Ladataan...

Meillä on tapana aina Nycissä ollessamme tehdä tällaista feta-vesimeloni-minttu-salaattia. Ystävämme Satu on sen joskus meille esitellyt ja siitä lähtien sitä on tullut tehtyä jokaisella reissulla. Se on ihanan raikas ja kevyt iltapala ja varsinkin kaiken pizza- ja hampurilaisähkyn jälkeen kaipaa jotain sellaista. Siinä ei ole siis mitään muuta kuin noita kolmea ainesosaa. Jostain syystä sitä ei tule koskaan tehtyä Suomessa. 

Yhtenä päivänä aloin kuitenkin himoitsemaan sitä lounaalla. En halunnut ihan niin kevyesti syödä, joten päätin tehdä siitä vähän ruokaisamman version. 

Tästä tuli lopulta melko kesäinen ruoka, mutta niin herkullinen, että se inspiroi kehittelemään vähän syksyisemmän version myös. Puikulaperunoista tuli myös niin hyviä, että niitä tulee varmasti tehtyä jatkossakin. Söimme ensimmäisenä päivänä perunat lämpiminä, mutta ne toimivat hyvin seuraavana päivänä kylminäkin. Lisäsimme vielä Lidlin valmishummusta sekaan. 

Pese puikulaperunat ja asettele kokonaisina kuorineen pellille. Kaada oliiviöljyä niiden päälle ja sirottele sormisuolaa. Paista 225 asteessa noin 20-30 minuuttia. Revi mintunlehdet ja salaatti pohjaksi ja pilko loput ainekset. Ripottele päälle seesaminsiemeniä. 

Hyvää ruokahalua!

Ladataan...

Ladataan...

 

Olimme lauantaina poikaystäväni kanssa illallisella. Juttelimme jostain syystä laulujen sanoista, kun yhtäkkiä muistin että minulla oli ennen tätä blogia toinen blogi, jonka nimi oli "Unholy confessions" erään kappaleen mukaan. Naureskelimme hetken tälle, kun poikaystävä päätti googlata, löytyisikö se vielä jostain. JA SEHÄN LÖYTYI!

Olin jotenkin muistanut virheellisesti, että tämä blogi oli sellainen Tumblr- tyyppinen, johon keräilin itseäni inspiroivia kuvia, mutta siellähän oli vaikka mitä vaivaannuttavia "päivän asu" postauksia sun muita. En tajua, miten olin onnistunut pyyhkimään tämän muiston kovalevyltäni täysin. Olin jotenkin sekoittanut mielessäni tämän aikakauden Start living your best lifeen. 

Ensin teki mieli valua häpeästä pöydän alle, sitten nauratti hysteerisesti ja lopulta tuntui oikeastaan aika hyvältä. Kun nimittäin katselin, että mistä koko homma on alkanut, tajusin samalla kuinka paljon olen kehittynyt tässä. Nykyään pystyn toteuttamaan sellaista kuvasisältöä, mitä haluan. Aina ei kuitenkaan näin ole ollut ja sen unohtaa helposti. Ennen oli toteutettava sellaista sisältöä mitä osasi. Ja julkaista kuvia, vaikka ne eivät olekaan lainkaan sellaisia kuin haluaisi. Tuntui hyvältä punastella omia otoksia katsoessa, sillä mietin kuinka rohkea tuo menneisyyden minä onkaan ollut julkaistessaan tuollaista sisältöä. 

Oli todella tsemppaavaa nähdä tämä kehitys ja sain taas hyvän muistutuksen. Jos haluaa tehdä jotain joskus hyvin, on pakko ensin olla siinä ihan paska. Ja tehdä silti. Me liian usein olemme tekemättä asioita julkisesti, sillä haluamme ensin tulla niissä hyviksi. Totuus kuitenkin on, että missään ei ole koskaan valmis. Oppimisprosessi kestää niin kauan, kun jotain asiaa tekee. 

Pitää osata olla itselleen armollinen ja suhtautua omaan prosessiin kannustavalla mentaliteetilla. Ensin pitää kaatua muutaman kerran pyörällä ennen kuin oppii pyöräilemään. Eikä niitä kaatumisia kannata liikaa pelätä. Jos pelkää, niin jää pyörä lopulta talliin.

Ladataan...

Pages