Kuusijärven savusauna ja kevään inspiraatio

Pääsiäisloma tuntui kestoaan pidemmältä ja hyvä niin. Sai jotenkin nollattua ihan rauhassa, syötyä hyvin ja nukuttua pitkiä yöunia. Sunnuntaina lähdimme vielä perhepäivällisen jälkeen ystäväpariskunnan kyydillä Kuusijärvelle savusaunaan. Olin unohtanut, kuinka hieno paikka se onkaan.Ilta-aurinko paistoi laitureille loppuun saakka ja järvivedessä pystyi pulahdella hyvin ilman hypotermiaa. Se oli täydellinen lopetus muutenkin loistavalle viikonlopulle.

Olen aina sanonut, että pidän luksuksena sitä, ettei tarvitse autoa. En ole kokenut jääväni paitsi oikein mistään ilman sitä, sillä asumme niin keskellä kaikkea. Tällaisten reissujen kohdalla kuitenkin on todella kiitollinen siitä, että lähipiiristä joku auto löytyy. Onhan se nyt totta, että auto vaan luo tietynlaisia mahdollisuuksia, joita ei sitten julkisten varassa liikkuessa ole.

Pimeys ja kylmyys vaikuttavat minuun varmasti syvemmin kuin moniin muihin ja olen tästä aina ollut hiukan pahoillani. Haluaisin kovasti olla sellainen tyyppi, kenen onnellisuuteen ei niin irrelevantit  asiat kuten sää vaikuta. Mutta kamppailuistani huolimatta en ole siinä oikein onnistunut. Tänään kuitenkin tajusin, että varmasti myös nämä kevään ensimmäisen lämpimät päivät vaikuttavat myös sitten toiseen suuntaan ravisuttavammin kuin moneen muuhun.

Istuin ulkona kahvilla t-paita päällä ja sydän meinasi oikein pakahtua siinä tilanteessa. Tuntui että mikä vain on mahdollista ja kaikki asiat hiukan paremmin tällaisella kelillä. Hymyilytti niin paljon että poskiin sattui ja koko keho tuntui sellaiselta oranssin ilon täyttämältä. Energiaa on taas 90 prosenttia enemmän kuin pari kuukautta sitten. Tekee mieli säntäillä joka paikkaan, olla kaikessa mukana, tarttua jokaiseen ideaan ja viettää kotona vain ihan minimaalinen aika päivästä.

Päätimme aloittaa illalla myös tenniskauden, joten pitänee mennä etsimään mailat ja pallot varastosta.Olen myös kovasti uhonnut, että aloittaisin lenkkeilyn, joten ehkäpä nyt tällä tarmolla ja innostuksella saisin vihdoin senkin aikaiseksi.

Miten siellä suhtaudutaan lämpimiin keleihin? Tunnistatteko olevanne ihan eri ihminen kuten minä vai vaikuttaako tämä teihin millään tavalla?

Kommentit (1)
  1. Ihanan näköistä, Kuusijärvi on tosiaan ihana, vaikken ole siellä vuosiin käynyt!

    Kuvauksesi vuodenaikojen vaikutuksesta mielialaan kuulostivat lähes pelottavan tutuilta. Huomaan, että talvi ahdistaa fyysisesti – tai lähinnä se pimeys, sillä aurinkoisena talvipäivänä olen paljon energisempi ja myös luovemmalla tuulella. Viimeisen viikon aikana on ollut hyvin samanlaisia fiiliksiä lämpöä ja valoa kohtaan, kuin tässä kuvailit – oon tuntenut kesän odotuksen ja kun ekan kerran istuin terassilla shortseissa ja topissa, tuntui että voisin pakahtua ilosta ja onnesta, tuli oikein sellainen kutkuttava fiilis tulevaa kesää kohtaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *