Nyt on hiukan yli 6 viikkoa elämäntaparemonttia takana ja ajattelin että on hyvä aika summata vähän omia fiiliksiä. Oma olo on muuttunut ihan täysin ja sellainen jokapäiväinen arki tuntuu rullaavaan paljon paremmin. Salille on tosi kiva mennä, eikä kroppa palaudu treenistä enää montaa päivää. Edelleen saattaa lihakset hiukan kipeytyä rankan treenin jälkeen, mutta ihan kävelykyvyttömäksi ei enää mene.

En omista vaakaa, joten en osaa sanoa onko kiloja tippunut, mutta ainakin olo tuntuu kevenneen huimasti. On vain yksinkertaisesti ketterämpi olo liikkua, ja energiatasot ovat kokoajan paljon paremmat. Lopetin samoihin aikoihin elämäntaparemontin kanssa myös kahvin juonnin, ja se on tainnut nyt jäädä pysyvästi. Olen korvannut sen aamuisin vihreällä teellä. Nukun paremmin, päätä ei juuri särje ja muutenkin on vain parempi olo.

Tämän ylläolevan kirjoitin viime maanantaina. Illalla alkoi kurkkukipu ja yöllä nousi kova kuume. Aamulla tilanne oli niin paha, että jouduin menemään hätäensiapuun. En ollut kyennyt nukkumaan, enkä pystynyt puhumaan sillä kurkku oli niin kipeä. Tuntui että kurkku oli niin tiheä, että hädin tuskin sain henkeä. Olen sairastanut niin montaa angiinaa elämäni aikana, että tiesin sen olevan se. Näin rajua versiota taudista minulla ei tosin koskaan ole ollut. Sain onnekseni heti antibiootit, eikä tarvinnut jäädä odottelemaan reseptiä nieluviljelyn tuloksiin asti.

Viikko olikin sitten aikamoinen. En pystynyt syömään mitään, eikä edes mehuja voinut juoda, sillä se tuntui siltä kuin avohaavaan olisi kaatanut sitruunanmehua. Monta päivää meni syömättä ja nukkumatta, joten aloin olla jo todella heikossa kunnossa. Nyt tauti alkaa olla kuitenkin jo selätetty ja minä suurin piirtein elävien kirjoissa.

Nyt jo naurattaa, että juuri kun kuvittelin alkavani olla elämäni kunnossa, romahdan fyysisesti täysin. Olen miettinyt, onko tästä elämäntaparemontista voinut olla jotain haittaa? Olenko haukannut liian ison palan treenien suhteen? Olisiko sittenkin pitänyt totutella koviin treeneihin hitaammin? Olenko syönyt liian vähän lämpimiä ruokia tai saanut liian vähän energiaa? Olisinko voinut tehdä jotain toisin tai pitäisikö jatkossa tehdä? Voi olla, että tämä projektini ei vaikuttanut mitenkään sairastumiseeni, mutta silti tällaisia asioita tulee pyöriteltyä päässä kun makaa melkein viikon liikuntakyvyttömänä.

Toisaalta olen nyt entistä kiitollisempi vartalolleni ja siihen, mihin se normaalisti pystyy. Jo se, että pystyy ilman apua nousta vessaan, tuntuu ihmeeltä. Tai se, että pystyy syömään kiinteää ruokaa. Eilen pääsin kokkailemaan ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, ja tänään illalla uskalutaudun ehkä reippaalle kävelylenkille. Odotan jo malttamattomana, milloin pääsen takaisin treeneihin, mutta aion tehdä sen maltillisesti ja niin, että olen varmasti täysin terve.

Tästä tuli melko erilainen postaus, kuin kuvittelin maanantaina otsikkoa kirjoittaessani. Mutta sellaista se elämä on. Välillä tulee kuoppia matkaan, mutta tärkeintä on se, miten niiden jälkeen jatkaa. Vaikka tuo viikko vei mielen melko syviin vesiin, tuntui sieltä myös pääsevän todella nopeasti ylös. Uskon, että tästä saan kiittää tätä uutta terveellisempää elämäntyyliä.