Mental Health Monday: Terapiajakso

Kaupallinen yhteistyö: Terapiatalo Noste

Aloitin kesän alussa terapian Terapiatalo Nosteessa, ja nyt tämä kokeilujaksoni on ohi. Muutama tyyppi onkin jo kysellyt kokemuksia, miten siellä on mennyt ja miten se on vaikuttanut omaan elämääni. Kirjoitin alussa siitä, kuinka ensimmäiselle kerralle jotenkin jännitti mennä. Nyt kesän jälkeen voin todeta, että se pelko unohtui oikeastaan jo ensimmäisen käynnin jälkeen. Ystäväni sanoi hyvin, että ”älä sitten suorita sitä terapiaa”. Ja tuntui että aluksi ehkä olinkin menossa nimenomaan suorittamaan sitä.

Viimeisellä kerralla totesin tämän terapeutilleni ja hän sanoi etten ainakaan hänen mielestään ollutkaan suorittanut. Eikä jälkikäteen sitä enää tuntunutkaan. Minulla oli pari vakavampaa aihetta, joita halusin terapiassa käsitellä, mutta viimeisellä kerralla en oikein enää edes keksinyt, mitä olisin halunnut käydä läpi. Tuntui vaan jotenkin kaikin puolin paremmalta. Sanoinkin, että uskon että tällä elämäntaparemontillani on suuri syy siihen, että voin henkisesti niin paljon paremmin kuin vuosi sitten. Mutta uskon kyllä terapiasta olleen myös paljon hyötyä.

Pidin todella paljon terapeutistani henkilönä. Hän antoi minulle tilaa, osasi kysyä oikeanlaisia kysymyksiä ja näytti myötätuntoa juuri sillä tavalla kuin toivoinkin. Ehkä parasta tässä oli kuitenkin se, että oma kynnys avun hakemiseen laski huomattavasti. Nyt kun tietää, mitä terapiassa tapahtuu, ei se tunnu enää millään tavalla pelottavalta. Mikäli elämässä tulee jonkinlainen kriisi vastaan, en vitkuttele avun hakemisessa, vaan bookkaan heti ajan.

Jotenkin jälkikäteen ihmettelen, miksi aiemmin olen suhtautunut tähän jotenkin paljon vastahakoisemmin. Ehkä kyseessä on tietyllä tapaa myös sukupolvien välinen ero. Meidän vanhempamme eivät ole käyneet terapiassa samalla tavalla kuin tämä ikäpolvi ja asenteet saattavat tarttua myös meihin.

Olen itse todella ratkaisukeskeinen ihminen, ja esimerkiksi jos minua huolettaa joku terveydellinen asia, marssin melko nopeasti lääkäriin. Jos lihakseni ovat jumissa, menen hierojalle. Jos kropassa on muita vaivoja, marssin osteopaatille. Kun juurikasvu on liian pitkä, varaan ajan kampaajalta. Minkä takia en huolehtisi mielestäni samalla tavalla?

Nyt koen, etten tarvitse terapiaa juuri tällä hetkellä tämän enempää. Arki rullaa hyvin, tuntuu että minulla on hyvin resursseja, osaan käsitellä negatiivisia ja vaikeita asioita elämässäni ja pää on hyvin kasassa. Tiedän myös, että mikäli tilanne muuttuu, on terapeutti muutaman klikkauksen päässä ja Nosteen sivulta voi varata suoraan ajan haluamalleen terapeutille.

Kuvat: Sara Tickle

Kommentit (3)
  1. Itse kävin kolmen vuoden terapiajakson ahdistuneisuushäiriöni takia. Viimisillä kerroilla tosiaan tuntui siltä, ettei tässä nyt niin kauheasti enää ole mitään ja aika meni lähinnä kuulumisten kertomisessa. Sitä tietää, että on hyvä aika lopettaa.

    Ahdistuneisuushäiriöni on tallella, se ei välttämättä koskaan katoa, mutta opin paremmin elämään sen kanssa, ja sain käsiteltyä asioita sen taustalla. Opin myös ymmärtämään itseäni ja käyttäytymismallejani paremmin.

    Itse suosittelen terapiaa kaikille ja jos joskus siltä tuntuu, niin marssin kyllä empimättä takaisin terapiaan.

    https://naissanelioissa.wordpress.com/2019/09/16/kuljen-ohi/

  2. ”Olen itse todella ratkaisukeskeinen ihminen, ja esimerkiksi jos minua huolettaa joku terveydellinen asia, marssin melko nopeasti lääkäriin. Jos lihakseni ovat jumissa, menen hierojalle. Jos kropassa on muita vaivoja, marssin osteopaatille. Kun juurikasvu on liian pitkä, varaan ajan kampaajalta. Minkä takia en huolehtisi mielestäni samalla tavalla?”

    Hei, tähän mun on pakko sanoa että tilanteesi on myös taloudellisesti todella paljon parempi kuin isolla osalla ihmisistä jotka esim. terapiaa tarvitsevat. Itsekin ratkaisukeskeisenä ihmisenä toivoisin, että pääsisin psykoterapiaan, mutta se ei ole taloudellisesti mahdollista, eikä valitettavasti talouden antaessa myöten ole ajallisesti töiden takia mahdollista. Nämä asiat ovat valitettavasti tosi paljon harmaampia kuin miltä vaikuttavat, eikä terapiaan meno tarvittaessa ole noin läpihuutohomma. Varsinkaan niille, jotka sitä kipeimmiten tarvitsisivat. Rahaa tuossa hommassa syö myös juuri se, että oikean terapeutin tai jopa terapiamuodon löytäminen voi vaatia useita ei käyntejä, jolloin nopeasti puhutaan jo 500 euron kulueristä, saati sitten oikean terapian ja terapeutin kohdalle osuessa kuukausittainen hinta ”hoidosta” pomppii tuotakin korkeammalle. Valitettavasti koko operaatio terapiaan pääsyn (jopa siihen tuen saamisen) ja sen maksamisen suhteen on tehty todella haastavaksi huonossa kunnossa ja terapian tarpeessa oleville.

    Mun mielestä on hienoa että tällaisia ”varaa aika nyt heti” palveluita tulee, mutta valitettavasti laatu tai sujuva jatkuvuus ei niiden myötä aina kulje mukana. On upeaa, mitä enemmän mielenterveyshäiriöistä puhutaan julkisesti, mutta itse vähän kyllä koen nämä vaikuttajien yhteistyöt eri yksityisten terapiapalveluiden kanssa todella omituisina.

    Tavallaan kiinnostaa myös tietää, että olisitko itse hakeutunut terapiaan ilman tätä yhteistyötä? Tai koitko missään vaiheessa tarvitsevasi sitä ennen sen aloittamista?

    ”Jotenkin jälkikäteen ihmettelen, miksi aiemmin olen suhtautunut tähän jotenkin paljon vastahakoisemmin. Ehkä kyseessä on tietyllä tapaa myös sukupolvien välinen ero. Meidän vanhempamme eivät ole käyneet terapiassa samalla tavalla kuin tämä ikäpolvi ja asenteet saattavat tarttua myös meihin”
    Ja tämä kieltämättä pitää paikkansa. Vanhat asenteet istuvat todella tiukasti ja tuntuvat siirtyvän vain eteenpäin. Asiaa vuosia seuranneena olen tosin huomannut myös sen, miten terapiasta nostetaan muutamien vuosien välein vähän turhan trendikästä ”no kävin nyt kuukauden ja huh, kun teki hyvää!” palvelua jota tunnutaan vertaavan ehkä vähän liiankin kepeästi vaikkapa kosmetologikäyntiin. Tämä valitettavasti tekee myös hallaa varsinkin nuorten mielenterveyspotilaiden keskuudessa, mitä olen joutunut todistamaan vierestä = luottamus karisee terapiaan ja itsensä koetaan huonommaksi kun julkisuudessa seurataan miten muille terapia tuntuu olevan helppoa, hauskaa ja asap tuosta noin vaan ongelmat korjaavaa.

    Mielenterveyshäiriöt ovat todella monimutkikkaita ja kiinnostaa kyllä aina kuulla muiden mietteitä näistä, mutta toivon myös kauheasti että sitä mustavalkoisuutta tai suorituskeskeisyyttä aiheessa vältettäisiin ja muistettaisiin myös, keille näitä palveluita kipeimmiten tarvitaan ja miten paljon meteliä esim. terapiatakuusta ja muutenkin julkisesta terveydenhuollostamme tulisi pitää, jotta saataisiin oikeasti terapia mahdolliseksi ihan jokaiselle joka sitä tarvitsee.

    Anteeksi pitkä ranting romaani. 😀 Aihe on vaan todella lähellä itseäni niin töiden kuin omien mielenterveysongelmienkin vuoks, ja nämä vastaavat yhteistyöt vaan aina vähän töksähtävät ja hämmentävät kohdalle osuessa.

    1. Kiitos pitkästä kommentista!

      Koska tämä on lifestyle blogi, kirjoitan aina lähtökohtaisesti omista kokemuksista ja omasta tilanteestani käsin. Sen takia käsittelin tätäkin asiaa siitä näkökulmasta: kun olisi varaa ja mahdollisuus mennä terapeutille ja silti sitä jostain syystä välttelee. Veikkaan että tässäkin junassa meitä on monia.

      Siinä olen ihan samaa mieltä, että ehdottomasti heidän ketkä kipeimmin apua tarvitsisivat, tulisi sitä myös saada. Olen puhunut terapiatakuusta aiemmin blogissani esimerkiksi täällä: https://www.lily.fi/blogit/start-living-your-best-life/mental-health-monday-terapiatakuu/. Psykoterapiaan pääsyä pitäisi ehdottomasti helpottaa, sillä vaikeassa tilanteessa olevan on jo hankala lähteä hakemaan apua alun alkaenkaan. Tosi kurja kuulla, että esimerkiksi sinulle se ei ole tällä hetkellä mahdollista. Olisi ihan mahtavaa, kun tähän saataisiin kunnolla resursseja lisää.

      ”Tavallaan kiinnostaa myös tietää, että olisitko itse hakeutunut terapiaan ilman tätä yhteistyötä? Tai koitko missään vaiheessa tarvitsevasi sitä ennen sen aloittamista?” Kirjoitinkin tuossa aiemmassa postauksessa, että muutamia kertoja yritin hakeutua terapeutin puheille, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ensimmäisellä kerralla luvattiin takaisinsoitto, jota odottelin yli viikon ja toisella kerralla kuulin ettei kyseiselle terapeutille ole lainkaan enää aikoja. Olin saanut suosituksen ystävältä, enkä tiennyt yhtään mistä lähtisin etsimään uutta. Sen takia innostuinkin Nosteesta, sillä kaikki oli tehty niin helpoksi. Ja sanottakoon vielä, että vaikka tämä on merkattu kaupalliseksi yhteistyöksi, en saa rahaa tästä blogitekstistä.

      Ymmärrän mitä tarkoitat tuolla että terapiasta on tullut liiankin trendikästä, mutta olen ehkä hiukan eri mieltä sen vaikutuksista. Mun mielestä on pelkästään hyvä, että tietynlaisia stigmoja poistetaan mielenterveyshäiriöiden ympäriltä ja se auttaa, kun ymmärtää kuinka yleisiä ne ovatkaan. Sen ei tarvitse millään tapaa leimata ketään ihmisenä ja vaikka ei olisikaan mitään kovin suuria haasteita oman mielenterveyden kanssa, siitä on silti varmasti paljon hyötyä. Myönnän ainakin, että sillä oli paljon itselleni merkitystä että suurin osa ystävistäni käyvät tai ovat käyneet terapiassa. Silloin kun oma henkinen jaksaminen alkoi olla ihan lopussa, kehoittivat he minua menemään juttelemaan ja kynnys tuntui paljon pienemmältä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *