Introvertin elämää

DSC_837.jpg

Voin kuvitella, että adhd tuntuu jokseenkin tältä, jolta työntekoni on viimeaikoina tuntunut. On nimittäin ollut lähes mahdotonta keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Katse harhailee koneen näytöltä poikaystäväni koneeseen, sitten kadulle ja yhtäkkiä huomaan tuijottavani hameenhelmaani miettien, kuinka vino sen sauma on. 

Jos en kuuntele musiikkia, häiriinnyn jokaisesta kolahduksesta tai lehden maahan tipahtamisesta, ja jos kuuntelen huomaan ajatukseni katkeavan keskittyessäni musiikkin liikaa. Minun on ollut aina aiemmin helppo keskittyä, joten tämä on ollut ihan uutta ja todella ahdistavaa. 

Suurin ongelma varmaankin on se, että minulla ei ole ollut tarpeeksi aikaa olla yksin. Tällaisena sosiaalisena introverttinä ei aina muista ottaa sitä omaa aikaa niin paljon, kuin mieli tarvitsisi. Ajatustyö tuntuu raskaalta ja on uupunut olo vaikka olisi nukkunut kuinka hyvin. 

Kotona omaa aikaa on helppo ottaa, sillä niitä hetkiä tulee joka tapauksessa päivittäin. Matkustaessa se on vaikeampaa. On mukava tehdä asioita yhdessä, eikä oman ajan varaaminen tunnu yhtä tärkeältä. 

Jos olisin tietokone, olisin ollut niin kauan putkeen auki, että kaikki prosessit ovat hidastuneet siinä määrin, että pelkäisin se posahtavan milloin tahansa. Pieni lataus ja kovalevyn tyhjennys oli siis enemmäin kuin tarpeen. 

Kun en ehdi kunnolla istua yksin ajatuksieni kanssa, ei päässäni pyöri kovin myöskään syvällisiä ajatuksia. Tänään pakkasin koneen latureineen mukaan, ja tallustin lähipuistoon. Pääsin samantien ihan erilaiseen flowhun, kun tiesin että saan istua tönöttää siinä koneeni kanssa vaikka tunnin tekemättä mitään. 

Huomaan myös, kuinka tämä uupumus vaikuttaa mielialaani. Vaikka ei fyysisesti olisikaan väsynyt, on henkinen uupumus hyvin samanlaista. Keskittymiskyky kärsii, kärsivällisyys on entistä huonompaa ja tulee tiuskittua sellaisissa kohdissa joissa normaalisti osaisi olla ihmisiksi. Tuntuu inhottavalta, sillä tämä ei ole kenenkään syy. Paitsi tietysti itseni, kun en ole osannut omaa aikaa varata. 

Nyt on jo paljon energisempi olo, kun on saanut ladata sosiaalisia akkuja parikin tuntia. Täytyy oman, sekä kanssaeläjien hyvinvoinnin takaamiseksi pitää näitä yksinäisiä aamuja vähän useammin. 

DSC_8360.jpg

DSC_8353(2).jpg

DSC_8376.jpg

Swimsuit- L.A Hearts, Shorts – Vintage Levi’s

Pictures: Satu Anttila

Kommentit (4)
  1. Ihana kirjoitus. Pystyn niin samastumaan tuohon oman tilan tarpeeseen! Itse olen viime aikoina alkanut opettelemaan sitä, että osaisin pyytää ottaa itselleni enemmän omaa aikaa pelkäämättä, että muut loukkaantuvat siitä. Se on kuitenkin lopulta kaikkien etu, että ottaa välillä omaa aikaa ja pystyy sen jälkeen taas olemaan paremmin läsnä. <3

  2. Se on kyllä ihme miten parikin tuntia omaa aikaa vaikuttaa mielialaan ja oloon! Ymmärrän sun fiiliksiä, oon nimittäin myös ihan älyttömän uupunut ja ylikuormittunut jos en saa välillä olla yksin. Vaikka rakastan ystävien seuraa ja viihdyn muutenkin hyvin isossakin porukassa, yksinolo ja akkujen lataaminen ja ihan vaan omien ajatusten kuunteleminen rauhassa on tärkeää. Tsemppiä! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *