Ladataan...

Lilyssä on tänä syksynä puhuttu paljon työuupumuksesta ja tänään meillä onkin klo 18 aiheen ympäriltä paneelikeskustelu, joka striimataan Trendin & Lilyn Facebookissa. Mukana on minun lisäkseni Destination Happines-blogin Netta sekä Trendin päätoimittaja Mari Karsikas moderoimassa keskustelua. Mielestäni on mahtavaa, että tästä puhutaan ja riisutaan niitä häpeän tunteita sen ympäriltä. 

Luin juuri Erikan kirjoituksen aiheesta ja etenkin tämä kohta kolahti ja kovaa: "En sano, että tämä sosiaalinen puoli olisi kaikille bloggaajille ongelma tai että olisi mitenkään normaalia kuormittua tavallisista kanssakäymisistä. Olen vain huomannut, että aika iso osa bloggaajista on herkkiä ja taiteellisia introverttejä, jotka näiden samojen asioiden kanssa painiskelevat. Sinun täytyy siis täyttää kaksi eri roolia; luova taiteilija ja yksityisyrittäjä, joka pystyy ideoimaan päivittäin uusia juttuja ja toisaalta itseään hyvin markkinoiva oman elämänsä PR-manageri, joka luovii täydellisesti missä tahansa kekkereissä ja asiakastapaamisissa."

Itselleni on ollut ehkä jotenkin kaikkein vaikeinta myöntää sitä, että näinkin kivassa työssä voisi uupua. Että minulla ei vain yksinkertaisesti ole oikeutta väsyä, sillä niin moni muu työ on henkisesti tai fyysisesti paljon kuormittavampaa. Ja tässä on joutunut opettelemaan olemaan itselleen aikalailla armollisempi. Olen kuitenkin kuullut niin monelta intohimoduuniaan tekevältään surullisia tarinoita loppuunpalamisesta, että on tajunnut ettei se ole mikään tietyn ammattikunnan vaiva, vaan koskettaa tänä päivänä aivan liian montaa. 

Jatketaan keskustelua parin tunnin päästä videon muodossa!

Kuva: Sara Vanninen

Ladataan...

Ladataan...

Ra-kas-tan pastaa. Ja siis sellaisella intohimolla, että voisin syödä sitä pelkästään koko loppuelämäni. Perinteinen valkoinen pasta ei kuitenkaan ravintoarvoiltaan ole mitään maailman terveellisintä, joten pyrin aina välillä kehittelemään jotain parempia vaihtoehtoja sille. Olen muun muassa ostanut julienne-leikkurin, jolla voi tehdä kesäkurpitsapastaa. 

Lapsuudessani meillä syötiin aina vain täysjyväpastaa, ja muistan kuinka meinasin tippua tuoliltani kun pääsin ensimmäistä kertaa kokeilemaan sitä vaaleaa kunnon kamaa jonkun koulukaverini luona. En siis pidä ruis- tai täysjyväpastoista. 

Silti säntään aina heti kokeilemaan kaikkia uusia vaihtoehtoja, ja viimeksi tänään törmäsin tällaiseen punajuuripastaan. Olin klassisessa tilanteessa, jossa seison kaupan hevi-osastolla treenien jälkeen ja yritän kuumeisesti keksiä, mitä lautaselle laittaisi. Tartuin punaiseen lehtikaaliin (koska se näytti olevan halvempaa kuin vihreä vierustoverinsa) ja porkkanapussiin. Edetessäni käytävää juustotiskille nappasin mukaan myös fetaa. 

Lopulta päätin valmistaa tällaisen herkkupastan, josta saisi myös jotain hyviäkin aineksia vatsantäytteeksi. Annoksesta ei tullut kovin kaunis, mutta maku korvasi kyllä estetiikan puutetta. 

Kauppalistalle (annos riittää kahteen ruokaan)

-fetaa (suosin itse Patrosta, josta puoli pakettia riittää)

-kanaa 300 g(voi hyvin jättää myös pois tai korvata kasvisvaihtoehdolla)

-3 porkkanaa

-lehtikaalia maun mukaan (itse laitoin 3 isoa lehteä pieninä palasina)

-1 tl hunajaa

-loraus sitruunanmehua

-suolaa, valkosipulijauhetta ja pippuria

-öljyä paistamiseen

-1 rkl pestoa 

-punajuuripastaa

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Paista kanat öljyssä ja mausta ne esim. suolalla, valkosipulijauheella, pippurilla ja lorauksella hunajaa. Raasta porkkanat raasteeksi ja revi lehtikaalista pienempiä. Kun kanat ovat valmiit, lisää kasvikset ja sitruunanmehu pannulle ja kuullota hetki. Lopuksi lisää vielä pasta, feta ja pesto ja sekoita tasaiseksi mössöksi. 

Onneksi tätä odottaa vielä toinen annos jääkaapissa, sillä alkoi jo vatsa murisemaan kun katselin näitä kuvia. NIIN hyvää tuo oli vaikka näyttääkin vähän kyseenalaiselta.

Mukavaa viikonloppua kaikille! <3

 

Ladataan...

Pages