Ajatuksia harjoittelusta

Takana on nyt seitsemän viikkoa työharjoittelua, joten nyt lienee hyvä aika kertoa siitä,millaista on työskennellä hoitajana Reggersoordissa.

Haluan ensimmäiseksi muistuttaa, että kaikki kirjoittamani asiat ovat minun omia huomioita ja kokemuksia, jotka perustuvat vain yhteen Hollannissa toimivalle kuntoutusosastolle.

Alusta lähtien olen yrittänyt selvittää sitä, millä nimellä harjoittelu osastoani kutsutaan. Jotkut kutsuvat sairaalaksi, jotkut osastoksi jne. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että paikasta ei ole virallista englannin kielistä vastinetta. Parhaiten paikkaa kuitenkin kuvaa termi: ”kuntoutusosasto”. Ajatuksena on, että paikka on väliaikainen ennen mahdollista kotiin siirtymistä, mutta monissa tapauksissa potilaat odottavat osastolla useita kuukausia, että vapaa paikka pitkäaikaisesta hoitokodista vapautuisi.

Olen tehnyt suurimman osan ajasta aamuvuoroja, jotka alkavat klo. 7 ja päättyvät klo 15:30. Aamuvuoroissa on yleensä eniten työtehtäviä, joten ne ovat olleet mielenkiintoisempia kuin iltavuorot. Iltavuorot puolestaan alkavat klo 15 ja päättyvät klo 22:30.

Oma koordinaattorini Windesheimin koululta sanoi minulle tutustumispäivänä, että iltavuorojen jälkeen sinun ei tarvitse kävellä harkkapaikasta juna-asemalle, vaan saat kyydin ohjaajalta  (turvallisuuden takia).  No, ensimmäisessä iltavuorossa kysyin asiasta ja halusin asiaan vielä varmistuksen. En yllättynyt, kun ohjaajat eivät tienneet asiasta mitään. Tästä syystä ohjaajani ehdotti että muutamme iltavuoroni aikataulua 12:30-21. Ja tämä sopi minulle paremmin kuin hyvin.

Olen saanut suurimmaksi osaksi  itse päättää vuoroni, eikä minun ole tarvinnut tehdä viikonloppuja lainkaan. Tyypillisesti olen tehnyt 3-4 vuoroa viikossa, sillä yhteenlaskettu harjoittelutuntimäärä mikä minun pitää tehdä tämän kolmen kuukauden aikana on 280 tuntia ja se tekee viikossa noin. 23h. Joinakin viikkoina olen tehnyt enemmän ja joinakin vähemmän. Joustava työtuntimäärä on eduksi, kun muutakin ohjelmaa on vaihtareille niin paljon.

Täytyy sanoa, että jokainen työharjoittelupäivä on mennyt todella nopeasti, vaikka työ on ollut  todella haasteellista, kun ympärillä kaikki puhuvat hollantia, eikä ole aina perillä asioista, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Aamuvuoro alkaa tutustumisella potilaan papereihin. Itse otan tässä vaiheessa puhelimen ja suomi-hollanti sanakirjan, jonka välityksellä käännän raportointipaperista löytyviä tietoja. Iso plussa tässä vaiheessa on, että ensimmäisen aamukahvin saa jo aamuraporttia lukiessa. Tähän en ole Suomessa tottunut 😀

Minulle on merkittynä 2 omaa potilasta joita hoidan jokaisessa työvuorossani. Ensimmäiset 3 viikkoa oli kuitenkin perehdytysviikkoja, jolloin seurasin mukana ja pääsin näkemään kokonaisvaltaisesti osastolla olevia potilaita. Viime viikkoina olen pitkälti keskittynyt vain näihin kahteen potilaaseen, heidän hoitoon ja hoitosuunnitelmiin. Potilaiksi valikoitui ne jotka puhuvat englantia.

Päivän mittaan on käännettävä paljon asioita hollannin kielestä englannin ja suomen kieleen. Myös kehonkieltä tulee käytettyä monien potilaiden kanssa päivittäin. Ensimmäisten viikkojen aikana yllätyin siitä, miten paljon hollannin kielestä voi saada irti kun osaa puhua englantia ja ruotsia. Yllättävän monia sanoja voi arvata, kuin myös hoitajien puhuessa voi joskus päätellä mistä he puhuvat. Hoitotyössä on myös huomannut, että on ollut tärkeää osata myös latinan kielisiä sanoja, vaikka koulussa niiden opetteleminen turhautti…Näiden 7 viikon aikana olen myös oppinut hollannin kieltä ja tiedän jo useita yksittäisiä sanoja ja se on auttanut päivittäisessä hoitotyössä paljon. Onnistumisen tuntemuksia on myös tullut, kun olen ollut yksin potilaan kanssa ja ymmärtänyt hänen tarpeitaan tai pystynyt auttamaan häntä, vaikka kyseessä on ollut ainoastaan hollantia puhuva potilas 🙂

Kuntoutumisen edistämiseksi on mahdollista saada monia erilaisia palveluja!

Tiivistetysti työ kuntoutusosastolla on pitkälti perushoitoa, johon kuuluu jokaisen potilaan omien voimavarojen arvioimista, että he tekisivät mahdollisimman paljon asioita itsenäisesti, sekä aktiviisuuden ylläpitämistä ja siihen kannustamista. Lääkkeet tulee apteekista pienissä muovisissa pusseissa, joten varsinaista lääkkeiden jakoa ei tapahdu. Hoitajat myös luottavat, että oikeat lääkkeet ovat pusseissa, sillä he tarkastavat vain kappalemäärän, jonka jälkeen siirtävät lääkkeet lääkekuppeihin. Lääkkeiden jaossa käytetään tabletteja ja Reggersoordin omaa käyttöliittymää, jonne merkitään jokaisen lääkkeen jaon jälkeen ”tehty” merkintä. Lääkkeen jakoa ja melkeimpä kaikkea muutakin opiskelijat voivat tehdä omatoimisesti vailla valvontaa, jota en pidä kovin hyvänä asiana ja se onkin itselle tosi erikoista, kun Suomessa on opiskelijoille vähän tarkemmat ohjeet 😀

Jokaisella opiskelijalla on päivittäisin 1h aikaa tehdä koulutehtäviä. Tämän ajan olen usein käyttänyt erilaisten sairauksien selvittelyyn tms. asioihin joista en vielä tiedä. Mielestäni myös Suomessa pitäisi olla tämän tapainen hetki, jolloin opiskelijat voivat selvittää ja lukea lisää asioista jotka ovat heille epäselviä. Koska useimmiten osastoilla on kiire, eikä tälläisille hetkille jää aikaa, tämä mahdollistaisi perusteellisemman opin asioihin.

Minulla on käynyt myös  huonoa tuuria, sillä aiemmin mainitsemani ohjaaja (kuka puhui hyvää englantia) siirtyi toiselle osastolle töihin ja minua auttaneet hollantilaiset opiskelijat ovat saaneet työharjoittelunsa päätökseen. Edelleenkin osastolla hoitajien asenne puhua englantia on välttelevä, eikä minulle toisinaan vastata mitään, jos jotain kysyn tai sitten vain kadotaan paikalta. Tästä syystä voin siis sanoa, että usein en saa vastausta kysymyksiini tai minulle vastataan vain  ”en tiedä”. Oppimisympäristönä kyseinen paikka ei ole siis ollut mikään paras mahdollinen.

Yleisiä tiloja, jossa mm. ruokailut tapahtuu 🙂

Olen päässyt harjoittelupäivieni aikana myös  tutustumaan fysioterapeutin ja toimintaterapautin työnkuvaan. Nämä päivät ovat olleet huippuja! Toimintaterapeutin kanssa olimme muun muassa kotikäynnillä, jossa selvitettiin, että millaisia haasteita tai vaaratilanteita voi vielä kuntoutumisvaiheessa olevan potilaan kohdalla olla. Hollannissa talot ovat tyypillisesti kapeita ja korkeita. Pääsin siis näkemään perinteisen hollantilaisen talon, jossa oli kolme kerrosta ja portaikko oli ahdas. Hieman erilaisia haasteita siis huomioitavana mitä meillä Suomessa. Fysioterapeutti puhui englantia hyvin, joten hän kertoi mielellään monia eri esimerkkejä millaista on aivoinfarktin jälkeinen kuntoutus tai mitä asioita on hyvä huomioida iäkkään ihmisen kuntoutuksessa. Hän myös painotti sitä,  miten tärkeää on  pyörätuolissa oleville potilaille antaa omaa aikaa itsenäiseen siirtymiseen potilashuoneesta yleisiin tiloihin. Useimmitenhan hoitajat kuljettavat potilaat, vaikka he pystyisivät siihen myös itsenäisesti, vaikkakin aikaa kuluisi enemmän.

Työharjoittelua on täällä jäljellä enää 5 viikkoa. Viimeiset 4 viikkoa vietän myös Meppelissä, mutta puolestaan dementiakodissa. Seuraavassa postauksessa kerron Suomen ja Hollannin välisistä eroista hoitotyössä! 🙂

Kommentit (1)
  1. Vaikuttaa oikeastaan samalta kuin esim. Helsingissä kaupungin arviointi- ja kuntoutusosastot. Lähes identtiseltä kuulosti toiminnan kuvaus!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *