Ladataan...
Stronger by Hanna

Urasi etenee haluamallasi tavalla. Perhe-elämässä asiat soljuvat ja arki rullaa. Teit hyvät asuntokaupat. Kotisi on kauniisti sisustettu ja pidät sen siistinä. Liikuntaakin harrastat säännöllisesti. Hallitset hyvin nämä asiat, mutta miksi se syöminen ei tunnu sujuvan? Miten voi olla mahdollista, että ihminen, joka saa kaikki muut asiat menemään kuten haluaa, ei onnistu ruokailun kanssa, vaan aina se suklaalevy vie voiton vaikka kuinka aamulla päättää, että tänään syön terveellisesti?

Vastaus on tunteet:

Syöminen tapahtuu yleensä tilanteissa, joihin tunteet liittyvät vahvasti. Aamulla on kiva lukea aamupalalla päivän lehdet tai vaikka selata facebookia, lounas työkavereiden kanssa on rentoa ja sosiaalista, kuten myös päivällinen perheen kanssa, ja illalla syöt televisiota katsellessa nauttiessasi "omasta ajastasi".  Syöminen tuskin olisi niin hauskaa, eikä ruoka maistuisi niin hyvältä, jos siinä ei olisi oheistoimintaa tai jonkinlaista tunnesidettä syömisen ja tilanteen välillä. Eli syömiseen linkittyy paljon positiivisia tunteita, koska nuo tilanteet rauhoittavat tai lisäävät yhteenkuuluvuuden tunnetta. Haluamme kokea onnellisuutta, ja ajattelemme, että se tunne tulee ruuasta. Vaikka todellisuudessa se tulee itse tilanteesta. Muuttamalla syömistapoja (ryhtymällä esimerkiksi dieetille), joutuu usein luopumaan näistä miellyttävistä tilanteista ja elämänlaatu heikkenee. Käytännössä pikadieetit eivät vain toimi tästäkään syystä.

Ruoka vs. huonekalut

Ostaessasi vaikkapa huonekaluja, pystyt heittämään tunteet sivuun, ja menemään järki edellä. Sisustuksessa vertailet esineiden hintoja, mietit mikä näyttää hyvältä missäkin kohtaan, sen sijaan että syöksyisit kauppaan ja ostaisit ensimmäisen sohvan minkä näet, vaikkei se edes olisi kovin hieno. Nämä päätökset teet enemmän järjellä kuin tunteella.

Päätösten määrä päivässä

Toinen selittävä asia on päätösten lukumäärä: Asia on niin, että esimerkiksi asuntoa ei osteta montaa kertaa päivässä. Myös uraan liittyvät isot päätökset ovat kohtuullisen harvoin esiintyviä. Näin ollen pystyt panostamaan kyseisiin asioihin. Vaikka esimerkiksi liikuntaan tai uneen liittyviä päätöksiä teet ehkä joka päivä, niin et kuitenkaan montaa kertaa. Et lähde lenkille kymmentä kertaa päivässä. Vaan ehkä sen yhden kerran. Siksi se on kohtuullisen helppo saada onnistumaan.

Ruokaan liittyviä päätöksiä on moninkertaisesti. Joten jo todennäköisyys on sen puolella, että jokin päätöksistäsi tulee olemaan erilainen kuin aiemmin suunnittelit. Päätät, otatko aamulla puuroa vai leipää? Kahvia vai teetä? Lounaalla salaattia vai keittoa? Iltapäivällä pullaa vai hedelmiä? Ja että teetkö illalla oikeaa ruokaa, vai syötkö neljä leipää kaikilla lisukkeilla? Ja tiedätkö mitä, se on normaalia. Normaalia ei ole se, jos et voi syödä riisiä, vaikka sitä on tarjolla, jos tälle päivää luki saamassasi ohjeessa bataatti. Muuten, hallitsematon ahmiminenkaan ei ole normaalia, se on syömishäiriö siinä missä ruuasta kieltäytyminenkin. Tunnista, onko tilanne hallinnassasi, vai tarvitsetko ammattiapua?

Huomaa, että tunnesyöminen ei ole pelkästään huono juttu!

Tunnesyöminen on usein esitetty negatiivisena asiana. Silloin puhutaan siitä, että saatat syödä, vaikkei oikeastaan ole nälkäkään. Syöt ehkä peittääksesi jonkin todellisen tunteen. Tämä on totta, mutta tunnesyömiseen liittyy muutakin. Syöminen ON sosiaalista. Se ON rentouttavaa. Jos söisimme pelkästään kuin robotit (leikitään, että robotit söisivät), istuisimme selkä suorana keittiön pöydän ääressä, ja mutustaisimme polttoainetta kehoomme ilmeettömästi, puuttuisi elämästä jotain. Mieti siis, millaista tunnesyömistä haluat harrastaa? Perheen kesken illallistamista? Lounashetket ystävän kanssa? Nämä ovat ookoo, älä siis pode niistä huonoa omaa tuntoa! Kiinnitä kuitenkin huomiota, syötkö negatiivisiin tunteisiin? Lohduttaaksesi? Stressiä purkaaksesi? Piilottaaksesi ahdistusta? Silloin on paikallaan perehtyä näiden tunteiden todellisiin syihin. Koska negatiivisesta tunteesta et pääse onnellisuuteen ruuan avulla. Kuin ehkä hetkeksi.

Joustava syöminen ja jälkitoimenpiteet

Tässä astuu kuvioon joustava syöminen. Ei ole ollenkaan niin oleellista se, että söitkö suklaata, vaan se, mitä teet sen jälkeen! Jos jätit ruuan välistä ja söit sen sijaan paketin keksejä, ratkaisevaa on, mitä sitten? Jätätkö seuraavankin ruuan välistä, koska "kekseissä on niin paljon kaloreita, että en voi nyt syödä ruokaa"? Tai lähdetkö lenkille rankaistaksesi itseäsi? Näiden jälkitoimenpiteiden vuoksi riski epäonnistua suurenee. Jos jätät seuraavia ruokia väliin, mieli vetää herkkuja kohti kahta kauheammin. Jos liikut rangaistaksesi itseäsi, linkität negatiivisia tunteita liikkumiseen, ja liikunta houkuttaa kerta kerran jälkeen vähemmän ja vähemmän. Jos sen sijaan kohautat olkiasi, ja syöt seuraavan aterian suunnitellusti, liikut jos olit alunperinkin aikonut, niin säilytät paremman mielialan, ja jatkossa näiden "repsahdusten" painoarvo vähenee. Nimittäin juuri se soimaaminen ja sättiminen, mikä nousee esiin repsahdusten sattuessa on se sudenkuoppa, joka vetää sinut sivuun onnistumisen polulta! Joustavaan syömiseen kuuluu että joskus syödään herkkuja!

Valmiit ruokavaliot houkuttelvat helppoudellaan: Silloin joku toinen on tehnyt kaikki päätökset puolestasi. Ulkoistat vastuun syömisestäsi jollekin toiselle. Tämä saattaa toimia jonkin aikaa, mutta jos et itse tee mitään päätöksiä, joudut välttelemään tilanteita, joissa niitä tulisi eteesi. Et voi mennä ystävien kanssa ravintolaan. Et halua illalla katsoa leffaa, koska et voi napostella. Jotain jää puuttumaan elämästäsi, tunne ja syöminen eivät enää kohtaa millään tasolla. Siksi näitä valmiita ohjeita ei jaksa loputtomiin noudattaa. Suurimmalla osalla ihmisistä onnistuminen vaatii sen, että oppii itse tekemään syömiseen liittyviä päätöksiä, niin että pystyy myös nauttimaan elämästä siinä samalla.

Kirjoittajina Jemina Pirnes -liikunnanohjaaja (AMK), ravintovalmentaja

Hanna Karhu-Riikonen

-fysioterapeutti, personal trainer

 

 

Lue myös http://www.lily.fi/blogit/you-stronger/nyt-lopetetaan-se-ruualla-pelleily

 

Ladataan...
Stronger by Hanna

"Voit sä syödä kukkakaalia, mutta lehtikaali olisi parempi." "Hedelmät on kiellettyjä kokonaan." "Gluteeni on myrkkyä." "Hiilarit lihottaa. Appelsiinit lihottaa."

Nyt lopetetaan se ruualla pelleily!

Tiedätkö, normaali ihminen EI VOI NOUDATTAA millintarkkoja, tiukkoja ruokavalioita ilman, että syömiskäyttäytyminen häiriintyisi. Äärimmäisen tarkat ruokavaliot on joskus paikallaan, kuten urheilussa. Jos on kamppailulajeista kyse, ja täytyy pudottaa painoa päästäkseen tiettyyn painoluokkaan, tai jotta saisi parhaan kunnon esiin kehonrakennuksessa tai fitnessissä. Silloin voiton voi todellakin ratkaista se, söitkö kukkakaalia vai lehtikaalia. Mutta normaalin ihmisen tuollainen sairaalloinen hifistely saa vain sekaisin!

Huomaathan, että urheilijatkaan eivät syö tuolla tavalla koko kautta! Heidän "normaaliin palaaminen" tarkoittaa erityisen terveellistä, mutta runsaskalorisempaa ruokavaliota, joka sisältää paljon kasviksia. Kun normaali ihminen vetää dieetin, ja "palaa normaaliin", on se hänen normaalinsa kaukana urheilijan ruuasta.

Normaalilla ihmisellä ei ole mitään väliä, syökö kukkakaalin vai lehtikaalin. Kunhan syö kasviksia. Normaalin ihmisen ei tarvitse pelätä appelsiineja, kunhan syö hedelmiä! Normaalin ihmisen ei tarvitse pelätä gluteenia, ellei sairasta keliakiaa. Kunhan syö oikeaa ruokaa!

Olen personal trainerina työskennellessäni huomannut, että joskus pt:n tehtävä on korjata rikki menneitä ihmisiä!

Syömiskäyttäytyminen on mennyt rikki. Pää on mennyt rikki! Tämä on voinut johtua tiukasta, rajoittavasta ruokavaliosta, jota on ehkä kontrolloiva valmentaja vahtinut. Olen kuullut että ihmiset ovat joutuneet raportoimaan joka ilta valmentajalleen syömisistään. Ja jos sovitusta on lipsuttu niin noottiahan siitä on tullut. Tässä vasta ikään kuulin, että eräs bikinifitnessissä kilpailusta haaveileva tyttö oli kertonut työtoverilleen valmentajansa soittavan joka ilta kysyäkseen hänen painonsa. Anteeksi mitä?! Ei ilmeisesti ole tarpeeksi kontrolloivaa, jos painon raportoisi vaikka viestillä, mutta pitää lisätä siihen vielä henkilökohtainen paine soittamalla.

Kun noudattaa tiukkaa dieettiä, valikoi syökö kukkakaalia vai lehtikaalia, punnitsee riisit ja broilerit, ja syö eri eväät kuin muu perhe, sitä jaksaa jonkin aikaa. Sitä jaksaa ehkä juuri siksi, että valmentaja soittaa ja kontrolloi. Mutta mitä sitten kun tuo kuilottaminen loppuu? Kun sulle ei kukaan soita? Jäät yksinäsi ruokapelkojen kanssa.

Pelkäät hiilareita. Pelkäät gluteenia. Jos paino nousee kilon, yhdistät sen leipään, jota söit viime viikolla, ja alat pelätä leipää. Saat itsellesi kasan pelottavia ruoka-aineita; lue: syömishäiriön!

Kaikilla ei ole kontrolloivaa valmentajaa, mutta monella on kontrolloiva ruokavalio. Otetaan netistä valmis tiukka dieetti. Sama dieetti, jolla bikini fitness-kisaajatkin pääsevät huippukuntoon tottakai! Tämä myy, haluathan vain parasta! Noudatat sitä neljä viikkoa, ja paino laskee muutaman kilon. Koska dieetin aikana jätit hiilarit pois, yhdistit laihtumisen hiilarien rajoittamiseen. Dieetti on kuitenkin suunniteltu niin, että sen päätyttyä saat kaikki samat kilot takaisin, ja yleensä myös muutaman ekstrakilon! Yhdistät tämän hiilareihin. Ja samat pelkotilat on valmiita!

Kaiken lisäksi olet pudottanut ehkä kilon- kaksi lihasmassaa dieettisi aikana, ja lihonut saman kilomäärän rasvana takaisin. Onneksi olkoon, näin ollen rasvaprosenttisi on nyt suurempi kuin aloittaessasi! Aineenvaihduntasi on hidastunut, ja lihot jatkossa helpommin. Tämä toistettuna useita kertoja eliniän aikana aiheuttaa sen, että elimistösi oppii jarruttamaan energiankulutusta. Kehosi säästelee rasvaa viimeiseen tekoonsa asti. Apua, pakko ostaa uusi dieetti, koska "toimihan se viimeksikin"! Tajuatko, olet hirvittävässä bisneksessä, joka leikkii terveydelläsi!

Tästä pikadieettien toimimattomuudesta kertonee se, että erääseen valmentajakollegaani otti yhteyttä eräs henkilö, joka kertoi toimivansa tällaisessa pussikeittobisneksessä valmentajana. Hän myi siis laihdutusvalmisteita. Itse hän kertoi, että on niillä muutaman kerran pudottanut painoa, mutta se on tullut aina korkojen kanssa takaisin, ja nyt hän tarvitsi personal trainerin apua, jotta saisi painoa alas, jotta voi jatkaa laihdutusvalmisteiden myyjänä.

Vais niin. Jätänpä kommentoimatta.

Ymmärräthän: syömisen kokonaiskuvan hallinta ei ole niin trendikästä, että sitä kannattaisi myydä. Mutta kuitenkin se on se tapa, jolla normaali ihminen saa omat syömisjuttunsa kuntoon. Metsää ei näe puilta. Jos pelkäät gluteenia, ja sen takia jätät leivän syömättä, mutta kuitenkin pulla maistuu, mieti, saatko tällä tavalla toivomiasi tuloksia? Ovatko pikadieetit tuoneet pysyviä tuloksia?

 

Mikä on viimeksi oppimasi uusi tapa, joka on vienyt sinua kohti tavoitteitasi?

Eli minkä hyvän tavan olet viimeisen kolmen kuukauden aikana oppinut? Ehkä olet oppinut syömään aamupalan? Ehkä olet oppinut lisäämään kasviksia jokaiselle aterialle? Ehkä olet oppinut juomaan vettä?

Vai oletko oppinut vain pelkotiloja? Gluteenia ei saa syödä. Kukkakaali on kielletty. Hedelmät lihottavat.

Kummanlaisten tapojen uskot vievän sinua oikeasti kohti terveyttä? Miksi maratonmatkan olympiavoittaja, ja minä emme voi mennä samanvauhtiselle juoksulenkille? Siksi koska minä kuukahtaisin alta aikayksikön katuojaan uupuneena! Miksi sitten tavallisen ihmisen kannattaisi noudattaa urheilijoiden kisakaudelle tarkoitettuja ruokavalioita ja rajoituksia?

Älä hanki itsellesi ongelmia syömisen kanssa. Älä hanki itsellesi ongelmia oman kehonkuvasi kanssa. Sinä et ole yhtä kuin painosi. Niin kauan kun arvotat itseäsi ulkomuodon kautta, mielesi hakee oikotietä onneen. Ovatko ne pikadieettejä vai äkillisiä kuntokuureja? Tulokset ovat seurauksia teoista. Jos vedät pikadieettejä ja kuntokuureja, viet mahdollisuuksiasi onnistua koko ajan kauemmas ja kauemmas. Kun näet sen epätrendikkään kokonaiskuvan, hyvien uusien tapojen opettelun ja sen, että teet tätä itsellesi, et valmentajallesi, tai miehellesi, tai pomollesi, tulet pääsemään tavoitteeseesi.

Lue lisää aiheesta täältä.

Kirjoittaja on fysioterapeutti ja personal trainer Oulun Beauty Centerillä

 

Ladataan...
Stronger by Hanna

Oon ylpee ihmisistä! Tarkemmin sanottuna, varsinkin mun asiakkaista. Nää ihmiset onnistuu elämässään ja menestyy. Ja he on liikkeellä oikeista syistä. Nyt ihan viimepäivinä on tullut eteen monta tapahtumaa, jotka sai mut miettimään, että vitsit on siistiä tehdä tätä työtä! Ihan ekaks haluan kertoo sen, että tällä viikolla kolme (!!) personal training-asiakastani on ottamassa ensiaskeleitaan kohti liikunta-alalla työllistymistä. Ihmiset menee kohti unelmiaan!

Asiakkaistani yksi nelikymppinen nainen kävi tällä viikolla pääsykokeissa liikuntaneuvoja-linjalle. Hän on tuskaillut entisessä työssään vuosia, ja miettinyt, rohkenisiko mennä kohti unelmiaan. Nyt hän on päättänyt uudelleenkouluttautua (tai sanomansa mukaan, "ainakin koittaa, pääseekö pääsykokeeseen", ja heittämällähän tietenkin pääsi!). Toinen, nuori asiakkaani opiskeli personal traineriksi, ja käy tällä viikolla kolmessa AMK-pääsykokeessa, kaikki hakuvaihtoehdot liikunta-alalle niin ikään. Kolmas asiakkaani alkoi opiskella ravintovalmennusta ja käy nyt NLP-koulutusta (NLP on mm. mentaalivalmennuksen työkalu.)

Kaikkia heitä yhdistää se, että vielä jokin aika sitten nämä ihmiset eivät olleet ihan varmoja, mitä haluavat elämältä. Kunniaa tuosta liikunta- ja terveysalalle suuntautumisesta en voi tietenkään ottaa, koska päätös on jokaisen oma ja sisäsyntyinen. Mutta he kaikki kertovat, että pitkän personal training-valmennussuhteen aikana ovat heränneet ajattelemaan että ihmisten auttaminen ja inspirointi voisi olla jotain, mitä he haluavat tehdä. Ja että fysioterapia, liikunnan ohjaus ja ravintovalmennus ovat sellaisia työkaluja että he pystyvät sitä kautta toteuttamaan itseään. Eli vaikka en valmentajana olekaan yksin vaikuttanut heidän valintoihin, mutta heidän sanomansa mukaan valmennussuhde avasi silmiä uudella tavalla.

He ovat kaikki sisäistäneet kestävien valintojen tekemisen. Sen, että mitään ruokavaliota, tai liikuntasuunnitelmaa ei kannata aloittaa, jos se on niin haastava, ettei sitä pystyisi jatkamaan lopun elämäänsä. He ovat myös sitä mieltä, että on tärkeää löytää sisäinen motivaatio tekemiseen. Liikkuminen jokin vaakan lukema mielessä, tai sikspäkin kuva silmissä ei kanna tarpeeksi pitkään. Kun tuon asian saavuttaa, katoaa motivaatio tekemiseen samantien. He kaikki kertovat ymmärtäneensä sen, miten tärkeää on liikkua oikeista syistä, ja mikä se syy on, se on toki jokaiselle eri.

Näin he kertovat:

Millainen vaikutus personal training-valmennuksella oli päätökseesi lähteä itsekin liikunta-alalle?

"-Oli iso vaikutus! Huomasin miten se on niin tärkeetä työtä ja halusin päästä tekemään myös itse. Välittään muille sitä iloa ja onnistumisen kokemuksia mitä sain itse kokea." (personal traineriksi opiskellut nuori asiakas, liikunta-alan (AMK) hakuprosessissa tällä hetkellä)

Mistä sait idean lähteä uudelleen kouluttautumaan aikuisiällä?

"-Kyllä innostus lähti harrastuksen kautta ja nimenomaan saliharrastuksen. Ja pt-valmennus auttoi; Hei, minäkin haluan tehdä tätä!" (fysioterapiaa ja liikuntaneuvontaa opiskelemaan hakeva aikuinen pt-asiakas)

Miksi päätit lähteä hyvinvointialalle?

"PT-valmennus toi itseni takaisin hyvinvoinnin ja liikunnan pariin, ja sitä kautta löysin taas oman kiinnostukseni hyvinvointialalle. NLP:stä kiinnostuin siksi koska minua alkoi enemmän ja enemmän kiinnostaa myös ihmisen mentaalinen puoli. Huomasin nimittäin, että ongelmat ja haasteet eivät olleet itse tekemisessä tai tiedon puutteessa, vaan oman mielen puolella ja omissa uskomuksissa." (ravintovalmennusta ja NLP:tä opiskeleva nuori pt-asiakas)

Ajatusmallien muutos ulkoisen muutoksen edellä:

Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse lähteä työskentelemään liikunta-alalle. Ajatusmallien muuttumisesta kertoo toinenkin tapahtuma tältä viikolta:

Eräs asiakkaani kertoi tulleensa valmennukseen täysin ulkonäkökeskeisistä syistä. Alkuhaastattelussa hän sanoi, ettei ole mitään muuta syytä käydä salilla kuin tiukka vartalo. Ei mitään psyykkisiä tavoitteita tai haasteita. Kyseinen asiakas oli muuten todella hyvässä kunnossa jo tullessaan valmennukseen, tiksissä suorastaan! Hän oli käynyt jo vuosia salilla 4-5 kertaa viikossa, harrasti juoksua ja golfia. Aloitimme valmennuksen.

Valmennuksen edetessä tuli ilmi, että jos hän haluaa kiristää rasvaprosenttiaan hieman, paremman lihaserottuvuuden vuoksi, hänen tulisi tehdä muutoksia ruokavalioon. Tämä asiakas on ehkä hieman onnekkaampien geenien omaava, että hän oli hoikka ja lihaksikas, vaikka herkutteli halutessaan ja joi viiniä viikonloppuisin. Asiakas tuumasi, ettei hän halua muuttaa mitään ruokailustaan. Hän lisäsi proteiinia, mutta muuten hän ei puuttunut syömisiin. Näin ollen rasvaprosentti tietenkin pysyi aika lailla ennallaan. Valmennuksen edetessä lihakset kyllä muotoutuivat, selkään tuli lisää leveyttä ja pakarat kohosivat.

Mutta tärkeintä mitä tämä asiakas sanoi valmennuksen lopulla, oli se että hän ei enää pidä sitä asiaa niin tärkeänä. Hän on saanut nyt kiksejä itse salilla treenaamisesta! Hän oli aiemmin vain vääntäytynyt salille ulkonäön ajamana. Häntä inhotti painojen lisääminen. Mutta valmennuksen edetessä hän oli oppinut tykkäämään siitä, että voimat kasvavat. Hän oli kokenut onnistumisia, ja innostunut asiasta. Hän ymmärsi, että on jo nyt keskivertoihmistä paljon tiukemmassa kunnossa, ja jos hän siitä vielä tiukentaa, vaatii se ruokailutottumusten muuttamista. Ja sitä hän ei halunnut. Hän teki päätöksen elää rennon syömisen kanssa.

Hän oli myös ymmärtänyt, että instagramissa näkemänsä kuvat ovat usein käsiteltyjä ja monesti kisakaudella otettuja. Sellaisen vartalon saamiseksi ei voi syödä suklaata tai juoda viiniä aina kun huvittaa. Samaa ovat useimmat asiakkaani sanoneet. Ulkonäkö on menettänyt merkitystään, ja itse liikkuminen ja vahvistuminen on tullut tärkeämmäksi. Ja sanotaan vielä se, että ulkonäkö seuraa kyllä siinä sivussa.

 

Monet asiakkaani ovat tehneet huimia ulkoisia muodonmuutoksia! tärkeintä minusta kuitenkin on se, että uskon näiden muutosten jäävän myös pysyviksi; ajattelumalli on heillä muuttunut. He ovat siirtyneet kuuriluontoisesta ajattelusta pysyvään tekemiseen.

 

Niin kauan kuin motivaatiosi rakentuu jonkin sellaisen päälle, mistä haluat eroon (kuten vatsamakkarat), niin kauan on varmaa, että motivaatiosi häviää sen sileän tien kun tavoitteesi saavutat. Kun pääset niistä vatsamakkaroista eroon, pääset samalla sekunnilla eroon myös motivaatiostasi. Näin ollen mieti, mikä on sellainen asia, joka ajaa sinua tekemään oikeita valintoja liikunnan ja syömisen eteen? Mikä on se "oikea" syy ulkoisen motivaation alla?

Hyvinvointi ja ihminen edellä. Omien arvojen mukaan toimiminen. Pysyvien muutosten tekeminen. Jos nämä ajatusmallit onnistun välittämään eteenpäin, olen onnistunut työssäni.

Kirjoittaja on fysioterapeutti ja personal trainer Oulun Beauty Centerillä

 

 

Pages