Ladataan...
Stronger by Hanna

Huono äiti matkustaa ilman lapsia. Huono äiti käyttää aikaansa omiin harrastuksiin. Tällaisia viboja sosiaalinen ympäristömme tuntuu meille välittävän. Että äidin pitäisi laittaa kaikessa itsensä viimeiseksi. Ja kuka näin sanoo? Naiset itse.

Kävimme mieheni kanssa juuri viikon mittaisella lomamatkalla ilman lapsia. Turkoosin sinisessä meressä uidessani aloin pohtia näitä asioita. Mikä siinä on, että ikään kuin vahingossa ajaudutaan siihen marttyyrin asemaan, jonka johdosta sitten omat voimat kuluvat puhki? Harrastukset jäävät. Ystävien tapaaminen vähenee, lopulta unohtuu. Matkustelu vähenee, eikä missään nimessä tulisi kyseen matkustaa ilman lapsia! Näin naisen identiteetistä kuihtuu pikkuhiljaa pois se aiemmin niin energinen ja liikunnallinen ihminen, ystävä, vaimo, työkaveri. Jäjelle jää vain nuhjuinen äiti. Sitten ollaan vähän kuin vihaisia elämälle, että tätäkö tämä nyt on, vaikka niin paljon olen antanut? Tuleeko se yllätyksenä? Että maailma jatkaa pyörimistään, vaikka sinä hyppäätkin siitä pois?

Mulla itselläni on kolme lasta, 7, 5 ja 2,5vuotiaat. Huomaan, että ystävien tapaaminen on jäänyt ihan minimiin. Mutta se on ehkä se ainoa asia, josta olen "nipistänyt". Toki ennen lapsia ohjasin ryhmäliikuntaa todella paljon, mikä oli muuten erittäin aikaa vievää puhaa! Tuo tuntien ohjaaminen on vaihtunut säännölliseen työhön. Se, mistä missään vaiheessa en suostunut karsimaan, oli liikunta.

Liikunta ja synnytyksen jälkeinen masennus

Kun synnytyksen jälkeen vaivuin mielensynkkyyteen, ainoa asia, mikä piti minut järjissäni, oli liikunta. Kun kaikki oli suoraan sanottuna perseestä, kävelylenkin jälkeen mieli oli aina hieman parempi. Muistan, miten toista lastani odottaessani ihmiset onnittelivat minua raskaudesta. Ajattelin että miksi he onnittelevat? Että onneksi olkoon, kohta sinua alkaa ahdistamaan jälleen?

Keskimmäistä ja kolmatta odottaessani tiesin, että ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa eivät välttämättä tulisi olemaan pelkästään onnellisia. Ja se oli ok. Koska tiesin, että asia ja ajatukset kyllä korjaantuvat. Jos olisin ahdistunut siitä, että minua ahdistaa, olisi ongelma varmasti pahentunut. Mutta jos lähtee sillä asenteella liikkeelle, että tämä korjaantuu kyllä, eikä tämä ole minun vikani, antaa samalla itselleen mahdollisuuden tuntea niitä tunteita, joita tuntee. Jos ahdistaa, ja alkaa miettimään, että ei "saisi" tuntea ahdistusta, ahdistuu entistä enemmän! Mitä parempana onnistuin pitämään oman mielialani, sitä helpompi minun oli toimia, ja ylipäätään olla äiti.

Mieti tätä lukiessasi omia ajatuksiasi. Mitä ajattelet synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, tai siitä että vanhemmat käyvät lomamatkalla ilman lapsia? Ovatko tunteesi neutraaleja? Vai kumpuaako jokin oma asenteellisuutesi läpi? Annatko jotain arvoa näille asioille; ehkä tuomitset, tai mietit että naisissa, jotka eivät ole synnytyksen jälkeen onnensa kukkuloilla, on jotain vikaa? Että jos he harrastavat liikuntaa, tai käyvät joskus matkalla, he ovat itsekkäitä? Jos näin on, niin pysähdy hetkeksi. Mistä asenteesi tulee? Tiedosta se, että oma asenteesi voi olla se, mikä saa sinut itsesi ahdistumaan, jos joskus saat lapsia. Tai ehkä sinulla on jo? Äitiys ei ole mikään projekti, mitä tulee suorittaa.

Hyvä äiti tietää, että hän myös itse tarvitsee omaa aikaa. Ja harrastuksia.

Ja mitä tulee tuohon lomamatkaamme, niin 9 vuoteen emme olleet käyneet kahdestaan missään reissussa. Ja varmaan seuraavat 9 reissua tulevat todellakin olemaan lasten kanssa. Onhan se silloin ikävä lapsia, ja se tunne on oikeastaan jopa fyysinen, jotain puuttuu. Oliko minulla huono omatunto siitä, että mieliala laski synnytyksen jälkeen normaalia enemmän? Kyllä. Oliko minulla huono omatunto, kun matkustimme kahdestaan Ranskaan, lasten jäädessä isovanhemmille? Kyllä. Mutta kummallakin kerralla tiesin, että oon loppujen lopuksi silti varmaan ihan hyvä äti. Tai ainakin tarpeeksi hyvä.

