Ladataan...

Kaikilla on varmaan jotain sellaisia kohtia ulkonäössään, joita voisi muuttaa, mikäli siihen olisi mahdollisuus. Itselleni yksi niistä ovat aina olleet yläripseni. Ne ovat piikkisuorat, harmaat ja niitä on vähän. Kesän ajan minulla olikin irtoripset, ja koko kasvojen ilme muuttui niistä todella paljon. Nyt kun ripset ovat lähteneet, olen ensimmäistä kertaa tykästynyt näihin töpöripsiini. Koska minusta on kiva pukeutua päivästä riippuen erityylisesti, on mukavaa, että myös kasvoille saa erilaisia meikkejä. Mielestäni ripsettömyys antaa kivan androgyynin ja hiukan persoonallisemman ilmeen. 

Kun olin pieni, kysyin joltain aikuiselta, mitä tarkoittaa kun joku on persoonallisen näköinen? Hän vastasi, että se on kaunis tapa sanoa että joku on ruma. Mietin vieläkin usein tuota vastausta, ja se naurattaa edelleen. Mielestäni nimittäin kaikkein kauneimpia ovat aina olleet persoonallisen näköiset ihmiset. Sellainen "missi-look" ei ole ikinä säväyttänyt minua. Ehkä se johtuu siitä, että olen itse aika tavallisen näköinen, jonka takia kaikki erikoinen kiehtoo. Esimerkiksi hammasraot, tuuheat kulmakarvat, suuret erikoiset silmät, tai vaikka jättimäinen hymy kiinnittävät huomioni. 

Jotenkin myös tuntuu että persoonallisen näköiset ihmiset ovat myös luonteeltaan usein jotenkin mielenkiintoisimpia. Ainakin pukeutumisella voi viestiä paljon omasta persoonastaan. Tämä on nyt tietysti todella rajua yleistämistä ja myös omia stereotypioitani. Silti, persoonalliset tyypit, ulkoa tai sisältä, ovat kiehtovia. Miksi siis edes yrittäisimme peitellä niitä omia juttujamme, jotka tekevät meistä erinäköisen kuin muista?