Ladataan...

Etsin tällaista takkia kirppiksiltä, vintagekaupoista, Uffeista ja Fidoista varmaan yli 10 vuotta. En tiedä kuinka montaa eri takkia olen näinä vuosina toiveikkaana kokeillut, ja aina niissä on ollut jotain vikaa tai ne ovat istuneet huonosti. Tänä talvena annoin periksi ja päätin hankkia sen uutena. Ja voi että, kuinka tyytyväinen olenkaan ollut. Karvakaulus on irrotettava, joten takki on hyvinkin monikäyttöinen. 

En tiedä onko syynä viikonloppuna koittavat 70-luku teemaiset juhlat, vai tämä takki, mutta lähiaikoina on tullut fiilisteltyä paljon ruskean eri sävyjä ja leveälahkeisia housuja. Parhaat kehut hetkeen tuli Herttoniemen metroasemalla kahdelta laitapuolenkulkijalta. Toinen kommentoi ensin perääni käheällä äänellä, että "Tsiigaa, tos on muuten tyyliä!" johon toinen komppasi ja huusi "Hei daami, sairaan magee staili, ihan ku joku Zorron viitta!". En edelleenkään tiedä, mihin he viittasivat, oliko kyseessä liehuvat lahkeet vai pitkä takin helma, mutta se sai hymyilyttämään koko metromatkan ajaksi. 

Itse juhlien pukeutuminen minulla on vielä melko auki. Kuvittelin hankkivani jonkun mielettömän disco-haalarin jostain vintage-kaupasta, mutta näyttää siltä että puen sittenkin vain jotain mitä kaapista jo löytyy. Olen fiilistellyt tätä artikkelia ja katsonut Studio54 dokkarin, yrittäessäni päättää asua.

Jos saisin aikakoneen, haluaisin ehdottomasti viettää aikaa 20-luvun Pariisissa ja 70-luvun Nycissä. Aina kun katson Midnight in Paris elokuvan, mietin kuinka sitä saakin romantisoitua jonkun tietyn ajan omassa päässään niin maagiseksi. On myös hauska pohtia, mitä tästä ajasta jää elämään sellaiseksi erityiseksi paikaksi ja ajankuvaukseksi? Tulevatko jälkipolvemme silmät kiiluen miettimään, millaista olisi ollut asua Berliinissä 2010-luvulla. Oliko Berghain niin jännittävä paikka kuin heidän kuvitelmissaan? Tai ehkä joku Helsingin paikka saa legendaarisen maineen jälkikäteen. 

No, aikakonetta en omista, mutta nyt pääsen ainakin yhdeksi illaksi larppaamaan bileitä 70-luvun New Yorkissa. Olen ollut näin innoissani synttärijuhlista varmaan joskus 20 vuotta sitten viimeksi!

 

Takki - H & M, Housut - Nelly, Villapaita - H&M, Hattu ja laukku - kirpputori, Korvakorut - Glitter

Kuvat: Sara Vanninen

Ladataan...

Ladataan...

Minulla on yksi bravuuri keittiössä, joka ei suinkaan ole oma reseptini. Olen oppinut sen aikoinaan parhaalta ystävältäni syötyäni ja kehuttuani sitä kaikissa heidän järjestämissään juhlissa. Ja kun tajusin ettei se oikein voi mennä pieleen, olen tehnyt aina kun ollut jokin nyyttärihengessä toteutettu brunssi/piknik/lounas tai synttäribuffet.

Se on helppo, hyvää sekä lämpimä ja kylmänä, ja sen saa tehtyä kaupan kertakäyttöiseen foliovuokaan jos haluaa ottaa mukaan. Teimme sitä taas viikonloppuna vieraille, joten päätin vihdoin jakaa tämän reseptin myös täällä. Sen lisäksi että tämä on todella helppo tehdä, on se yleensä kaikkien mielestä todella hyvää. Se maistui jopa alle kaksivuotiaalle vieraallemme niin hyvin että hän halusi santsipalan.

Kauppalistalle:

-1 valmispiirakkataikina

-n. 1,5 dl juustoraastetta

-125 g smetanaa (1 purkki)

-1 dl maitoa

-4 munaa

-1 pakastepinaattipussi

-1 feta (Patros)

-suolaa & pippuria

Aloita sulattamalla taikina ja pinaatti. Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Painele piirakkataikina pyöreään uunivuokaan, levitä päälle pinaatti ja murusta feta. Sekoita toisessa astiassa munat, maito, smetana, suola ja pippuri. Kaada seos fetan ja pinaatin päälle tasaisesti. Ripottele päälle juustoraastetta. Laita uuniin n. 40 minuutiksi. Tarjoile joko lämpimänä tai kylmänä. 

Ladataan...

Pages