Hoitotyö Hollannissa

12 päivää jäljellä! Ihan käsittämätöntä, mihin tää aika on mennyt. Nautin jokaisesta päivästä täysillä ja ohjelmaa riittää, siksi kirjoittaminen on jäänyt hieman taka-alalle. Ajattelin kuitenkin nyt kirjoittaa lisää Hollannin hoitotyöstä ja hieman Suomen ja Hollannin hoitotyön eroista.

Tällä hetkellä minulla on kokemusta kahdesta eri terveydenhuollon palvelusta Hollannissa, eli kuntoutusosastosta ja dementiakodista. Suomesta minulla on kokemusta kaiken kaikkiaan seitsemästä eri terveys-tai sosiaalipalveluista. Nämä asiat ovat minun havaintojani ja mielipiteitäni, asioita ei voi mitenkään yleistää 🙂

Perushoito

Perushoito on mielestäni perusteellista ja moitteetonta. Aamupesut tehdään tarkasti ja huolellisesti.Hygieniassa on kuitenkin parantamisen varaa ja esimerkiksi hanskoja ei vaihdeta, kun siirrytään likaisesta toimenpiteestä puhtaaseen toimenpiteeseen ja muutenkin hanskojen käyttäminen on todella vähäistä. Potilaat käyttävät osastolla omia vaatteitaan, joten niiden asianmukaiseen vaihtamiseen jne. kiinnitetään hyvää huomiota. Potilaiden omatoimisuus ja aktiivisuuden ylläpitäminen on mielestäni tärkeässä roolissa.Erilaisiin aktiviteetteihin kannustetaan, mutta jos potilas kieltäytyy niin se hyväksytään, eikä heitä pakokoteta niihin.

Hajusteita käytetään todella paljon, kuten esimerkiksi ilmanraikastimia löytyy jokaisesta wc:stä ja useimmat hygieniatuotteet eivät myöskään ole hajusteettomia. Olenkin kysynyt harjoittelupaikoissani, eivätkö astmaatikot tai allergikot kärsi hajusteista. Tähän ei osattu vastata mitenkään suorasti, sillä he ovat tottuneet asiaan, eivätkä osaa asiaa edes ihmetellä.

Ravitsemus

Hollantilaiset syövät paljon leipää. Karkeasti sanottuna mihin kellonaikaan tahansa. Aamulla potilaat valitsevat leivän (yleensä vaalea), jonka päälle voi valita useista vaihtoehdoista, kuten kinkkua ja juustoa tai kenties kaikkien hollantilaisten suosimaa hilloa ja suklaalevitettä. Aamulla juodaan teetä, kahvia, piimää tai suklaajuomaa.

Lounaaksi potilaille tarjotaan lämmin ruoka, joka on mielestäni hyvin monipuolinen ja siitä riittää kaikille. Mutta vain kaksi kertaa on ollut tarjolla salaattia. Kukaan potilaista ei myöskään juo lounaan aikana yhtään mitään. Lounaaseen kuuluu aina jälkiruoka, joka on joka kerta makeutettua jogurttia, jossa on useita eri makuvaihtoehtoja.Välipalojen aikaan osastolla jaetaan myös erilaisia keksejä, mitä voi kahvin ja teen kanssa syödä. Illallinen/iltapala sisältää leipää ja kahvia/teetä.

Osastolla kiinnitetään myös huomiota vajaaravitsemukseen, sillä nestelistoja on käytössä ja noropotilaiden nesteytyksestä huolehditaan tarkasti. Mutta mistään terveellisistä ruokavalinnoista en ole kuitenkaan kenenkään kuullut puhuvan.

Yllätykseseni huomasin myös vähän suomalaista 🙂

Hoitajat ovat ihmetellet, kun syön klo 12 aikaan lämpimän ruuan, heistä kun jokainen syö vain leipää lounaalla. Leivän välissä on useimmiten kinkunsiivu tai jotain levitettä. Itse olen taas ihmetellyt sitä, miten he jaksavat iltaan saakka tai miten he eivät kyllästy syömään samanlaista leipää päivästä toiseen.

Hygienia ja aseptiikka

Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin on hoitajien käsihygienia todella puuttellista, mitä minulle on koulussa opetettu ja mihin olen Suomen työharjoitteluissa tottunut. En ole nähnyt, että käsiä pestäisiin saippualla juuri ollenkaan ja käsiendesinfektioainetta käytetään myös todella vähän.Pesuun vaadittava aika ja tekniikka ovat myös hyvin minimaalisia suoritteita.

Ensimmäisessä harjoittelupaikassani oli koko harjoittelujaksoni aikana 2 norovirus- epidemiaa. Toisella kerralla osastolle oli kutsuttu hygieniahoitaja selvittämään mistä uusiutuminen ja nopea leviäminen voisi johtua. Koin, että olin onnekas kun satuin olemaan työvuorossa samaan aikaan. Hoitajan käynti antoi minulle parempaa kuvaa siitä, että siihen oikeasti pyritään kiinnittämään huomiota ja halutaan löytää keinoja sen ehkäisyyn. Hoitaja sanoi, että osaston suurin epähygieenisin virhe on, että roskakärryjä käytetään ns. työpöytänä kaikelle mahdolliselle. Pöydälle asetetaan mm. verensokerin mittaustarvikkeet ja muut peruselintoimintojen mittauslaitteet, käytettyjä ruokailuastioita ja aamupesuissa käytettäviä astioita jne. Ensimmäisten viikkojen aikana huomasin osaston toimintatavat ja ymmärsin miten helposti norovirus voi levitä ja miten yksinkertaisilla asioilla pystytään ennaltaehkäisemään sen leviämistä.

Käsien desinfektion automaattiannostelija on ihan tuntematon väline täällä. Olimme viime viikolla tutustumassa Zwollen sairaalaan, joka on uusi ja todella siisti ja nykyaikainen. Huomasin heti, että siellä käytetään edelleen ”vanhanaikaisia” annostelijoita ja näitä annostelijoita ei ollut yleisesti käytävällä ollenkaan.

Kuntoutusosaston potilassänky

Muita huomioita:

  • Nainen ja mies voi olla samassa potilashuoneessa. Tämä oli itselle todella erikoista, mutta hollantilaisille ei lainkaan. Hollannissa mies ja nainen ei erotu samoin kuin meillä Suomessa. Hollannissa ei myöskään kysytä potilaan mielipidettä asiasta, eikä se ole kenellekään ongelma. Hoitajat myös sanoivat minulle, että verhoilla saa paljon yksityisyyttä ja miehen ja naisen ollessa samassa huoneessa, on ilmapiiri myös yleisesti rennompi. Hoitajan tehdessä aamutoimia miehelle, saattaa nainen keventää ilmapiiriä vitsillä, jos mies on osoittautunut vaikeaksi tms. Itse en kuitenkaan harjoitteluaikanani huomannut näitä kyseisiä asioita.
  • Hoitajat ovat todella iloisia ja huumorintajuisia. Harjoittelupaikoissani on ollut aina todella hyvä ilmapiiri! Voin sanoa, että hollantilaiset ovat suomalaisia iloisempia, ei vain sairaanhoitajat vaan myös yleisesti. En ole tavannut yhtäkään huonolla tuulella olevaa hollantilaista.
  • Yksi asia mistä myös pidin oli se, että muut hoitajat kaatavat aina toisilleen kahvia. Se on yleinen käytäntö, josta olin aluksi yllättynyt, enkä osannut odottaa tätä vaan olin aina valmis hakemaan itse kahvini, mutta hoitajat tekevät sen aina oma-aloitteisesti.
  • Vapaaehtoisuus on suuressa osassa Hollannin terveydenhuoltoa. Vapaaehtoisia on hurja määrä  ja itse olen tavannut harjoitteluni aikana useita vapaaehtoisia. Vapaaehtoistyö on kuulemani mukaan niin sanotusti osa kulttuuria. Eräs iäkkäämpi nainen sanoi minulle, että jos vapaaehtoistyötä ei Hollannissa olisi, olisi Hollannin terveydenhuolto pulassa.
Auringonlaskua parvekkeelta
Onnellisuusnaama tulppaanipuistossa.

Kaikki täällä on just nyt paremmin kuin hyvin 🙂

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *