Ladataan...

Tämän viikon Yksillä- jaksossa puhumme hiukan somepersoonasta ja siitä, mitä sen ulkopuolelle jää vai jääkö mitään? Minkä takia Sara ei enää julkaise treenikuvia missä vatsa näkyy ja miksi minullla on kaksi eri instagram-tiliä? Minkä kuvan takia Mariannalta lähti yli tuhat seuraajaa? Muun muassa näihin löytyy vastaukset tämän viikon jaksosta, joka löytyy tuttuun tapaan Suplasta.

Olen itse vähän kipuillut Instagramin kanssa viimeaikoina, jonka takia päivitystahti on ollut hyvin harvaa. Olen kaivannut kovasti snapchattia, sillä sinne höpöttely oli paljon arkisempaa kuin visuaaliset, loppuunsa hiotut instagram storyt. On ikävä sitä spontaania höpöttelyä ja jutustelua teidän kanssanne, jota snäpissä usein tuli tehtyä. Vaikka tiedostan, että sinne voi kukin tehdä juuri omannäköistä sisältöä, tuntuu kynnys sellaiseen rennompaan höpöttelyyn paljon suuremmalta. 

Ennen tuli enemmän mietittyä sitä, millaista brändiä somessa rakentaa. Mitkä jutut sopivat siihen omaan genreen vai onko ylipäätään mitään rajoja? Onko oma presenssi helposti lähestyttävä naapurintyttö vai muotiviikkojen katutyylidiiva? Onko melankoliaan taipuva pohdiskeleva kynäniekka vai huumoria pursuava tarinankertoja? Keskittyykö enemmän kuviin ja mitä niillä haluaa ilmaista?

Nykyään omalla kohdallani tulee mietittyä ehkä jopa enemmän vastuuta. Miten esimerkiksi yksi kuva voi parhaimmillaan tai pahimmillaan vaikuttaa johonkin toiseen ihmiseen. Lopulta on sellaisessa solmussa, ettei enää uskalla julkaista mitään. Arkisilla, viimeistelemättömillä kuvilla tulee asetettua itsensä paljon haavoittuvampaan asemaan, kun taas stailatuilla kuvilla etäännyttää itsensä helposti seuraajista.

Tavallaan en haluaisi että someminän ja todellisen minän välillä olisi kamalasti eroa. Aitous kiinnostaa. Täydelliset kuvat ovat mielestäni tylsiä ja olen tiputtanut toistasataa instagram-tähteä seurattavista, sillä ne alkoivat kaikki muistuttaa toinen toistaan. Samalla on tullut pohdittua paljon sitä omaa olemista siellä.  Koska en oikein tiedä, mitä haluaisin julkaista, ei tule juuri julkaistua mitään. 

Mutta ehkäpä minäkin keksin oman tapani olla instagramissa ennen pitkää. Nyt haluaisinkin tietää, mitkä teidän lempitilejä siellä on? Koska omalta listaltani tippui niin paljon ihmisiä, kaipailisin jotain uutta seurattavaa. Tällä hetkellä eniten fiilistelen sellaisia inspiraatiotilejä, mutta kaipailisin myös jotain mielenkiintoisia tyyppejä jotka julkaisevat itse ottamiaan kuvia. 

Pictures: Sara Vanninen

Ladataan...

Ladataan...

Nyt muutamana päivänä olen törmännyt sellaiseen kummalliseen harhaluuloon, että minä olisin erityisen hyvä kokki. Kuulemma se, että jaan usein reseptejä, kielii siitä. Olen mielessäni ollut hiukan huvittunut tästä, sillä en todellakaan ole mikään hyvä kokki, vaikka ruokaa rakastankin. Ennemminkin koen olevani sellainen arkisten ja helppojen reseptien kehittäjä. Minulla ei ole juuri koskaan kärsivällisyyttä tehdä ruokaa, jonka valmistamiseen menisi yli puoli tuntia. 

Sen takia rakastan reseptejä, jotka pitävät sisällään vain muutaman ainesosan. Ennen vakioreseptini oli pastakastike, johon tuli tonnikalaa, tomaattipyrettä ja kermaviiliä, kaikkia yksi purkki. Nykyään en enää viitsi ostaa niin usein tonnikalaa, joten tälle on täytynyt keksiä korvaajia. Jaoimme omia nopeita arkiruokia tässä illalliskeskusteluissa ja melko monilla oli erilaisia nuudelireseptejä. Myös Veitolan kirjassa esitelty kolmen p:n pasta (parsakaalia, pestoa ja pastaa) oli kovassa käytössä. 

Oma vakioni on Kiran minulle aikoinaan esittelemä yhdistelmä, johon tulee kanaa, riisiä, kaapista löytyviä kasviksia (voi olla oikeastaan mitä tahansa) ja lusikallinen Dijon-sinappia. Kuulostaa todella oudolta, mutta on todella hyvää. Parasta tässä on se, että kasviksia vaihtamalla saa hyvin variaatiota ja sinapin kun kerran ostaa, kestää se pitkään. Ajattelin nyt esitellä sen myös täällä.

Tällä kertaa tein Jasminriisiä ja niiden keittyessä laitoin kanat pannulle. Rouhin sekaan hiukan merisuola & yritit mausteseosta, sekä Roasted Garlic- valkosipulimaustetta. Pilkoin parsakaalin ihan pieneksi silpuksi ja lisäsin pannulle kun kanat olivat valmiita. Päälle leikkasin vielä paprikaa, jota en laittanut pannulle lainkaan vaihtelun vuoksi. Sitten vain kaikki ainekset sekaisin ja mukaan teelusikallinen Dijon-sinappia. Joskus laitan enemmänkin, mutta koska maku on hvyin vahva, kannattaa sitä lisäillä asteittain. 

Mikään kovin kaunis ruokahan tämä ei ole, mutta arjessa sillä ei mielestäni ole mitään väliä. Onko teillä jotain tällaisia vakkareita, joihin tulee vain muutama ainesosa? Jakakaa ihmemessä reseptejä kommenttiboksin puolella! <3 

Ladataan...

Pages