Sun & Internship vibes

IMG_8046.jpg

Viikot ovat menneet täällä Hollannissa todella nopeasti. Meille vaihtareille on järjestetty monenlaisia tapahtumia, kuten kahdet tervetuliaisjuhlat koulun ja kaupungin puolesta, speed datingia hollantilaisten kanssa, tutustumisleikkejä, rastirata ”Getting know the Zwolle” muodossa ja myös illallinen, syöden perinteisiä hollantilaisia ruokia. Joka viikko on ollut jotain erityistä, joten pitkästyä ei ole tarvinnut. Useana päivänä on myös paistanut aurinko ja ollut noin 14-17 astetta lämmintä, se jos mikä nostaa fiilistä entisestään. Huippua!

IMG_0609.jpg

Suomessa pyöräilen paljon, mutta silti koin sen yhdeksi haasteeksi ensimmäisinä viikkoina, sillä se on täällä Hollannissa paljon haasteellisempaa kuin Suomessa. Pyöräilijöille on omat tiet ja liikennevalot ja hollantilaisten vauhti pyöräillessä on myös hieman hurjempaa, kuin mihin itse olen tottunut 😀 Kuluneiden viikkojen aikana tähänkin tottui ja nyt ei myöskään ole enää tarvetta käyttää Google Mapsia siirtyessä paikasta toiseen.

Pyörän vuokrasin Swapfiets nimisestä yrityksestä ja melkeinpä kaikki vaihtarit tekivät samoin. Kuukauden pyörävuokra maksaa 15 euroa. Swapfietsistä ei ole tällä hetkellä mitään muuta kuin positiivista sanottavaa! He toivat sovittuna aikana pyörän asunnolleni ja he tulevat tarvittaessa myös huoltamaan sitä. Pyörän huolto sujuu vaivattomasti mobiilisovelluksella, jonne pystyy ilmoittamaan sopivan ajankohdan ja sen mikä pyörässä on vialla. Swapfiets pyörissä on jokaisessa sininen eturengas ja kaksi lukkoa, sekä tietenkin myös etu-ja takavalo, sillä se on pakollista täällä Hollannissa.

BeFunky-collage kopio.jpgTyöharjoittelu

Ensimmäisen Hollannissa vietetyn viikon jälkeen ajattelin, että mahtavaa nyt pääsee tekemään hoitotyötä, sillä se toisi nyt hieman kotoisuutta tähän kaikkeen uuteen. Ensimmäinen päivä oli kuitenkin kaikkea muuta kuin kotoisa, sillä perehdytys oli huonoa, mikä johtu varmasti osin siitä, että aloitin ensimmäisen vuoroni aamulla klo 7 ja oikeastaan kukaan ei puhunut englantia, ei hoitajat eikä potilaat. Ensimmäisen päivän fiilikset olivat siis negatiiviset, mutta seuraavat päivät ja varsinkin seuraava viikko oli jo paljon parempi, koska tapasin myös oikean ohjaajani ja hän puolestaan puhuu hyvin englantia. Tälläkin hetkellä kuitenkin huomaan, että muutamat hoitajat hieman välttelevät kommunikointia kanssani, ettei tarvitsisi puhua englantia, mutta siihenkin olen jo tottunut. Onnekseni olen kuitenkin päässyt hoitamaan paria potilasta, jotka osaavat puhua vähän englantia ja se on helpottanut osastolle sopeutumistani.

Harkkapaikkani ei sijaitse Zwollessa vaan Meppelissä, jonne on 16 minuutin junamatka. Aamuisin minun on lähdettävä jo klo 6 kohti juna-asemaa, että ehdin sen jälkeen kävellä noin 20 min matkan harkkapaikalleni. Matkaa kertyy aika paljon, mutta ainakin saan heti aamusta hyvän määrän liikuntaa ja mieleni virkeäksi! Olen kuntoutusosastolla, jonne tulee iäkkäitä ihmisiä kuntoutukseen esimerkiksi lonkkaleikkauksen tai aivoinfarktin jälkeen. Osastolla on 40 asiakaspaikkaa, jossa on vain muutama yhden hengen huone ja muut ovat kolmen hengen huoneita.

Yllätyksekseni hoitotyö poikkeaa Suomesta paljon. Hanskoja ei käytetä juuri ollenkaan ja niitä on vain yksi tai kaksi kokoa saatavilla. Käsidesiä ei käytetä juurikaan ja käsiä pestään muutenkin todella harvoin. Ajattelin tehdä erillisen postauksen Suomen ja Hollannin välisistä eroista hoitotyössä, joten näistä asioista kerron lisää myöhemmin.

Näkymä asunnolta, hurjasti pyöräilyä, suomityyppejä <3 & ruokaa eri maista.
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *