Ladataan...
Stronger by Hanna

Mitä ajatuksia sana "juhlapyhät" sinussa herättää? Pääsiäinen, joulu, juhannus? Tuleeko ensimmäisenä mieleen että "Voi ei, sitten tulee kyllä herkuteltua"? Onko niin, että juhla tarkoittaa ihan ensimmäisenä ei-sallittua herkuttelua? Huono omatunto iskee jo useampi viikko ennen koko juhlaa?

Kuva 1. Herkkuja joka puolella?!

Kysyn sinulta, miksi fiilikset on negatiivisia? Miksi juhla ei tuota ensimmäisenä positiivisia mielleyhtymiä? Ehkä sinulla on koulusta tai töistä vapaata? Ehkä vietät aikaa ystävien tai perheen kanssa? Ehkä syöt hyvin? Se! Syöminen. Miksi se ahdistaa? Ootko koittanut kieltää itseltäsi herkkuja? Koittanut hillitä itseäsi? Oot siinä ehkä onnistunutkin jotenkuten, mutta ehkä et täydellisesti? Ympärilläsi oli hirmuisesti juhlaruokia, ja söit niitä hieman enemmän kuin aioit. Ja tästä tuli vähän epäonnistunut olo. Montako kertaa näin on käynyt juhlien aikaan? Synttärit, valmistujaiset, uusi vuosi, joulu, juhannus, pääsiäinen... 10, 20, ehkä 50 yritystä herkutella vähemmän, mutta aina lopputulemana oli jokseenkin huono omatunto.

 

Kuva 2. Syö juhlapäivänäkin normaali aamiainen!

 

Ihminen ehdollistuu asioihin. Vähän kuin koira oppii kuolaamaan heti, kun se pelkästään kuulee ruokakupin kilahduksen. Sinä olet päättänyt monta kertaa, että syöt sitten vähemmän, mutta aina lopputulema on epäonnistunut. Olet ehdollistunut siihen, että juhla on yhtä kuin huono omatunto syömisestä. Miten surullista, eikö!

Jos lapsi kysyy sinulta, miksi juhlaan ostetaan juhlaruokia, mitä vastaat? Vastaatko että: "Siksi että ei näitä kukaan haluaisi oikeasti syödä, mutta nämä laitetaan pöytään näön vuoksi ja sitten porukalla koitetaan vastustaa niitä. Sitten syömisen jälkeen soimaamme itseämme." Vai vastaatko jotenkin muuten? Mitä itse ajattelet asiasta? Jos vastaat, että idea on nauttia ja viettää aika yhdessä, niin miksi et sitten itse usko sitä? Valehteletko siis lapselle? Vai valehteletko itsellesi?

Jos ensimmäinen ajatus, mikä juhlasta tulee, on hunot vibat koska syöminen, niin kuinka onnellista sun elämä on? Eikö juhlan tarkoitus ole juhlia, nauttia? Miksi sinne sitä hyvää ruokaa kannetaan? Jos itse ostat ruokaa ja herkkuja perheellesi tai ystävillesi, niin minkä vuoksi teet sen? Haluatko kiusata heitä, ja tehdä heille huonot fiilikset? Vai ajatteletko niin, että ystäväsi saavat syödä hyvää, koska on juhla ja on kiva viettää aikaa yhdessä ja nauttia vähän tavallista arkea paremmasta syötävästä? Huomaatko, että ihan saman juhlaruuan tarkoitus on vähän eri sinulle, kuin ystävillesi? Sinulle se tarkoittaa jotain ahdistavaa, mutta mielessäsi sen merkitys ystävillesi on pelkästään positiivinen?

Kuva 3. Juhlanakin voi tehdä normaalin lounaan, pelkkä salaatti tai lounaan väliin jättäminen kostautuu myöhemmin illalla.

 

Se lähtöasetelma, että jo ennen juhlaa mietit, että syöt kuitenkin liikaa (omasta mielestäsi) johtaa siihen, että niinhän siinä käy. Ja päivän päätteeksi jälleen ketuttaa. Ja mielleyhtymä siitä, että ruoka on huono juttu ja ahdistavaa, ja että olet huono ihminen vain vahvistuu.

Kuva 4. Lounaan jälkeen olosi on kylläinen. Illan juhlat tuleva aika varmasti menemään paremmin, kun et näänny koko päivää nälkään.

Mitä sitten tehdä? Jos olet jo koittanut tuota hillitsemistä ja itsesi soimaamista useita kertoja, ja tulos on huono, niin kokeile jotain muuta. Kokeile ajatella ruuasta samalla tavalla, kuin ajattelet ystäviesi ajattelevan. Ostat heille ruokaa, ja haluat että he syövät hyvällä omalla tunnolla, nauttien. Voisitko itse lähestyä asiaa samalla tavalla?

Okei, sitten tulee ajatus että "ehkä jos annan itselleni luvan, niin mässään kunnes halkean." Ensinnäkin, milloin näin on käynyt? Yleensä kielletty hedelmä houkuttaa enemmän. Ja jos oikeasti mässäät kunnes halkeat, etkä pysty lopettamaan vaikka tekee pahaa, niin pohdi onko sinulla ahmimishäiriö? Se ei pelkästään itsekseen miettimällä useinkaan parane, vaan silloin on ulkopuolinen keskusteluapu paikallaan. Tästä suurimmalla osalla ei kuitenkaan ole kyse.

 

Jos annat itsellesi luvan nauttia, ja syödä keskittyen, huomaat, että vähempi itseasiassa riittää.

Kun syöt ohimennen, yksi suklaa tuosta, toinen tuosta, seisten keittiössä kesken pöydän pyyhkimisen, syöt ikään kuin itseltäsikin salaa. Kokeile tätä: lopeta tuo ohimimennen syöminen. Istu alas, ja syö nautiskellen. Mielellään jonkun seurassa. Joustava syöminen on sellaista, että syöt pääosin oikein, jolloin juhlaherkuttelut ovat enemmän kuin ok. Pääasia on, että juhlapäivänäkin syöt muuten normaalisti, ja liikut muuten normaalisti. Et jätä aamiaista, tai lounasta syömättä, koska se kasvattaa nälkävelkaa, ja sitten itse herkkuja menee enemmän. Et ota ekstraliikuntaa rääkätäksesi itseäsi syömisen takia, koska silloin ehdollistut jälleen siihen, että liikunta on huono juttu. Silloin opetat itsesi ajatuksen että liikunta on rangaistus, ei hauskaa ajanvietettä.

Kuva5. Näe kokonaiskuva. Mikä oli juhlan tarkoitus? Tuoda hyvää, vai huonoa fiilistä?

Vinkkejä:

-Syö juhlapäivänäkin normaali aamiainen, ja muut päivän ruuat

-Nauti herkuista ajatuksella

-Jos ohjelmassa oli alunperin liikuntaa, niin liiku, mutta älä liiku rangaistuksena syömisestä

Miltä kuulostaisi se, että enää ajatus juhlasta ei ahdistaisi? Juhla ja huono omatunto eivät enää kuuluisi samaan lauseeseen?

Jätä kommentti alle, tuleeko sulla juhlapyhistä ensimmäisenä ajatus järkyttävistä herkkuvuorista?

Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Hanna

Kirjoittaja on fysioterapeutti ja personal trainer Oulun Beauty Centerillä.

Ladataan...
Stronger by Hanna

"Lihaksikkaat naiset näyttää miehiltä. Kaikki haluavat olla laihoja. Naisen kuuluu olla pieni, ei vahva. Naiset ei syö isoja annoksia ruokaa."

Kuka määrittää, mikä on kaunista? Kauneusihanteet vaihtelee, ja aina tuntuu olevan muodissa se, mikä on sillä hetkellä vaikeinta saada. Ennen vanhaan ylipainoinen oli muotia, koska rahvas oli koko päivän töissä pellolla tai kaivoksessa, ja keho oli siksi rasvaton ja lihaksikas. Rikkailla, ns. paremmalla väellä oli varaa lojua ja syödä. Joten ylipainoinen ei näyttänyt rahvaalta, vaan hyvinvoivalta.

Kuva netistä, maalaus Botticellin venus

Teollistumisen myötä ruumiillinen työ väheni, ja ihmiset alkoivat lihoa helpommin. Yhtäkkiä ylipainoinen ei ollutkaan enää in. Nyt haluttiin olla laihoja! Ensimmäiseksi huippumalliksi on tituleerattu 1960-luvulla mallin uransa aloittanutta Lesley Lawsonia, lempinimeltään Twiggy. Lempinimi tarkoittaa oksaa, tai risua, ja se viittaa hänen laihuuteensa. Kun lihominen alkoi olla helppoa, tuli hoikkuus muotiin.

Kuva netistä, Twiggyn wikipediasta

Mitä seuraavaksi? Sitten tulivat treenatut vartalot. Timmi ja rasvaton, erottuvat lihakset. Ensin tuli kuntosalibuumi, ihmiset siirtyivät ryhmäliikuntatunneilta salin puolelle. Uusi fitnessin laji, bikini fitness mahdollisti kisaamisen fitnessissä myös ilman suuria lihaksia. Kauneusihanteet vääristyivät nyt hoikkuudesta lihaksikkuuteen, mutta siinä samalla piti olla tissit, perse ja lihakset, mutta ei yhtään rasvaa! Onneksi voi aina poseerata peilin edessä vartaloa kiertämällä, ja puhelimen filttereillä kaventaa vyötäröä tai isontaa pyllyä. Aiemmat kauneusihanteet sentään olivat jotenkin saavutettavaissa, mutta tämän ajan vitsaus, rasvaton ja lihaksikas ei. Kisakunto pysyy yllä sen päivän. Tuhannet tytöt vertaavat itseään kisapäivänä otettuihin kuviin, tai kuvankäsittelyohjelmalla muokatuihin otoksiin. Tavoitellaan illuusiota, jotain mitä ei ole. Tästä kirjoitin aiemman kirjoitukseni siitä, miten bikini fitness pilaa nuoren mielenterveyden, voit lukea siitä täältä: http://www.lily.fi/blogit/you-stronger/bikini-fitness-syomishairio-luvan-kanssa

Pixabay

Onneksi parempaa on luvassa

Seuraavaksi tulee terveellinen, luonnollinen mutta vahva nainen! Meikkitrendeissä vahvat meikit jo väistyivät luonnollisemman lookin tieltä, toivottavasti sama tapahtuu myös vartaloihanteille. Treenaaminen ja itsetunto on terveellä pohjalla silloin, kun teet asioita juuri itsesi vuoksi. Siksi, että rakastat treenata! Siksi että haluat olla terve! Siksi että haluat olla vahva!

Olen itsekin ollut tuolla laihuuden ihannoinnissa vuosia. Muistan silloin miettineeni, että en halua olla oikeasti vahva, ei sillä ole merkitystä niin paljon kuin sillä, että näytän hoikalta. Nykyään ajattelen ihan toisin! Mulle tulee hyvä mieli siitä, että jaksan nostaa isoja painoja, että pystyn kyykkäämään, vetämään rinnalle ja maasta, ja tekemään pystypunnerrusta vaikka 40 kilon tagolla. Tykkään itse treenistä, en siitä, että näkeekö joku mut siellä tai että laitanko siitä valokuvia nettiin. Ei niissä valokuvissa silti mitään pahaa ole, mutta se vain ei ole se treenin pointti.

 

Mitä jos...

...jäisit yksin autiolle saarelle (ilman kameraa), ja siellä olisi treenivälineet, niin treenaisitko? Minä treenaisin. :) Jos jätetään se fakta pois, että olisinko ahdistunut siitä, että pääsenkö enää koskaan kotiin vai kuolenko sinne, niin silloin vastaus on kyllä, kyllä treenaisin. Treenaisin siellä varmaan hamaan loppuuni saakka. Huvin vuoksi. Ja ehkä keho olisi sitten niin vahva, että voisin taistella krokotiileja ja tiikereitä vastaan, mitä se saari varmaan vilisee.

 

Pixabay

En laittanut tähän viimeiseen kuvaan mitään kuvaa vartalosta. Koska se ei ole se oleellinen asia. Mielestäni meidän kannattaisi kääntää ajatuksia ulkonäöstä vähän enemmän toiminnan suuntaan: Mihin sun keho pystyy? Pystytkö ainoastaan pumppaamaan pakarapotkua kuminauhalla, vai pystykö kyykkäämään oma kehonpaino tangossa? Hallitsetko keskivartalon niin, että se tukee selkää vahvasti, jotta selkä ei ole jatkuvasti kipeä? Jaksatko nostaa maasta 1-1,5x kehonpainon verran? Pystytkö punnertamaan polvet ilmassa? Luota muhun, jos treenaat noita ominaisuuksia, niin ei se kehokaan ihan huonolta enää siinä vaiheessa näytä. Ei siinä ole mitään väärää että tykkää kauneudesta, tai ottaa valokuvia. Mutta jos se on ainoa syy tehdä asioita, niin siinä on jo paljonkin vinksallaan.

Arvosta sun omaa kehoa, anna sille voimaa ja huolenpitoa. Huolehdi palautumisesta, älä pelkästään rääkkää.

Jos vaihtaisitte rakkaimman ystäväsi, tai vaikka lapsesi kanssa kehoja vuodeksi, miten kohtelisit hänen kehoaan? Syöttäisitkö sille huonoa ruokaa? Rääkkäisitkö sitä hyppäämällä kolme ryhmäliikuntatuntia putkeen? Sanoisitko sille, että "Olet niin ruma, että mun on tästä valokuvasta pienennettävä sun mahaa ja isonnettava pyllyä ja kavennettava nenää, ennen kuin julkaisen nettiin"?

Miksi teet sitten sitä itsellesi?

Kommentoi alle, että uskotko kauneusihanteiden pikkuhiljaa muuttuvan terveempään suuntaan?

Kirjoittaja on fysioterapeutti ja personal trainer Oulun Beauty Centerillä.

Ladataan...
Stronger by Hanna

Jos tavoittelet sellaista, mitä ei ole olemassa, joudut satavarmasti pettymään! Bikini fitnessissä tavoitellaan sellaista kehoa, mitä ei ole olemassa. Kisaa varten vedetään raju dietti, ja juuri ennen kisaa poistetaan nesteet kehosta jotta lihakset erottuvat. Tämä yhden päivän kestävä kisakunto on illuusio, joka luodaan dieetillä, nesteenpoistolla ja tekorusketuksella. Kisaaja on unelmoinut tästä päivästä jo kauan, ja varmaan yhtä tärkeää, kuin itse kisa, on valokuvien ottaminen. Valokuvat edestä, takaa, sivulta. Tallennetaan puhelimeen ja muistikortille se, miltä keho ei oikeasti näytä.

Kuinka moni treenaisi bikinifitnessiä, jos yhtään ainutta valokuvaa ei otettaisi?!

Olisiko kyseistä lajia olemassakaan ilman sosiaalista mediaa?

Kuva Pixabay

Mitä tapahtuu kisan jälkeen? Kehon nestetasapaino palautuu, ja rasvaprosentti nousee. Kisaaja katsoo kehoaan peilistä ja vertaa sitä valokuviin. Tästä on puhuttu jo etukäteen, että keho muuttuu takaisin, mutta miksi se ahdistaa silti? Nyt peilistä näkyy vain löysää! Lihasten muodotkaan eivät enää erotu! Jos se, mitä tavoittelet, on jotain sellaista, mitä et pysty säilyttämään, tulet olemaan tyytymätön itseesi 364 päivänä vuodesta, ehkä poislukien se kisapäivä. Tosin monet fitness-kisaajat ovat sanoneet, etteivät olleet tyytyväisiä kehoonsa edes kisapäivänä.

Mielen- ja kehon terveyden tuhoamista

Bikinifitness on fitnessurheilulajeista "vähälihaksisin". Koska kisaajilla ei ole mittavassa määrin lihasmassaa, on niiden erottuvuuden vuoksi vedettävä rasvat kehosta äärimmäisen alas. Vaarallisen alas. Rajuilla miinuskaloreilla temppuilu pilaa aineenvaihdunnan, altistaa syömishäiriöille ja voi vaikuttaa terveyteen esimerkiksi hormonaalisilla ongelmilla, kuten kuukautisten poisjäämisellä. Psyykkisen puolen ongelmia ovat ahdistus, masennus ja se, että koko elämä pyörii treenin ja ruokavalion ympärillä, puhumattakaan syömishäiriöistä. Pippa Laukka kirjoitti samasta aiheesta, täältä voit lukea sen: https://www.pippalaukka.fi/fi/bikini-fitness-on-pinnallista-hyvinvointia-ja-sisaista-pahoinvointia/

Mitä rajut dieetit tekevät sitten aineenvaihdunnalle? Keho oppii, että kun kaloreita rajoitetaan, on ruvettava säästämään. Keho hidastaa aineenvaihduntaa, laskee lämpötilaa (sinua voi palella jatkuvasti, hiki ei tule edes treenissä), suoliston toiminta hidastuu ja "mikroliikkeet" vähenevät. Mikroliikkeet ovat pientä liikahtelua päivänmittaan, mitä teet ajattelematta. Sen väheneminen laskee energiankulutustasi. Keho myös pyrkii purkamaan lihaksia pois, ja priorisoimaan rasvan varastoitumista. Kehosi siis taistelee sinun tavoitteitasi vastaan!

Rasvan varastoitumista vastaan fitnesskisaajilla on konstinsa; on olemassa kaikenlaisia fat burnereita, joilla saadaan elimistö vielä pahemmin sekaisin. Säästöliekkiin otetaan aseeksi "cheat meal", eli jos dieetti on 1100kcal päivässä, syödäänkin yhtenä päivänä esimerkiksi 3000kcal kerralla. Ja tämä cheat meal saa olla mitä vain, hampurilaisia, karkkia, jäätelöä. Rajulla dieetillä oleva kisaaja odottaa cheat mealia kuin kuuta nousevaa. Untakin hän näkee herkuista. Sitten kun lupa syödä tulee, syödään kaksin käsin onnesta soikeana, kunnes tekee pahaa.

Anteeksi nyt vain, mutta minusta tämä kuulostaa anoreksialta, johon yhdistyy ahmimishäiriö! Sairaalloisen vähäinen ruoka, paljon kiellettyjä ruokia, kurinalainen treeni, ja kaksin käsin mässäily! Milloin tällaisesta käyttäytymisestä tuli yleisesti hyväksyttävää, jopa ihailtavaa? Jos joku toimisi noin ilman fitnesskisoja näköpiirissä, hänet leimattaisiin psyykkisesti sairaaksi.

Se, että fitnesskisaaja tietää, että tässä nyt treenataan vain ja ainoastaan ulkonäön takia, laittaa koko asetelman jo alusta alkaen väärälle tolalle. Kisoissa arvostellaan lihasten lisäksi myös kauneutta; hiuksia ja kasvoja. Jos et satu pärjäämään kisassa, tarkoittaa se, että et vain ollut tarpeeksi timmi tai kaunis. News flash: AINA on joku sinua kauniimpi, timmimpi, nuorempi, hoikempi! Niin kauan, kun koitat olla täydellinen, tavoitat vain tyytymättömyyttä!

Lisäksi sotket aineenvaihduntasi dieetillä, mitä useammin sitä teet, sitä pahempia muutoksia aiheutat itsellesi. Cheat meal opettaa liittämään onnellisuuden ja vapauden tunteita mässäilyyn, (tästä voi tulevaisuudessa tulla pahakin ongelma, vaikka nyt kova kontrolli estäisikin liiallisen herkuttelun). Kisasta palautuessasi tyytymättömyytesi kehoon kasvaa ja masennus iskee. Katsot päivittäin satoja fitnesskuvia instagramista, ja kaikki he ovat mielestäsi parempia kuin sinä!

Kuva pixabay

En sano, että kaikilla bikinifitnesskisaajilla olisi masennusta tai ahdistusta tai terveydellisiä ongelmia. Mutta monella on. En sano että laji olisi itsessään paha, tai, no, kyllä sanon! Mutta ei ihan kaikki fitness-urheilu ole ihan syvältä sieltä. Ns. "painavammat" fitness-luokat vaativat jo systemaattisempaa treeniä, jotta lihasmassaa saadaan rakennettua, ja osassa näistä on myös vapaaohjelma, jossa vaaditaan upeita akrobaattisia taitoja ja osaamista. Fitness on tästä hyvä esimerkki, fitness on laji, jossa lihasmassaa jo on enemmän, lisäksi pitää oikeasti osata muutakin kuin kävellä korkkareissa lavalla. Ihan jees, vaikka kyllä tässäkin lajissa varmasti on omat ongelmansa dieettien ja arvostelun suhteen. Välimuotoon sijoittuu myös esimerkiksi uusi wellness fitness, jossa kisaajalla ei saa olla liian erottuvat lihakset, lue: liian alhainen rasvaprosentti,eikä liian isoja lihaksia. Tässä on jo jotain järkeä!

Ihan ääripäässä, bodybuildingissa tullaan taas toiseen ongelmaan, anabolisiin steroideihin. Niistä en sano mitään muuta kuin että terveyden pilaamiseen on monia keinoja, tuossa yksi varmimmista.

 

..."kunhan et vahingoita toisia, tai ITSEÄSI"...

Jos satut olemaan bikinifitnessharrastaja, ja tiedät että psyykesi ja kehosi sen kestää, niin anna palaa. Tämä on vapaa maa, ja kunhan et vahingoita toisia, tai itseäsi, niin anna mennä. Painotus sanalla "itseäsi" edellisessä lauseessa. Kommenttiosio on auki, joten fitness-fanit: tervetuloa lyttäämään tämä teksti. Jos se kuitenkin saa edes yhden nuoren tytön ajattelemaan asiaa toiselta kantilta, niin kannatti kirjoittaa.

PS. Mieti, minkälaisen fiiliksen instassa seuraamiesi henkilöiden kuvat sinussa saavat aikaan? Koetko ahdistusta, tyytymättömyyttä itseesi, vertaatko heidän kuviaan itseesi? Jos fiilikset kallistuvat enemmän negatiivisen kuin positiivisen puolelle, ÄLÄ SEURAA HEITÄ! Seuraa sellaisia henkilöitä, joiden kuvat saavat aikaan ihailua, inspiroitumista tai muuta positiivista. Jos aivopeset itseäsi jatkuvasti käsitellyillä, illuusioon perustuvilla kuvilla, voit olla varma siitä, että todellinen elämä ei koskaan tunnu riittävän. Todellinen elämä on ihan kivaa, kokeile.

Jos haluat lukea jatkossa lisää, laita blogi seuraukseen. :)

Lue lisää täältä: Bikini fitness - mitä sitten kun kaikki on ohi?

Kirjoittaja on fysioterapeutti ja personal trainer Oulun Beauty Centerillä.

 

Pages