Ladataan...

Ra-kas-tan pastaa. Ja siis sellaisella intohimolla, että voisin syödä sitä pelkästään koko loppuelämäni. Perinteinen valkoinen pasta ei kuitenkaan ravintoarvoiltaan ole mitään maailman terveellisintä, joten pyrin aina välillä kehittelemään jotain parempia vaihtoehtoja sille. Olen muun muassa ostanut julienne-leikkurin, jolla voi tehdä kesäkurpitsapastaa. 

Lapsuudessani meillä syötiin aina vain täysjyväpastaa, ja muistan kuinka meinasin tippua tuoliltani kun pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan sitä vaaleaa kunnon kamaa jonkun koulukaverini luona. En siis pidä ruis- tai täysjyväpastoista. 

Silti säntään aina heti kokeilemaan kaikkia uusia vaihtoehtoja, ja viimeksi tänään törmäsin tällaiseen punajuuripastaan. Olin klassisessa tilanteessa, jossa seison kaupan hevi-osastolla treenien jälkeen ja yritän kuumeisesti keksiä, mitä lautaselle laittaisi. Tartuin punaiseen lehtikaaliin (koska se näytti olevan halvempaa kuin vihreä vierustoverinsa) ja porkkanapussiin. Edetessäni käytävää juustotiskille nappasin mukaan myös fetaa. 

Lopulta päätin valmistaa tällaisen herkkupastan, josta saisi myös jotain hyviäkin aineksia vatsantäytteeksi. Annoksesta ei tullut kovin kaunis, mutta maku korvasi kyllä estetiikan puutetta. 

Kauppalistalle (annos riittää kahteen ruokaan)

-fetaa (suosin itse Patrosta, josta puoli pakettia riittää)

-kanaa 300 g(voi hyvin jättää myös pois tai korvata kasvisvaihtoehdolla)

-3 porkkanaa

-lehtikaalia maun mukaan (itse laitoin 3 isoa lehteä pieninä palasina)

-1 tl hunajaa

-loraus sitruunanmehua

-suolaa, valkosipulijauhetta ja pippuria

-öljyä paistamiseen

-1 rkl pestoa 

-punajuuripastaa

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Paista kanat öljyssä ja mausta ne esim. suolalla, valkosipulijauheella, pippurilla ja lorauksella hunajaa. Raasta porkkanat raasteeksi ja revi lehtikaalista pienempiä. Kun kanat ovat valmiit, lisää kasvikset ja sitruunanmehu pannulle ja kuullota hetki. Lopuksi lisää vielä pasta, feta ja pesto ja sekoita tasaiseksi mössöksi. 

Onneksi tätä odottaa vielä toinen annos jääkaapissa, sillä alkoi jo vatsa murisemaan kun katselin näitä kuvia. NIIN hyvää tuo oli vaikka näyttääkin vähän kyseenalaiselta.

Mukavaa viikonloppua kaikille! <3

 

Ladataan...

Ladataan...

Tiedättekö kun on joitain unelmia, joita miettii vuodesta toiseen? Ennen nukkumaanmenoa maalaa mieleensä kuvaa jostain asiasta ja palaa siihen aina kerta toisensa jälkeen? Jotkut näistä on sellaisia, jotka haluaakin pitää haavemaailmassa, sillä ne vaatisivat esimerkiksi sellaisia uhrauksia, joihin ei ole valmis. Osa puolestaan jää toteuttamatta rohkeuden puutteen tai saamattomuuden takia. 

Eilen olimme illallisella ystävien luona ja puhuimme siitä, kuinka näillä porukkamme pojilla on ollut tapana tuuppia toisiaan toteuttamaan ne ääneen sanotut haaveet ja unelmat. On autettu ottamaan se ensimmäinen askel luomalla toiselle joko kunnon kannustin tai jopa pieni pakko siihen. 

Mielestäni tämä on ihana tapa. Harvat saavutuksemme kuitenkaan on nimittäin itsestämme kiinni, vaikka haluaisimmekin usein niin uskoa. Jo sillä, että joku suhtautuu kannustavasti omaan ideaan, on yleensä paljon eteenpäin vievää voimaa. Saatika sitten se, että joku tarjoutuu auttamaan ihan konkreettisesti unelmasi kanssa. 

Koen saaneeni itse paljon kannustusta elämäni aikana erilaisten tavoitteideni kanssa, jonka takia haluan myös jakaa sitä muille. Unelmien ääneen sanominen on välillä todella pelottavaa, varsinkin silloin kun tavoite on iso ja asia sinulle tärkeä. Sitä asettaa itsensä aika haavoittuvaan asemaan ja avaa itsestään jotain henkilökohtaista toiselle. Toisaalta se on myös siksi pelottavaa, että se on samalla yksi iso askel lähemmäksi sen toteutumista. 

Kun katson taaksepäin elämääni ja mietin toteutuneita unelmiani, on kaikissa merkittävässä roolissa muiden ihmisten apu. Ja nyt en edes paneudu kaikkiin niihin ihmisiin, jotka ovat välillisesti vaikuttaneet siihen, miten oma elämäni on sujunut. Se, että olen elänyt rakastetussa kodissa, en ole kokenut rankkaa koulukiusaamista tai väkivaltaa, minulla on ollut turvallisia aikuisia ja luotettavia ihmisiä elämässäni, että minulla on ollut esimerkkejä ja idoleja, jotka ovat näyttäneet millaista elämä voi parhaimmillaan olla. Kaikella tällä on ihan järkyttävän suuri vaikutus siihen, että niitä unelmia on ylipäätään ollut energiaa miettiä.

Ja sitten on erikseen vielä ne ihmiset, jotka ovat lähteneet konkreettisesti auttamaan niissä omissa unelmissa. Tai ovat ylipäätään olleet kiinnostuneita siitä, millaisia tavoitteita minulla on. Ovat haastaneet minua miettimään, minkälaisia asioita haluaisin elämääni ja mitä voisin niiden eteen tehdä. Kun asioita on uskaltanut sanoa ääneen, on niitä alkanut vetää puoleensa magneetin lailla. Se ystävä, jolle olet uskaltanut avata suusi, saattaa tavata jonkun joka etsii juuri kaltaistasi tyyppiä. Aiemmin ajattelin usein että "onpas suuri sattuma...". Nykyään en enää usko sattumiin. 

Aina auttamiseen ei tarvita edes mitään ihmetekoja. Joskus pelkkä unelman kuunteleminen on se, joka antaa alkusysäyksen toiselle sen toteuttamiseen. Joskus sinulla saattaa olla arvokas kontakti tai ehdotus homman alulle saamiseen. Joku sinulle pieni ja mitättömältä tuntuva apu voi olla jollekin toiselle todella merkityksellinen. Välillä on kyse vain siitä, että kokee ettei ole urakkansa kanssa ihan yksin, vaan toisen ihmisen henkinen tuki on tärkeintä. 

Auttamisen keinoja on monia ja yleensä ne ihmiset, jotka ovat saaneet itse apua unelmissaan, muistavat auttaa vuorollaan myös itse muita. Ja ennen kuin alan kuulostaa ihan täysin Pave Maijasen Pidä huolta- biisiltä, lopetan tämän tähän. Muistakaa välillä kysellä läheisiltänne, mistä he unelmoivat ja miettikää miten juuri te voisitte niitä edistää?

 

Ladataan...

Pages