Mental Health Monday: Mitä on jo

Olemme poikaystäväni kanssa olleet yhdessä kohta vuosikymmenen. Olen ollut viimeisinä vuosina peloissani siitä, että se "alkuhuuma" jos sitä siksi voi enää sanoa, häipyisi jossain vaiheessa. Olen ollut kateellinen uusille pareille, ja niille perhosille vatsassa. Olen ollut huolissani, että urautuisimme jossain vaiheessa. Haluan, että olemme aina avoimia seikkauiluille kahdestaan, sillä tavalla kuin vastarakastuneilla on tapana. Missä vaan on kivaa, kunhan on kahdestaan.

Italiassa ollessa ympärillä oli useampi pariskunta, jotka olivat seurustelleet kymmenisen vuotta. Kun katselin heitä viikon ajan, ja näin kuinka kauniisti parit kohtelivat toisiaan, tajusin jotain. Olen ihan turhaan haikaillut niiden perhosten perään. Tämä missä nyt olemme, on paljon ainutlaatuisempaa. Pariskuntien läheisyys oli käsinkosketeltavaa, ja sellaista sanatonta toisesta huolehtimista. Kun tuntee toisen läpikotaisin, tietää mitä toinen kaipaa milloinkin. 

Sitä usein muistaa alkuvaiheesta vain ne huippuhetket. Ei sitä, miten oli aina epävarma olo. Itsestään ja toisesta. Kaikki jutut piti opetella uudelleen ja ymmärtää, miksi toinen käyttäytyi jollain tavalla. Onhan siinä paljon ihaniakin juttuja, mutta ei se alku pelkkää ruusuilla tanssimista ole. 

Nyt voi olla kokoajan 100 % oma itsensä, ja tietää että toinen on silti siinä. Tarvitsin vain pienen Italian reissun muistuttamaan siitä. Nyt takana on juuri varmasti kesän yhdet hauskimmista päivistä, jotka vietimme poikaystäväni kanssa yhdessä. Olemme ensimmäistä kertaa pitkään aikaan lomailleet yhdessä, ja koko viikonloppu on mennyt kuin vastarakastuneen huumassa. 

Se on vähän hölmöä, että tarvitsee joskus jonkun muun ihmisen näyttämään, mitä itsellä on jo. <3

Kommentit

Anna-Maria K (Ei varmistettu) http://www.anna-mariak.com/

Nyökyttelen täällä, koska olen ihan samaa mieltä. Rakastan miestäni koko ajan enemmän, tutustumme koko ajan lisää ja toistaalta kasvamme myös ihmisinä. Siksi saamme ikäänkuin kokea sen vuoksi myös niitä nk. uuden suhteen kaltaisia tunteitakin. Me olemme olleet yhdessä 9 vuotta.

Elisa Lepistö

Toi on kyllä niin totta! Ja miten pitkässä suhteessa ehtiikin kokea sen huuman monta kertaa uudelleen, aina hiukan erilaisena. <3

ReettaHK (Ei varmistettu)

Ihanasti kirjoitettu &lt;3 Ja se on totta, haikailee sitä itsekin välillä sitä vastarakastumisen tunnetta mutta en ollut edes ajatellut tuota mitä sanoit. On niin arvokasta olla sellaisen ihmisen kanssa kenet tuntee jo niin hyvin, toisista välittäminen ja huolehtiminen on kuitenkin niin kullan arvoista.

Elisa Lepistö

Se on vähän sama ystävien kanssa. Välillä on super antoisaa tutustua uuteen ihmiseen ja oppia jatkuvasti tuosta jännittävästä ja arvoituksellisesta tyypistä. Mutta toisaalta on parasta, kun vanhojen ystävien kanssa pelkkä katse voi kertoa kaiken. Ei tarvitse selitellä mitään, miksi käyttäytyy jollain tavalla jossain tilanteessa, sillä he vain tietävät. Puolensa kaikissa suhteissa <3 Pitää osaa arvostaa niitä kaikkia!

Pööpelipöö (Ei varmistettu)

Niin totta! Mulla on ollut samoja fiiliksiä, jostain syystä etenkin keväisin kun on muutenkin eläväisempi olo ja huomaa kaipaavansa jännitystä elämään: silloin tällöin oon miettinyt, kuinka ihanaa olisi tutustua uuteen ihmiseen, ihastua, odottaa hirveässä jännityksessä jotain yhtä viestiä ja hihitellä. Ollaan oltu 7 vuotta yhdessä, ja ihan vuoden sisään vähän vaikeamman elämätilanteen myötä olen yhä enemmän sisäistänyt sitä, kuinka mahtavaa tämä oikeasti on. On aina joku, kuka tukee, jaksaa kuunnella ja tsempata, keskustella, haastaa ja halia raskaan päivän jälkeen - ja kenen kanssa nimenomaan ei tarvitse kaiken muun lisäksi vielä pohtia jotain ”mikäköhän tää meidän tilanne nyt on” :D todellisuudessa jos joutuisin yhtäkkiä deittilun maailmaan, olisin varmaan aivan hukassa. Saa näistä olla kiitollinen!

Elisa Lepistö

Joo siis hullua, että tuota viestihommaa on itselläkin ollut ikävä :D Vaikka sehän on todella piinaavaa!! Aina joutuu miettimään, miten asian ilmaisee ja sitten jos vastausta ei kuulu, ei voi keskittyä mihinkään. :D Allekirjoitan myös tuon, että jos nyt joutuisin aloittamaan deittailun, olisin aivan hukassa. 

Inessi (Ei varmistettu) http://myrunwayoflife.blogspot.fi

Ihan mahtava kirjoitus, johon voin samaistua täysin, allekirjoittaa jokaisen sanan. Juuri tänä keväänä meillä oli miehen kanssa vaikeammat ajat meidän suhteessa, ja tuntui todella houkuttelevalta ajatukselta, että jos tapaisikin jonkun uuden jännittävän tyypin, ja saisi aloittaa kaiken alusta - vaikka oltiin menty viime kesänä naimisiinkin. Nyt kun ollaan kuitenkin onneksi saatu elämä takaisin raiteilleen, voin taas sydämestäni sanoa etten olis missään muualla tai pikemminkin kenenkään muun kanssa mieluummin kuin mieheni kanssa nyt! Mutta ihan samoja asioita kävin mielessäni läpi kuin kirjoitit postauksessa ja mitä muutkin ovat tähän kommentoineet!

Love always wins! &lt;3

Emppuemppu (Ei varmistettu)

Olenkin joskus mietiskellyt, että olisi kiinnostavaa jos kirjoittaisit tästä aiheesta, vaikken sitä ole koskaan tainnut muistaa mainitakkaan. Nykypäivänä kun tuntuu että noin pitkät parisuhteet ovat harvassa, niin se on ehdottomasti hatunnoston paikka! Itsellä vasta muutaman vuoden pituinen suhde takana, mutta olisi mielenkiintoista lukea sulta jopa enemmänkin tästä aiheesta. Esimerkiksi kuinka ylläpitää "alkuhuumaa" ja muutenkin mitä oivalluksia sulla on pitkässä parisuhteessa syntynyt.

Kommentoi