Ladataan...
Sparkle.

Nykyinen valtavirtablogien suunta surettaa minua. Kaukana ovat ne ajat, jolloin huippubloggaajat esittelivät blogeissaan kirppislöytöjään, itse tuunamiaan juttuja, arkielämän kommelluksia ja ihan normaalihintaisia vaatteita. Nyt asukuvat otetaan ammattilaistason järkkäreillä ja elämä on täynnä pelkkää VS:sää, smoothieita, juhlia ja luksuslaukkujen ostelua. Kun itse on pienituloinen opiskelija, on ihan älyttömän hankalaa inspiroitua sellaisista asukuvista, joissa loikitaan aurinkolasit päässä, korkkarit jalassa, luksuslaukku kädessä ja überkalliit hepeneet päällä katujen yli, vaikka oikeasti sää on sellainen, että aurinko ei ole paistanut kahteen viikkoon ja aamuisin joutuu kaivamaan kaapista ne kaikkein paksuimmat kalsarit, että tarkenee lähteä bussipysäkille odottamaan sitä aamukasiksi yliopistolle vievää bussia. 

kuva

Tämä huippublogien viitoittama tie tuntuu itsestäni ainakin ihan mahdottomalta saavuttaa. Bloggaajien elämä kun tuntuu menevän tällä tavalla: aamulla herätään Lexingtonin lakanoiden välistä. Sitten hipsitään keittiöön, tehdään kahvikoneella latte ja surrautetaan siinä samalla smoothie. Nämä herkut asetellaan tarjottimelle, joka kannetaan sohvalle. Samalla voi sytyttää muutaman Diptyquen kynttilän ja laittaa jonkun sarjan pyörimään. Aamupalan jälkeen on hyvin aikaa loikoilla, meikata ja katsoa jotain sarjaa läppäriltä ilman mitään kiirettä mihinkään. Samalla voi myös hieman kuvailla ja tuoksutella VS:n rasvoja. Aamutoimien jälkeen on aika suunnata päivän askareiden pariin: on kahvittelua ystävän kanssa, asukuvien ottoa, herkkusalaatti kaupungilla, parilla showroomilla pyörähtäminen, kynsihuolto, shoppailua, salitreeniä ja lopulta on aika palata kotiin, ottaa ihana kylpy ja sen jälkeen vielä päivittää Instagramia. Tällaisesta elämästä saa esteettisesti loistavia kuvia blogia varten, kun kaikki kamerasta vaatteiden kautta sisustukseen on isolla rahalla hankittua ja viimeisen päälle priimaa. Blogin sisältö on tosin aivan toissijainen asia: mitään henkilökohtaista tai aitoa ei jaeta, vaan blogin pääpaino on loistavissa kuvissa ja päivän tapahtumista kerrotaan ympäripyöreästi muutamalla rivillä.

kuva

Minä en pysty sellaiseen elämään ja se aiheuttaa usein melkoisia riittämättömyyden tuntemuksia. En voi postata teille uusista luksuslaukuista, täydellisestä sisustuksesta, ulkonasyömisestä, matkustelusta tai viimeisimmän trendin mukaisista vaatteista. Ette saa nähtäväksi ammattilaisen ottamia ja muotikuvilta näyttäviä asukuvia, hassunhauskoja ja täydellisiä tarinoita luksuselämästä, tai vinkkejä siitä, millaista on matkustella ja yöpyä 5 tähden hotelleissa. Oma blogi tuntuu niin kotikutoiselta, kun sitä vertaa sellaisiin blogeihin, jossa kaikki on täydellistä ja trendikästä; oma elämä kun on kaikkea muuta kuin hohdokasta. Shoppailen kirppiksillä, matkustan pari kertaa vuodessa anoppilaan, syön harvoin ulkona, ostan uusia vaatteita vain alesta ja H&M:ltä ja ehdin tapaamaan ystäviäni parin kuukauden välein. Trendivaatteet saapuvat kaappiini vuoden viiveellä ja asukuvat kuvataan meidän parvekkeella ajankohtana, jolloin a) poikaystävä on vasta tullut töistä ja on ihan supernälkäinen, b) aurinko on melkein jo laskenut ja c) aamulla tehty meikki on jo totaalisen kulunut, tukka lässähtänyt ja vaatteet vähän sinne päin. Aamuisin kun en ehdi inspiroitua muodista ja suunnitella täydellisiä asukokonaisuuksia nautiskellen samalla smoothieta, vaan tutkin vaatehuoneen sisältöä aamukuudelta silmät ristissä ja päädyn niihin samoihin vaatteisiin, kuten aina aikaisemminkin, sillä a) yliopistolla on kylmä ja koska b) yliopistolla on kylmä.

kuva

Koska olen kova tyttö vertailemaan itseäni muihin, minun on hankala tietää, että mihin suuntaan tätä blogia pitäisi viedä. Pitäisikö minunkin ostaa kaikki samat vaatteet ja tuotteet, joita suosituilla bloggaajilla on, jotta saisin lisää lukijoita. Tai pitäisikö alkaa tehdä nälkävuoden mittaisia, 15 kuvan asukuvapostauksia. Tai pitäisikö muistaa ottaa säännöllisin väliajoin kuvia ihan kaikesta, jotta lukijat eivät pääse unohtamaan, mitä kaikkea ihanaa ja kallista omistan. Vai pitäisikö minun olla ihan vain oma itseni ja viedä blogia persoonallisempaan suuntaan: kertoa enemmän arjesta, opiskelusta, muotihimotuksista, ruokaohjeista, suosikkikirjoistani, loistavista tv-sarjoista, kirppiskierroksista ja sellaisesta elämästä, jossa luksusta on se, että jääkaapista löytyy puolikas suklaalevy ja Sons of Anarchystä on vielä monta kautta jäljellä.

Mitä mieltä olette: otanko kasan pikavippejä ja ostan vaatehuoneen täyteen sopulituotteita vai kirjoitanko jatkossakin siitä, mitä ihania löytöjä tein kirppiksellä?

 

x Marjo

Ladataan...
Sparkle.

Tänään on syysloman viimeinen päivä ja olo on todella outo, kun huomenna pitää taas palata kunnolla arkeen. Vaikka syyslukukautta on vielä puolet edessä, tuntuu silti jo siltä, että olisin valmis jäämään joululomalle. Edessä on nimittäin vielä niin paljon tehtävää, että heikompia hirvittää. On tenttejä, terapiaa, luentoja, harkkoja, terapiaan liittyviä töitä, artikkeleita, esseitä, esityksiä ja ai niin - se kandikin vielä! Ehhehe. Fiilis on sama kuin aikaisempinakin yliopistovuosina: se, että saa kaiken tehtyä ajallaan, on yhtä helppoa kuin kymmenen rottweilerin ulkoiluttaminen yhdellä kertaa. Koko ajan tulee joka tuutista lisää tehtävää, vaikka ei ole vielä entisiäkään ehtinyt tehdä. Enkä ole todellakaan ainoa meidän vuosikurssilta, joka on jo niin väsynyt tähän jatkuvaan kiireeseen ja loputtomalta tuntuvaan työtaakkaan. Onhan meillä kaikilla kuitenkin muitakin asioita elämässä kuin vain opiskelu: suurin osa käy osa-aikatöissä, on parisuhteessa ja omaa jotain harrastuksiakin. Itselläni ei ole ollut tänä syksynä aikaa kyllä mihinkään muuhun kuin opiskeluun ja töihin. En ole ehtinyt harrastaa mitään ja poikaystäväni kanssa nähdään päivän aikana vilaukselta, kun tehdään ovella läpsystä vaihto, kun toinen on tulossa töistä ja toinen on menossa töihin.

Silloin, kun aloitin logopedialla, minulle väitettiin, että kyllä se fuksivuoden jälkeen helpottaa. Ei pitänyt paikkaansa, sillä fuksivuoden jälkeen asiat ovat vain vaikeutuneet. Fuksina ei tarvinnut kuin käydä luennoilla ja selviytyä ennen joulua ja kesän alkua pidetyistä tenttisumista. Nyt pitää niiden luentojen ja tenttien lisäksi hoitaa harkat, terapia ja valtava kasa kirjallisia töitä. Ja kaikesta pitää selviytyä itse: ensimmäisen vuoden opiskelijoille kun kerrotaan, että mitä tehdään, miten tehdään, milloin tehdään ja milloin pitää olla valmista. Meille kerrotaan vain deadline ja kaikesta muusta pitää selvitä itse. Aika ranqqaa.

