Mental Health Monday: Irtipäästämisestä

Niko8-4.jpg

Muutokset vaativat usein luopumista. Oli kyseessä sitten ajattelumalleista, ihmisistä, työpaikasta, asenteista tai tavasta tehdä jokin asia tietyllä tavalla. Luopuminen on sanana jotenkin ikävä. Jollain tapaa lopullinen ja haikea. Oikeastaan luopumisen voisi nähdä myös irtipäästämisenä. Helpottavana ja uudella upealle tilaa tekevänä. 

Jotta asiat saisi liikahtamaan haluamaansa suuntaan, täytyy joskus luopua jostain, vaikkei vielä tiedä mitä sen tilalle saa. Täytyy sietää keskeneräisenä oloa. Epävarmuutta tulavaisuudesta. Vaikka lähtötilanne olisi kuinka piinallinen tahansa, on se silti tuttu ja turvallinen. 

Helpointa asiaa on varmaankin tarkastella ihmissuhteiden kautta, vaikka ilmiö on sama monissa muissakin asioissa. Jos kituu huonossa ihmissuhteessa, ajatellen lähtevänsä sitten, kun parempi vaihtoehto tulee, ei tule koskaan löytämään sitä parempaa vaihtoehtoa. Kun elämässä ei ole tilaa sille hyvälle tyypille, emme sitä myöskään tapaa. 

Joillain on varmasti taipumusta tarrautua vanhoihin asioihin, ihmisiin ja elämäntilanteisiin kuin toisilla. Itsekin olen joskus melkoinen nostalgikko ja esimerkiksi muistojen laatikko repeilee liitoksistaan. Kuitenkin minulle on aina ollut helppoa kävellä pois kaikesta, mikä aiheuttaa jatkuvasti huonoa oloa. Uskon, että vaikka luopuminen ja irtipäästäminen ei olisi luontaista, voi sitä myös harjoitella. 

Kun luopuu ensin vaikka jostain pienestä, sanotaan nyt että tekee vaikka sen syyssiivouksen vaatekaappiin ja luopuu kaikesta mitkä ei enää tunnu omalta. Siitä seuraa yleensä pieni hetki luopumisen tuskaa, jonka jälkeen saa hurjan hyvän mielen pitkäksi aikaa. Kun tätä toistaa pienissä asioissa, vahvistuu mielikuva siitä että luopuminen kannattaa. Sen jälkeen sitä on helpompi soveltaa myös niissä elämän suuremmissa kysymyksissäkin. 

Sen voi ajatella vaikka sellaisena ilmapallona, jota puristaa rystyset valkoisina, ja kun siitä vihdoin päästää irti, jännitys lakkaa ja kädet on taas valmiita tarttumaan muihin asioihin. 

Picture: Tomi Taskula

TallennaTallenna

Kommentit (12)
  1. Oon juurikin tällä hetkellä ison irtipäästämisen edessä. Vaikeinta kaikessa on se tyhjyys. Ensin mielen täytti tämän tietyn ihmissuhteen kaikki hyvät puolet ja se auvoinen elo. Viime aikoina mielen on täyttänyt epävarmuus ja arvailu, suoranainen spekulointi. Kun tämä kaikki murretaan, vaikeinta on se, että on tottunut täyttämään päivänsä ja ajatuksensa tällä asialla jo pitkään, hyvässä ja pahassa. Siihen on voinut ja halunnut panostaa. Enää ei voi. Tai voihan tätä vatvoa vaikka vuosia eteenpäin, mutta juuri nyt en jaksa enkä halua. Sain päätöksen, en sellaisen kuin halusin, mutta päätöksen kuitenkin. Enää ei tarvitse arvailla. Yllätyin kuitenkin siitä miten irtipäästämisen tuska iskee yksin ollessa ja taittaa kaksinkerroin kylppärin lattialle.

    Yllätyin myös miten hyvin pidän itseni kasassa, kukaan tuskin huomaa juurikaan eroa. Spekulointi ja pelonsekainen odotus siitä mitä tuleman pitää oli nimenomaan järkyttävän ahdistavaa ja tämä nykyinen tila on vain äärettömän surullinen ja jostain syystä hyväksyn ja ”siedän” tämän jälkimmäisen olotilan paremmin.

    1. Ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat <3 Voimia ihan hirmu paljon uuden tilanteen eteen! Muista, että välillä myös auttaa se, että näyttää läheisille, kuinka hajalla on. Aina ei tarvitsekaan pitää itseään kasassa. 

  2. Ai kauhia, miten osuva teksti. Tässä kun omassa elämässä kikkailee isojen valintojen keskellä yrittäen löytää sitä oikeaa ratkaisua, niin jotenkin maailmankaikkeus lähettelee nyt joka sunnasta tällaisia ”viestejä”. 😀 En vaan jotenkin millään haluis uskoa näitä viestejä, sillä pelottaa. Niin kuin sanoitkin; tyhjään heittäytyminen tutusta ja turvallisesta on kamalaa, mutta samalla hurjan houkuttelevaa!

    Tää mental health monday -juttusarja on kyllä ihana! Ootan joka maanantai ihan tohinalla uusia pohdintojasi! Tykkään kyllä ihan hirveesti blogistasi muutenkin, mutta etenki nää on ihan *sydän* 🙂

    1. Ihana kuulla, kiitos! 

      Paljon rohkeutta uuden elämäntilanteen aloittamiseen! Kuuntele sitä maailmankaikkeutta 😉 ja usein harvat päätökset ovat lopullisia. Sitäkin on hyvä miettiä jos uuteen hyppääminen pelottaa.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *