Onnellisuuden määrä on vakio

 

 

Olen yleensä melko ratkaisukeskeinen onnettomana. Kun joku on hullusti, mietin mitä voin itse asialle tehdä. Ja vaikka nyt ei niin hullusti olisikaan, niin jos jokin asia useamman kerran ärsyttää, pyrin tekemään sille jotain. Yksi tällaisista ärsytyksen aiheista on ollut Suomen talvi. Miksi haluaisin sinnitellä niin monta kuukautta sen sijaan, että voisin keskittyä siihen elämästä iloitsemiseen? Ajattelin, että elämä on ihan varmasti kevyempää lämpimässä maassa. Ei pimeitä iltapäiviä, loskaa, pakkasen jäädyttämiä sormia tai jäisiä katuja. 

Olenhan Suomessakin kesällä kuin toinen ihminen. Nyt tässä kesän lopusta asti reissattuani voin kertoa, että onnellisuuden määrä on aika vakio. Kyllä täällä osaa tietysti edelleen nauttia valosta ja lämmöstä, mutta pikku hiljaa alkaa myös kaivata niitä omia juttuja kotona. Alkaa kaivata rutiineja ja niitä tylsiäkin asioita. Ei ulkoiset asiat, kuten asuinpaikka oikeasti vaikuta siihen onnellisuuteen pitkällä aikavälillä. 
 
 Enkä missään nimessä tarkoita, ettenkö olisi onnellinen täällä. Se onnellisuus on vain palannut niille normaaleille tasoilleen. Aivan samalla tavalla täälläkin tulee niitä päiviä, kun mikään ei huvita ja erilaiset asiat alkavat pänniä. Sen takia olenkin yhä enemmän miettinyt omia unelmia ja sitä, mitä kuvittelen niiden avulla saavuttavan. Jos toivon jonkun asian tekevän minut onnellisemmaksi, voi olla aika miettiä sitä uudestaan. 

  En tarkoita tällä sitä, ettei paremmasta elämästä saisi haaveilla. Toki saa ja pitääkin. Omien tavoitteiden saavuttaminen tuntuu hyvältä ja varmasti parantaa elämänlaatuasi. Onnistumisen jälkeen kuitenkin tulee ennemmin tai myöhemmin joku uusi unelma ja huomaat kuinka elämäsi ei olekaan niin täydellistä kuin piti. 

  Jos elää niin, että keksii erilaisia syitä omalle onnettomuudelleen, ei koskaan oikeasti tunne itseään onnelliseksi. ”Jos laihtuisin, jos kumppanini olisi tällainen...jos olisin rikkaampi... jos saisin sen työpaikan…” ovat ajatuksina oman onnellisuuden ulkoistamista jollekin toiselle.
 
  Before I started this trip, I thought that I would definitely be happier in a place where there's always warm and sunny. If I could just skip the long, cold and dark Finnish winter. Now when I've been traveling since last summer, I can tell that happiness isn't something that comes when you reach your dreams. You can be really happy for awhile, but sooner or later you're looking for a new thing to achieve. That's why you shouldn't think you need something you don't have, to be happier. 
   

Kommentit

Selina / Leijonaa mä metsästän (Ei varmistettu) http://leijonaa.fi

Olen mietttinyt, että onko se jatkuva tavoitteiden tarve, joka tekee meisät onnelliseksi tai onnettomaksi.

Kirjotin aiheesta vähän pidemmin blogiini. Tarkastelin asiaa enemmän sukupolvikohtaisesti. Meidän sukupolvi tuntuu uskovan pystyvänsä mihin tahansa ja kun todellisuus ei kohtaa tavoitetta, pahoitamme mielemme. Täältä löytyy ajatuksiani pidemmin http://leijonaa.fi/onnellisuudesta/ Kannattaa tsekata myös se Wait but whyn artikkeli aiheesta.

Elisa Lepistö

Ihan loistava teksti! Kiitos kun linkkasit, ja kirjoitit :)

EricaK
EricaK

Tuo Wait but why:n artikkeli generation Y:stä tuli joskus viime kesänä Facebookissa vastaan, se on hauskasti kirjoitettu ja siitä löytyy monia hyviä pointteja!

nakedtruth
naked truth

Oon sun kanssa samaa mieltä, ei sitä onnellisuuden tunnetta voi ulkoistaa toiselle. Musta on ihan tyhmää ajatella että ''olen onnellinen vasta kun on kesä/kun valmistun/kun menen naimisiin'' jne. Voi olla onnellinen tässä ja nyt, ja iloita siitä, mitä on jo saavuttanut. Kyllä saa ja pitää haaveilla mutta kannattaa myös elää hetkessä ja olla kiitollinen kaikesta, mitä sulla jo on :)

Elisa Lepistö

Juuri näin! Sitä vaan joskus huijaa itseään kuvittelemaan että jonkun tavoitteen saavuttamisen jälkeen tulisi pysyvästi onnellisemmaksi. 

emiliaidamaria (Ei varmistettu) http://cosmopolitan.fi/blogit/happy_vibes_and_good_thoughts

Siis niin totta! Vitsi, tuntuu että sun blogissa on esillä tosi usein aiheita joita oon just kelaillut päässäni.
Itseasiassa istuskeltiin äsken ravintolapöydässä Filippiineillä kaverini kanssa ja juttelimme siitä, miten ollaan opittu, ettei se onnellisuus kasva yhtään sen suuremmaksi sillä, että lähtee toiseen maahan. Jos ei ole onnellinen itsenään ja arjessaan, ei se ympäristön vaihtaminen paljoakaan asiaa muuta. Ihana myös huomata miten siihen omaan arkeen kaipaa ja osaa arvostaa sitä ihan uudella tavalla.

Täälläkin siis kakskin tyyppiä jotka ei malta odottaa joka-aamuista omalla blenderillä pyöräytettävää smoothieta ja sitä, ettei asumusta tarvitse bookailla netistä parin yön välein :D

Elisa Lepistö

Hahaha eikä, hassu sattuma :D Mutta tosiaan, maisemanvaihdos voi tehdä hetkeksi onnelliseksi, mutta ei se mitään pitkää onnea takaa. Ja samaistun niin tuohon viimeiseen lauseeseen! Ihania matkakuvia sulla!

kuttii (Ei varmistettu)

Juuri eilen illalla puhuin ystäväni kanssa samaisesta aiheesta (tätä muuten tapahtuu usein, olen puhunut jollekin jostain asiasta ja parin päivän sisällä luen siitä blogistasi ja täysin samalta kannalta kirjoitettuna heh) ja esille nousi juuri samat pointit. Ystävälläni on jo pidemmän aikaa ollut halu päästä pois, kokee olevana jollain tapaa onneton ja tyhjä ja on varma että se johtuu suomen talvesta. Itse olen lähtenyt ulkomaille 18-vuotiaana ja sen jälkeen uudemman kerran pari vuotta myöhemmin pidemmälle reissulle, joten tottakai kyseiset kokemukset ovat muokanneet ajatusmaailmaani, ja keskustellessani ystäväni kanssa, huomaan että itsellänikin on vähän ristiriitaiset ajatukset juuri reissaamisen suhteen.

Toisaalta ajattelen, että ei ihminen voi olla onnellinen muualla jos ei osaa onnellinen just siellä missä nyt on, mutta kyllähän se on myönnettävä että monen ihmisen on helpompi olla lämpimässä ja aurinkoisessa paikassa. Olen mäkin onnellinen kun saa istua ulkona yömyöhään pelkissä hepeneissä, juoda viiniä, kävellä paljain jaloin ja työntää varpaat hiekkaan, mutta olen mä suunnattoman onnellinen Suomessakin. Siksi just eilen kysyin ääneen ystävältäni juuri tuon samaisen kysymyksen jota sä olet tässä pohtinut, että voiko pelkkä ympäristö oikeesti tehdä ihmisestä onnellisen tai onnettoman, vai vaan hetkellisesti onnellisemman ja onnettomamman. Minunkin mielestäni onnellisuus on kuitenkin jokaisen ihmisen sisällä, eikä sitä siksi voi pelkistä ulkoisista asioita löytää. Reissaaminen tekee ainakin itselleni hyvää siksi että pääsee hetkeksi arjesta pois, jotta sen näkee taas eri silmin. Monen pitää lähteä kauas, jotta näkee asiat joita tarvitsee lähelle. Että näkee Suomen eri silmin, ymmärtää että täälläkin voi elää ihan yhtälailla jos vaan muistaa avata silmät. Ja sydämen.
Tykästyin tähän netistä joskus lukemaani lauseeseen, en ikävä kyllä muista enää lähdettä mutta muistan sen sanasta sanaan: "Loppupeleissä kaikki mitä tavoittelemme ovat tunteita. Tavoitteet toimivat ainoistaan syinä tunteiden saavuttamiselle. Mutta kuka luo tuntuteen, kun lopulta saamme haluamamme? Me itse.
Saatamme liittää paljon positiivisia ajatuksia asioihin, joita meillä ei vielä ole ja vääristyneesti oletamme jonkin ulkoisen asian omistamisen parantavan nykyistä tilannettamme. Todellisuudessa emme tarvitse mitään uutta ulkopuolista asiaa ollaksemme tyytyväisiä. Olemme vain nostaneet tyytyväisyyden riman niin korkealle, että sen saavuttaminen tuntuu välillä haastavalta."
Itselle iskee kovaa varsinkin tuo kohta, että me itse olemme se kuka luo sen tunteen. Monelta varmaan unohtuu tämä, oletetaan että jokin asia tai paikka loisi sen meidän puolestamme ja sitten petytään ja aletaan tavoitella jotakin uutta asiaa, sillä odotuksella että jospa se olisikin se asia joka tekisi juuri minut onnelliseksi.

