Aloitin kesän alussa terapian Terapiatalo Nosteessa, ja nyt tämä kokeilujaksoni on ohi. Muutama tyyppi onkin jo kysellyt kokemuksia, miten siellä on mennyt ja miten se on vaikuttanut omaan elämääni. Kirjoitin alussa siitä, kuinka ensimmäiselle kerralle jotenkin jännitti mennä. Nyt kesän jälkeen voin todeta, että se pelko unohtui oikeastaan jo ensimmäisen käynnin jälkeen. Ystäväni sanoi hyvin, että ”älä sitten suorita sitä terapiaa”. Ja tuntui että aluksi ehkä olinkin menossa nimenomaan suorittamaan sitä.

Viimeisellä kerralla totesin tämän terapeutilleni ja hän sanoi etten ainakaan hänen mielestään ollutkaan suorittanut. Eikä jälkikäteen sitä enää tuntunutkaan. Minulla oli pari vakavampaa aihetta, joita halusin terapiassa käsitellä, mutta viimeisellä kerralla en oikein enää edes keksinyt, mitä olisin halunnut käydä läpi. Tuntui vaan jotenkin kaikin puolin paremmalta. Sanoinkin, että uskon että tällä elämäntaparemontillani on suuri syy siihen, että voin henkisesti niin paljon paremmin kuin vuosi sitten. Mutta uskon kyllä terapiasta olleen myös paljon hyötyä.

Pidin todella paljon terapeutistani henkilönä. Hän antoi minulle tilaa, osasi kysyä oikeanlaisia kysymyksiä ja näytti myötätuntoa juuri sillä tavalla kuin toivoinkin. Ehkä parasta tässä oli kuitenkin se, että oma kynnys avun hakemiseen laski huomattavasti. Nyt kun tietää, mitä terapiassa tapahtuu, ei se tunnu enää millään tavalla pelottavalta. Mikäli elämässä tulee jonkinlainen kriisi vastaan, en vitkuttele avun hakemisessa, vaan bookkaan heti ajan.

Jotenkin jälkikäteen ihmettelen, miksi aiemmin olen suhtautunut tähän jotenkin paljon vastahakoisemmin. Ehkä kyseessä on tietyllä tapaa myös sukupolvien välinen ero. Meidän vanhempamme eivät ole käyneet terapiassa samalla tavalla kuin tämä ikäpolvi ja asenteet saattavat tarttua myös meihin.

Olen itse todella ratkaisukeskeinen ihminen, ja esimerkiksi jos minua huolettaa joku terveydellinen asia, marssin melko nopeasti lääkäriin. Jos lihakseni ovat jumissa, menen hierojalle. Jos kropassa on muita vaivoja, marssin osteopaatille. Kun juurikasvu on liian pitkä, varaan ajan kampaajalta. Minkä takia en huolehtisi mielestäni samalla tavalla?

Nyt koen, etten tarvitse terapiaa juuri tällä hetkellä tämän enempää. Arki rullaa hyvin, tuntuu että minulla on hyvin resursseja, osaan käsitellä negatiivisia ja vaikeita asioita elämässäni ja pää on hyvin kasassa. Tiedän myös, että mikäli tilanne muuttuu, on terapeutti muutaman klikkauksen päässä ja Nosteen sivulta voi varata suoraan ajan haluamalleen terapeutille.

Kuvat: Sara Tickle

Sanoinkin aiemmassa postauksessa, että kehoni vaatii yleensä lämintä ruokaa ja se tunne vain voimistuu aina näihin aikoihin vuodesta. Niinpä olen yrittänyt tehdä salaateistakin hiukan lämpimämpiä versioita. Eilen todella maukkaita kukkakaaleja uunissa. Pohjalle laitoin keitettyjä punajuuria, tummaa lehtikaalta, kvinoaa,  miniluumutomaatteja ja avokadoa.

Jälkikäteen mietin,että kukkakaalit olisi voinut pyöräyttää kastikkeen kanssa jossain rasiassa, niin sen olisi saanut joka paikkaan. Nyt vain laitoin lusikalla sitä jokaisen suupalan päälle. Näitä tulee kyllä kokkailtua vielä uudestaankin, joten pitänee kokeilla silloin!