ja 4. vuoden aikana suoritetaan 4 asiakasterapiaa, jotka pitävät sisällään yhteensä 65 terapiakertaa. Tämän lisäksi tehdään myös kiertoharjoittelu 4. vuotena, jolloin käydään seuraamassa puheterapeuttien työtä erilaisissa ympäristöissä sekä 5. vuotena suoritettava 4kk mittainen työssäoppimisjakso esim. sairaalassa tai TK:ssa.

Toivottavasti tästä vastauksesta oli apua!:) Jos vielä joku asia jäi mietityttämään, niin laita ihmeessä s-postia osoitteeseen sparkleblogi@gmail.com , niin autan mielelläni. Ja ainiin - täytähän se yhteishaku ja näpyttele logopedia ensimmäiseksi hakuvaihtoehdoksi. ;)

Reettaa (Ei varmistettu)

Voi kiitos paljon kattavasta vastauksesta!! Siitä todellakin oli apua :) Opiskelu kyllä tosiaan vaikuttaa aika rankalle, mutta kaipa siitäkin selviäisi, jos nyt ensinnäkään sattuisi vielä saamaan opiskelupaikan. Tässä on nyt vielä pari viikkoa aikaa pyöritellä vaihtoehtoja päässä ja sitten pitäisi viimeistään alkaa tekemään päätöstä mihin aikoo hakea, saas nähdä jos vaikka päädynkin logopediaan!

Kao Kao

Vau, tällaisia kirjoituksia pitäisi olla useampiakin!

Itse kun hain opiskelemaan, niin ei yhtään osannut ajatella että mitä se hakuprosessi tarkoittaa ja ennen kaikkea mihin sieltä valmistuu.. Siksipä mulla on kaksi tutkintoa, kun se aiempi intohimo osoittautuikin harrastukseksi ja opiskelin sitten "aikuisempana" sellaisen ammatin jossa oikeasti jaksan olla päivästä toiseen..

Pitääkin kirjoittaa niistä omista tutkinnoista jotain tällaista. Ehkä se auttaa sitten niitä aloja miettiviä ihmisiä..

Marjo A.
Sparkle.

Kiitti! :) Kannattaa ehdottomasti kirjoittaa omista opiskelukokemuksista postaus, niin opiskelupaikan valinnan edessä pähkäilevät nuoret saavat jostain tietoa siitä, että mitä se opiskelu oikeasti on. Koulujen opot kun näistä pääsykokeisiin ja itse opiskeluun liittyvistä käytännön asioista harvemmin tietävät.

JH (Ei varmistettu)

Kiitos sinulle, että olet kertonut logopedian opiskelusta ja työmahdollisuuksista. Olen valmistunut lähihoitajaksi ja uudessa työssäni olen nähnyt läheltä puheterapeutin työskentelyä. Minua kiinnostaa logopedian opinnot ja haluaisin tietää minkä ikäisiä Oulun Yliopistossa logopedian opiskelijat ovat ja minkä ikäisiä ovat vanhimmat opiskelijat? Täytän pian 50 vuotta.

Marjo A.
Sparkle.

Hei JH! Opiskelijoiden iät vaihtelevat melkoisesti. Kun aloitin logopedialla, osa meidän vuosikurssin opiskelijoista (minä mukaan lukien) tuli suoraan lukiosta, osa oli ollut vaihdossa/au pairina/töissä pari vuotta, joillakin oli jo AMK -tutkinto taskussa ja pari taas oli jo perheellisiä ja iältään lähempänä 40 -vuotta. Eli ihan kaikenikäisiä löytyy, vaikkakin opintonsa aloittavista suurin osa on 19-25 -vuotiaita.

suulliseen osuuteen valmistautuva (Ei varmistettu)

Olisko sulla vinkkejä yksilöhaastatteluun? :) Motivaatiotahan ne siellä pääasiassa testaa, mutta musta tuntuu, että tää on mulle vaan niin tärkeä juttu, että alan itkemään haastattelijan edessä kun ei sanat riitä... Kuinka vapaa sulla oli haastattelu, pääsitkö itse ohjaamaan keskustelua vai oliko vastassa enemmänkin "tenttaus"-tyylinen työhaastattelu?
Voiko haastattelussa myöntää ihan avoimesti, että nyt jännittää niin paljon että jalat tutisee, vai pitääkö vaan toivoa ettei se näy pokerinaaman takaa? Kannattaako mainita, jos on vielä yliopistossa toinen kandi kesken (jonka kyllä lopetan, jos en opinto-oikeuksia saa pitää), vai vastata vain jos asiasta kysytään :D? Olen lukenut kieliä ja fonetiikkaa jo 3 vuotta yliopistossa.

Ihanaa että sä oot kertomassa täällä näin avoimesti opiskelusta ynnä muusta - tästä saa vaan tukea omalle mielikuvalle siitä, mitä seuraavat 5 vuotta tulee puurtamaan!

Marjo A.
Sparkle.

Mulla se yksilöhaastattelu oli tosi rento ja keskustelunomainen - ei siis mikään tenttaus. Ota ihan rennosti se haastattelu: mee omana itsenäsi, kerro avoimesti ja rehellisesti ajatuksistasi, ja voit ihan hyvin myöntää, että jännittää. No panic! Kannattaa mainita tuosta aikaisemmasta opiskelusta, sillä ne varmaan sitä kysyykin. Aikaisemmasta fonetiikan opiskelusta on tosi paljon hyötyä, jos pääset logolle! :) 

Siellä haastattelussa ne tosiaan haluaa tietää siitä sun motivoituneisuudesta, joten kannattaa ottaa jo vähän selvää siitä, mitä logopedian opiskelu pitää sisällään ja mitä puheterapeutit oikeasti tekevät työelämässä. Myös logopedisten kiinnostuksenkohteiden (esim. änkytys tai äänihäiriöt + perustelut) maininta on plussaa. Ne haluaa varmaan myös tietää susta ihmisenä: kuka oot, mitä teet ja mistä tykkäät. Pyri vastauksissasi siihen, että jäät haastattelijoiden mieleen. Vältä siis kliseitä "olen ystävällinen, ahkera ja tulen toimeen erilaisten ihmisten kanssa.....". 

Tsemppiä pääsykokeisiin! :)

josvainuskaltaisin (Ei varmistettu)

Kiitos mahtavasta blogista. Paljon löytyi mielenkiintoista tietoa logopedian opinnoista! Olen kiinnostunut hakemaan opiskelijaksi, mutta muutama asia mietityttää.. Onko mitenkään realistista ajatella, että voisi työskennellä opintojen ohella? Ei tietenkään täyttä päivää, eli arviolta 5-6 h päivässä. Voiko opintoja millään tavalla nopeuttaa, vai onko kaikki kurssit suoritettava juuri niinkuin ne on suunniteltu ja kaikilla luennoilla läsnäolovelvoite? Pystyykö esimerkiksi kahden ensimmäisen opiskeluvuoden aikana tekemään ylimääräistä? Toki se rankkaa olisi, mutta käytännön tasolla onko se edes mahdollista?

Millainen tuo 4kk harjoittelu on, ollaanko harjoittelupaikassa 8-16 joka päivä? Pohdiskelen alan vaihtoa, mutta nykyisestä vakipaikasta on mahdollista saada se 2,5 lukukautta opintovapaata, jonka jälkeen töitä voisi tehdä 5-6 h päivä opiskelun lisäksi. Työajat sinällään ovat joustavat, mutta jos koko 5 vuotta on käytännössä pakko istua luennoilla 8-16, voi työn ja opiskelun yhdistäminen käydä todella hankalaksi. Logopedian opinnot ja puheterapeutin työ kiinnostavat mahdottomasti, mutta irtisanoutuminen vakipaikasta tällaisessa talouden tilanteessa tuntuu kuitenkin hulluudelta..

Marjo A.
Sparkle.

Olepa hyvä! Opintojen ohella työskentely osa-aikaisesti on ihan mahdollista: itsekin tein viime lukuvuonna osa-aikaisia töitä, jolloin työvuoroja oli muutamia viikossa. Useat opiskelukaverini tekevät osa-aikahommia opintojen ohella, jolloin työvuoroja on ilta-aikaan ja viikonloppuisin. Mutta tuo opiskelu + 5-6 tuntia töitä joka päivä ei tule millään onnistumaan logopedian opintojen ohessa, sillä tunnit loppuvat vuorokaudesta kesken. Olen ainakin itse ollut melkoisen täystyöllistetty koko kandivaiheen ajan, sillä opinnot vievät valtavasti aikaa. Esim. fuksisyksynä meillä oli luentoja joka päivä vähintään klo 8-16, joinakin päivinä jopa 8-18. Yliopistolla vietetyn päivän jälkeen piti tehdä vielä kasa kirjallisia töitä ja lukea tentteihin.

Opintoja on mahdollista nopeuttaa: osa opiskelijoista haluaa valmistua 4 tai 4,5 vuodessa, joten he suorittavat ensimmäisenä vuonna jo osan 2. vuosikurssin kursseista ja alkavat tehdä kandia jo toisena opiskeluvuotenaan samassa aikataulussa 3. vuoden opiskelijoiden kanssa.

4kk loppuharjoittelussa ollaan harjoittelupaikassa töissä 5pvä/viikossa, joka päivä klo 8-16.

Oulussa logopedian HOPS on uudistunut, joten en tiedä, miten nuo läsnäolopakollisten kurssien suoritusaikataulut ajoittuvat kandivaiheessa ja onko kurssien suoritustapoihin tullut jotain muutoksia. Vanhan HOPS:n aikaan (eli kandiopintojeni aikana), ensimmäisenä ja toisena vuotena oli paljon kursseja, joissa oli läsnäolopakko, mutta 3. vuodelle tultaessa läsnäolopakollisten kurssien määrä mielestäni väheni. Kolmannen vuoden keväästä alkaen opinnot painottuvat yhä enemmän itsenäiseen työskentelyyn luentojen vähentyessä radikaalisti, joten periaatteessa 3., 4. ja 5. vuosikurssin aikana olisi ainakin periaatteessa mahdollista työskennellä enemmän opintojen ohessa.

p.s. Elämässä pitää uskaltaa uskaltaa.

kysyttävää (Ei varmistettu)

Olen itse lukion 2. oleva puheterapeutin ammatista kiinnostunut, urahaaveeni ovat vaihtuneet opettajasta puheterapeutiksi, joten kysyisinkin, vaikka postaus vanha onkin, mutta kysymyksiä näyttää edelleen tulevan, että onkohan siitä haittaa, kun aion kirjottaa reaalina kemian ja fysiikan enkä ole opiskellut biologiaa ja psykologiaa tai edes terveystietoa muuta kuin pakolliset kurssit, mistä logopedia pääasiassa koostuu. Haittaako se jos pohjaa näille aineille ei ole muuta kuin ne pakolliset? Kiitos vastauksesta jo etukäteen!

Marjo A.
Sparkle.

Ei varmasti kuule ole mitään haittaa tuosta kemian ja fysiikan osaamisesta! Ilman aikaisempia psykan tai terveystiedon opintoja pärjää varmasti logolla, sillä psykan kursseilla lähdetään ihan perusteista liikkeelle. :) Terveystiedon kirjoittamisen ja ihmisen biologia -kurssin käymisen lukiossa olen kokenut itselleni todella hyödylliseksi, mutta ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan liittyvien asioiden oppiminen pelkästään pääsykoekirjan perusteella on aivan mahdollista.

Toivottavasti vastauksesta oli apua!

Mietityttää (Ei varmistettu)

Moikka! Satuin törmäämään sun blogiin, kun googlailin tietoa logopedian opiskelusta ja ihanaa, että olet siitä kirjoittanut niin kattavasti. Itse ajattelin hakea Turun yliopistoon, koska asun siellä tälläkin hetkellä. Asia, mikä minua harmittaa ja mietityttää on nyt keväällä 2016 tuleva ensikertalaiskiintiö, sillä minulla on jo opiskelupaikka, jossa en kuitenkaan aio jatkaa. 60% paikoista on varattuna ensikertalaisille, joten tämän jälkeen mahdollisia paikkoja olisi enää 11. Kaiken lisäksi ylioppilastodistuksestani tulen saamaan 25/40, joten siitäkään ei kauheasti ole hyötyä :( Joutuisin siis pelkän pääsykokeen perusteella hakeviin, joten tämän jälkeen mahdollisia paikkoja olisi enää noin 5 :D Tuntuu jotenkin järjettömän pieneltä mahdollisuudelta päästä sisään vaikka motivaatiota lukemiseen löytyy enemmän kuin koskaan.

Marjo A.
Sparkle.

Hui, en ole tajunnutkaan, että tuo ensikertalaiskiintiö tulee jo nyt voimaan! Ymmärrän, että se on haluttu ottaa käyttöön väliinputoajien minimoimiseksi, jotta mahdollisimman monelle löytyy opiskelupaikka lukion/ammattikoulun jälkeen. On se kuitenkin epäreilua, että jo olemassa olevasta opiskelupaikasta rangaistaan. Opiskelupaikoista on kuitenkin melkoinen kilpailu, joten opiskelemaan pitäisi päästä niiden, jotka menestyvät parhaiten pääsykokeissa.

Toivotan sulle huimasti tsemppiä pääsykoerutistuksen kanssa! Ei kannata luovuttaa, vaikka mahdollisuudet tuntuisivatkin pieniltä. Jotkut viisi kuitenkin pääsevät sisään pelkän pääsykokeen perusteella - sinä voit olla yksi heistä.

Moola (Ei varmistettu)

Hei, täälläkin yksi alasta kiinnostunut. Olen ehkä nyt noin viitisen vuotta aika ajoin pyöritellyt päässäni haavetta puheterapeutin ammatista ja nyt tänään havahduin siihen, että tässä sitä taas ollaan. Viisi vuotta vanhempana, edelleen vanhassa ammatissa toisesta haaveillessa. Minua mietityttää vain aika rajusti kouluhistoriani. Ajauduin peruskoulun jälkeen suoraan töihin ja lukio jäi kesken kun paine pärjätä yksin taloudellisesti niin nuorena oli aika kova. Myöhemmin suoritin ammattitutkinnon kaupan alalla jolla siis nyt vaikutan. Eli ilmeisesti ammattitutkintoni ansiosta olen hakukelpoinen, mutta kuinka paljon mahtaa vaikuttaa sisäänpääsyn mahdollisuuksiin se, että lukio on käymättä? Kieltämättä muutenkin jännittää ajatus yliopistoon hakemisesta saattika siellä opiskelusta, kirjoittamisesta, lukemisesta, esseistä, gradusta jne. kun tämä oma opiskelutausta on niin olematon. Tämä puheterapeutin ala vain tuntuu niin voimakkaasti kiinnostavalta. Kiitos inspiroivasta kirjoituksestasi.

Marjo A.
Sparkle.

Hei Moola! Koska sinulla ei ole yo-todistusta, sinun on mahdollista päästä sisään vain koepistekiintiössä: tämä karsii mahdollisuudet puoleen, mutta ei todellakaan estä sinua hakemasta! :) Lukio on yleissivistävä koulu, joka ainakin itselleni opetti paljon opiskelutekniikoista (miten kannattaa lukea kokeisiin/ylppäreihin/muihin isompiin koitoksiin, miten esseitä tehdään jne.). Tuosta tatsista on ollut hyötyä yliopistossa, kun on pitänyt samanaikaisesti lukea tentteihin, tehdä kirjallisia töitä ja pitää terapioita. 

Omien kokemusteni perusteella luulen, että opiskelu yliopistossa voi olla ainakin aluksi aika haastavaa, jos taustalla ei ole lukiota/aikaisempia korkeakouluopintoja, sillä olen itse ainakin tarvinnut lukiossa oppimiani mm. matematiikan, kielten, terveystiedon, psykologian ja biologian taitoja niin pääsykokeisiin valmistautumisessa kuin logolla opiskellessani. Ei kuitenkaan kannata heittää kirvestä kaivoon, sillä jokainen meistä oppii omalla tavallaan! Varmasti itse opiskelemallakin voit kerryttää tietotaitoa ja kertailla k.o. aihepiirien asioita. Joten jos logopedia tuntuu kiinnostavalta alalta, niin kannattaa vaikka aluksi lainata pääsykoekirjat kirjastosta ja tutkia, että miltä ne näyttää. :) Tsemppiä!

Milsuuu (Ei varmistettu)

Hei! Kiitos ensinnäkin tosi hyvästä kirjoituksesta! Sain siitä paljon irti :) Itse olen myös kiinnostunut kyseisestä alasta ja ajatuksena olisi hakea opiskelemaan logopediaa. Itseäni vain huolettaa melko huonot yo- arvosanat... ( C:n tasoa) Kysymykseni onkin, että onko logopediaa opiskelemassa niitä "keskitasoisia", joilla kirjotukset eivät täysin nappiin ole menneet?

Marjo A.
Sparkle.

Kiitos! Kiva, kun tykkäsit. :) Logopedien joukossa on varmasti sekä niitä L:n että A:n ylioppilaita - ja kaikkia siltä väliltä. Nuo sun C:n paperit ei ole este logopedialle pääsylle tai opinnoista selviämiselle. :) 

Mies (Ei varmistettu)

Moikka! Mites te naiset otitte miespuoliset opiskelijat huomioon? Saiko ne kavereita teistä naisista? Vai oliko ne eri vuosikurssin logopedian miehet tekemisissä keskenään? Mietin näin miehenä, että joudunkohan olemaan kuinka yksinäinen, kun haluaisin täysin uuteen kaupunkiin opiskelemaan logopediaa.

Marjo A.
Sparkle.

Moi! Itse ainakin ystävystyin eri vuosikurssilla olevan miesopiskelijan kanssa ja kyllä hän ymmärtääkseni sai paljon muitakin kavereita logonaisista. :) Uskon siihen, että sukupuolen sijaan persoonallisuus ratkaisee. Mutta voisin kuvitella, että naisvaltaisella alalla ystävien saamisen kannalta voi olla jopa etua siitä, jos on mies. Ja, jos en ole ihan väärässä, muistelisin, että eri vuosikurssien logomiehet kyllä tutustuivat myös toisiinsa.

venlaaaw (Ei varmistettu)

Moi! Olen vajaan kuukauden päästä hakemassa lukemaan logopediaa Turkuun. Löytyisikö sinulta jotain vinkkejä, miten kannattaisi valmistautua uudistuneeseen pääsykokeeseen? Olen menossa valmennuskurssille, mutta en tiedä mitä opiskelisin ennen sitä. Itselläni on lukiosta M-paperit, joten niiden avulla en suoraan sisälle pääse.

Kommentoi