Kengät, housut, paita, liivi ja korut: second hand.

Tässä asussa olin eilen liikenteessä, kun kävimme poikaystäväni kanssa juhlistamassa äitini syntymäpäiviä. Päälle valikoitui asu, jonka kaikki osat ovat löytyneet kirppikseltä.

Uskon kuitenkin, että kaikki tämä panostus, mitä opiskelujen eteen joutuu tekemään, kantaa hedelmää myöhemmässä vaiheessa. Onneksi logopedia on opiskelujen rankkuudesta huolimatta tuntunut omalta alalta ja opiskeltavat asiat (ainakin suurin osa) ovat olleet mielenkiintoisia, sillä se todellakin auttaa jaksamaan kaiken kiireen keskellä. Okei, kyllä välillä hajottaa ja pahasti, mutta silloin pitää vain nakata tenttikirjat ja luentoprujut nurkkaan, lähettää "en jaksa enää lukea!!111111asdfgh" WhatsApp -viesti parhaalle ystävälle, hakea suklaalevy jääkaapista ja köllähtää sohvalle katsomaan, mitä Netflixistä tänään oikein löytyykään.

Miten teillä menee opiskelujen kanssa: hajottaako vai sujuuko kuin tanssi?

 

x Marjo

Ladataan...
Sparkle.

Ei ole enää kovin montaa päivää jäljellä siihen, kun pitää taas palata lomalta arkeen. Onneksi olen ehtinyt teoriataustan näpyttelyn ohessa myös rentoutumaan nukkumalla älyttömän pitkiä yöunia, viettämällä saunailtaa ystäväni kanssa pitkästä aikaa, paketoimalla ensimmäiset joululahjat, nauttimalla ihanan kirpeästä pakkassäästä, mutustamalla kilokaupalla satsumia, juomalla Rooibos -teetä, suunnittelemalla omaa joululahjatoivelistaani ja katsomalla Sons of Anarchya poikaystäväni kainalossa köllöttäen. Okei, olen myös salaa fiilistellyt joululauluja ja haaveillut jouluvalojen ripustamisesta, mutta poikaystäväni mielestä on vielä liian aikaista sille, vaikka jouluunhan on enää vain kaksi kuukautta aikaa... 

Kengät, farkut, vyö ja korut: second hand. Toppi ja jakku: H&M.

Tässä simppelissä asussa olin liikkeellä yliopistolla jokin aika sitten. Päälle pääsivät ensimmäistä kertaa kirppikseltä löytyneet korkeavyötäröiset farkut, joista tykkään kovasti. Nuo taitavatkin olla tällä hetkellä ainoat käytössä olevat farkkuni: muut olen kipannut kirppiskasaan, sillä inhoan joustamattomia farkkuja, jotka jalassa ei voi istua, saati sitten hengittää. Asuun pääsivät myös erittäin hyviksi osoittautuneet, kirppikseltä niin ikään löytyneet, todella korkeat nilkkurit, jotka valitettavasti joutuvat talviteloille lumien tultua. Olisi nimittäin suorastaan itsetuhoista lähteä noilla kengillä säntäilemään Oulun kaduille, jotka talviaikaan muistuttavat lähinnä huonosti hiekoitettua luistinrataa.

Suuntaan illaksi jälleen töihin, mutta sitä ennen taidan nauttia hetken tyttömäisestä hömpästä - ajattelin nimittäin lakata pitkästä aikaa kynnet, lukea uusinta Costumea ja katsoa Elle Style Awards -gaalan, jonka poikaystäväni oli muistanut minulle nauhoittaa. 

 

x Marjo

 

p.s. Postaustahtini ei ole tällä hetkellä mikään maailman vauhdikkain, johtuen opiskelu- ja työkiireistäni, mutta toivottavasti ymmärrätte. Olen suunnitellut tekeväni postaukset FODMAP -ruokavaliosta, hajusteettomista kosmetiikkatuotteista ja vaatekaappini kulmakivistä heti, kun vain kerkeän. Uudet postausideat ovat aina tervetulleita, joten olisiko sinulla jotain postaustoiveita mielessäsi? :)

Pages