Elisa Lepistö

Tää on hassua, miten usein saan tämän kommentin! Ehkä mun kelailut on niin universaaleja, että monet miettii samoja asioita omassa päässään :D

Kiitos loistavasta kommentista! Suhtaudun itse reissaamiseen samalla tavalla - se auttaa näkemään vähän paremmassa valossa ne asiat, mitkä kotona on hyvin. Ja tuo lainaus upposi ja kovaa. "Olemme vain nostaneet tyytyväisyyden riman niin korkealle, että sen saavuttaminen tuntuu välillä haastavalta." Me varmaankin kuvittelemme, että se onni on juuri sitä, mitä koemme hetkellisesti endorfiinipäissämme ja mietimme että sellainen tila voisi olla pysyvä. Onko meidän kokemus onnellisuudesta ihan vääristynyt? 

kuttii (Ei varmistettu)

heh piti tulla vielä kirjoittamaan jatkoa, kun jäin vielä miettimään asiaa. En tiedä onko se kuva onnellisuudesta vääristynyt vai pohjautuuko se vaan niin vahvasti pitäisi-ajattelutavalle? vai onko ne stten vaan syy ja seuraus toisistaa..? Ihmisillä on nykyään niin selkeä ajatus, tiedosti ne sitä tai ei, että minkälaisia kaikkien asioiden pitäisi olla ja miltä niiden pitäisi tuntua, että sokaistutaan sille minkälaisia ne oikeesti on ja miltä ne oikeesti tuntuu. Ja mua kiinnostaa just se syy kaiken ton takana, olenkin monesti yksinään pohtinut sitä että miksi näin on, miksi luodaan niin suuria odotuksia ja mielikuvia tietyistä asioista, varsinkin juuri onnellisuuteen ja rakkauteen liittyen.
Mä alan uskoa erittäin vahvasti siihen, että juuri tuo pitäisi-ajattelutapa on syy sille miksi ihmiset on onnettomia.
Olis kiva lukea sun ajatuksia tuosta pitäisi-ajattelutavasta, jos olet jossain vaiheessa sitä ikinä pohtinut, tai tulet pohtimaan! :)

Elisa Lepistö

Juuri tuota tarkoitin sillä vääristyneisyydellä, että kuvitellaan että asioiden pitäisi olla eri tavalla tai tuntua erilaiselta. Todella hyvää pohdintaa! Voisin kirjoittaa aiheesta ehdottomasti :)

Taru Mari
Stuff About

"Loppupeleissä kaikki mitä tavoittelemme ovat tunteita. Tavoitteet toimivat ainoistaan syinä tunteiden saavuttamiselle. Mutta kuka luo tuntuteen, kun lopulta saamme haluamamme? Me itse." <-- Tosi hyvä ajatus ja totta myös!

Taru Mari
Stuff About

Haha sori tää meni iha väärää kohtaan. Sulla on kyllä hyviä tekstejä ja usein ajattelen samanlailla. :)

räyhis (Ei varmistettu)

Aivan älyttömän hyvä postaus! Ajatus tästä "destination happinessista", sitku-onnellisuudesta on tosi vaarallinen mut myös niin yleinen. Mulle just Suomen talvi on huvittavaa kyllä ollu aina yks suurimmista kompastuskivistä, jotenkin pistää sen piikkiin kaiken pahantuulisuuden ja väsymyksen. Vaikka kevätaurinko paistaakin jo niin pihoihin kuin mieliinkin, tuli sun postaus jälleen just oikeaan saumaan. Kiitos! :)

Elisa Lepistö

Joo se on jännää, että näitä ajatuksia on itselläkin, vaikka olin jotenkin kuvitellut etten itse harrasta tätä. Sitä haluaa huijata itseään ajattelemalla, että kyllä se muhun kuitenkin vaikuttaa. Kiva kuulla, että tuli hyvään saumaan <3 Aurinkoa kevääseen!

Kommentoi