Ladataan...

Ra-kas-tan pastaa. Ja siis sellaisella intohimolla, että voisin syödä sitä pelkästään koko loppuelämäni. Perinteinen valkoinen pasta ei kuitenkaan ravintoarvoiltaan ole mitään maailman terveellisintä, joten pyrin aina välillä kehittelemään jotain parempia vaihtoehtoja sille. Olen muun muassa ostanut julienne-leikkurin, jolla voi tehdä kesäkurpitsapastaa. 

Lapsuudessani meillä syötiin aina vain täysjyväpastaa, ja muistan kuinka meinasin tippua tuoliltani kun pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan sitä vaaleaa kunnon kamaa jonkun koulukaverini luona. En siis pidä ruis- tai täysjyväpastoista. 

Silti säntään aina heti kokeilemaan kaikkia uusia vaihtoehtoja, ja viimeksi tänään törmäsin tällaiseen punajuuripastaan. Olin klassisessa tilanteessa, jossa seison kaupan hevi-osastolla treenien jälkeen ja yritän kuumeisesti keksiä, mitä lautaselle laittaisi. Tartuin punaiseen lehtikaaliin (koska se näytti olevan halvempaa kuin vihreä vierustoverinsa) ja porkkanapussiin. Edetessäni käytävää juustotiskille nappasin mukaan myös fetaa. 

Lopulta päätin valmistaa tällaisen herkkupastan, josta saisi myös jotain hyviäkin aineksia vatsantäytteeksi. Annoksesta ei tullut kovin kaunis, mutta maku korvasi kyllä estetiikan puutetta. 

Kauppalistalle (annos riittää kahteen ruokaan)

-fetaa (suosin itse Patrosta, josta puoli pakettia riittää)

-kanaa 300 g(voi hyvin jättää myös pois tai korvata kasvisvaihtoehdolla)

-3 porkkanaa

-lehtikaalia maun mukaan (itse laitoin 3 isoa lehteä pieninä palasina)

-1 tl hunajaa

-loraus sitruunanmehua

-suolaa, valkosipulijauhetta ja pippuria

-öljyä paistamiseen

-1 rkl pestoa 

-punajuuripastaa

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Paista kanat öljyssä ja mausta ne esim. suolalla, valkosipulijauheella, pippurilla ja lorauksella hunajaa. Raasta porkkanat raasteeksi ja revi lehtikaalista pienempiä. Kun kanat ovat valmiit, lisää kasvikset ja sitruunanmehu pannulle ja kuullota hetki. Lopuksi lisää vielä pasta, feta ja pesto ja sekoita tasaiseksi mössöksi. 

Onneksi tätä odottaa vielä toinen annos jääkaapissa, sillä alkoi jo vatsa murisemaan kun katselin näitä kuvia. NIIN hyvää tuo oli vaikka näyttääkin vähän kyseenalaiselta.

Mukavaa viikonloppua kaikille! <3

 

Ladataan...

Ladataan...

Tämän viikon podcast-jaksossa on vähän vakavampi teema, kun puhumme syömishäiriöistä. Marianna kertoo ensimmäistä kertaa julkisesti anoreksiastaan ja siitä, miten on siitä selvinnyt. Jutellaan myös hiukan minun ja Saran kokemuksista aiheen ympäriltä. Omalla kohdallani tilanne ei koskaan ollut niin vakava, enkä ole koskaan saanut syömishäiriödiagnoosia. Kun kuitenkin miettii, miten rankasti syöminen joskus pyöritti koko maailmaa, ei se kovin tervettäkään ole ollut. 

Siihen aikaan kun me olimme teini-ikäisiä, oli monien ihannevartalo sairaalloisen laiha ja syömisen pakonomainen tarkkailu tuntui normaalilta. Kaikki tuntuivat olevan laihiksilla ja dieeteillä omassa kuplassani. Käytettiiin termiä"thinspiration" kun etsittiin omalle laihdutusmantralleen sitä tukevia kuvia internetin syövereistä. Oli olemassa nettisivuja, joissa jaettiin vinkkejä todella epäterveisiin laihdutuskeinoihin. Se saattoi monilla alkaa ulkonäköasioista, mutta melko nopeasti kyse oli jostain ihan muusta. 

Kun elämässä tapahtuu paljon tai tuntuu ettei pysty pitelemään lankoja käsissään, saattaa syömisen tarkkailusta tulla keino pyrkiä hallitsemaan omaa maailmaansa. Kontrollin tunteeseen ja itsensä tietynlaiseen rankaisuun voi jäädä nopeasti koukkuun. Toki syitä syömishäiriöille on varmasti yhtä monta kuin on sairastuneitakin, mutta itselleni tähän pakonomaiseen laihduttamiseen liittyi vahvasti tuo kontrollin tunne.

Allaolevassa kuvassa olen silloisen lempijuomani Light Colan parissa luultavasti hoikimmillani. Toisessa kuvassa on Voguessa julkaistu viini &kananmuna dieetti, joka tuntuu tähän maailman aikaan ihan järjettömältä. Se kuitenkin ehkä kuvaa hyvin sitä, miten maailma on muuttunut.

Tämä kaikki tuntuu ihan toiselta elämältä nykyään. Kun etsin tilastoja siitä, ovatko syömishäiriöt vähentyneet Suomessa näistä ajoista, yllätyin sillä valitettavasti näin ei ole. Toki kyseessä saattaa olla se, että niitä diagnosoidaan nykyään helpommin sillä ne tunnistetaan ja niistä puhutaan enemmän. On äärimmäisen tärkeää, että syömishäiriöistä puhutaan. Kaikista mielenterveydenhäiriöistä anoreksia on tappavin. 

Siihen liittyy paljon tabuja ja harhaluuloja, joka voi olla yksi syy siihen ettei apua uskalleta tai osata hakea. Lisää syömishäiriöistä ja etenkin anoreksiasta tämän päivän Yksillä- jaksossa, joka löytyy täältä.

Onko teillä kokemuksia jostain syömishäiriöstä? Kamppaileeko joku teistä tällä hetkellä näiden asioiden kanssa? Omia tarinoita saa jakaa kommenttiboksin puolella. 

Ladataan...

Pages