 

 

Ladataan...
Stronger by Hanna

Yksi vanha blogitekstini herättää keskustelua vielä tänäänkin. Alkuvuodesta kirjoittamani Bikini fitness - syömishäiriö luvan kanssa on luetuin postaukseni, ja se kerää edelleenkin päivittäin lukijoita. Aloin miettiä, miksi. Onko niin, että ihmiset alkavat herätä tähän sairaalloiseen ulkonäön viilaamiseen? Alkaako fitnesstrendi kääntyä wellnesstrendiksi viimeinkin? Toivon niin! Vai kerääkö sana "bikini fitness" googlesta alan harrastajia, jotka ahdistuvat päätyessään lajia kritisoivaan tekstiin? Vielä parempi, jos niin on.

Olen saanut paljon palautetta kirjoituksesta. Pääosin kiittävää. Ihmiset ovat kertoneet, että teksti herätti ajattelemaan uudella tavalla. Muutama kertoi että oli aiemmin haaveillut fitnessistä, mutta teksti sai ajattelemaan asiaa kahdesti. Olen tästä iloinen.

Mitä fitness tekee nuoren psyykelle?

Miksi sitten haluan kertoa bikini fitneksen vaaroista? Minua huolettaa se, että nimenomaan bikini fitness vetää puoleensa nuoria tyttöjä! Itsetunto on vasta kehittymässä, kuten myös kyky tehdä päätöksiä. Mitä tekee psyykelle se, että kasvuiässä opitaan ylikorostamaan ulkoisen habituksen tärkeyttä, ja vääristyneitä syömistapoja? Kaikki fitnessharrastajat eivä sairastu, mutta jos lajin mukaan hyppää ilman järkeä, voivat muutokset olla peruuttamattomia.

Ihmiset, (varsinikin nuoret) tapaavat ajatella asioita niin lyhyellä tähtäimellä. Huippukunto silmissä kiiluen ei tulla ajatelleeksi, mitä kilpailu-uran jälkeen? Kyseiseen huippukuntoon pääsee pilkun tarkalla ruokavaliolla, ja säälimättömällä treeniohjelmalla. Näiden vahva noudattaminen ikävä kyllä usein sulkee pois monta muuta asiaa elämästä. Perhe. Työ. Seurustelu. Opiskelu. Itsensä rakastaminen. Nämä tahtovat jäädä paitsioon. Ei liene yllättävää, että moni fitnessharrastaja kohtaa avioeron juuri aktiivisimman harrastuskautensa aikana! Työpaikkaa vaihdetaan, tai vähennetään töitä. Kaiken tämän kestää, koska tavoite siintää silmissä kuin graalin malja.

Kun ura on ohi, missä ovat normaalit toimintamallit? Normaali suhde syömisseen, normaali suhde liikuntaan? Mitä teet kaikella sillä ajalla, jota sinulla nyt on, kun harrastus ei määritä päivääsi kellontarkasti? Silloin juuri omat ajatukset nousevat pintaan. Ja jos niitä ei ole ehtinyt, tai suostunut kuuntelemaan harrastuksen aikana, puskevat ne nyt painajaisen lailla päälle takavasemmalta.

Mutta mitä sitten kun fitness-ura on ohi?

Jäät yksin häiriintyneen kehonkuvan ja vinksahtaneen syömiskäyttäytymisen kanssa. Et osaa ehkä herkutella kohtuudella. Cheat mealit opettivat sen, että herkkuja odotetaan kuola suupielistä valuen, ja kun valmentajalta heltiää lupa herkutella, vedetään kaksin käsin kunnes on huono olo. Tutustu syömishäiriöön nimeltä BED, binge eating disorder (ahmimishäiriö) täältä.

Toisilla syöminen ei lähde lapasesta. Koskaan. Yltiöterveellinen, ja omasta mielestä ainoa oikea ruokavalio on istunut tiukasti. Vaikka kisaura on ohi, ei perheen kanssa voi mennä ravintolaan. Jos joku pyytää pizzalle, ensimmäinen tunne on ahdistus. Tutustu ortoreksiaan täältä. Ortoreksia on yliterveellisen, tiukan ruokavalion pakonomaista noudattamista. Se ei ole virallinen syömishäiriödiagnoosi, vaan kuuluu epätyypillisiin syömishäiriöihin.

Hallitsematon herkuttelu, ja sen jälkeen suoritettavat "rangaistukset" kuten oksentaminen, rankka liikunta, tai esim. diureettien ja laksatiivien käyttö kuuluvat bulimiaan. Tutustu bulimian oireisiin täältä. Ahmimishäiriö, ortoreksia ja bulimia ovat niitä syömishäiriöitä, joihin entinen fitnesskissa on suurimmassa vaarassa sairastua. Anoreksia on ehkä tässä tapauksessa aliedustettu, mutta toki mahdollinen.

Kuulostivatko oireet tutuilta?

Jos huomaat, että oirekuvaukset sopivat sinuun, hae apua. Sinulla ei ole tuolla tiellä suunta kuin alaspäin ilman apua. Huomaa, että syömiskäyttäytyminen, ja oman kehonkuvan hahmottaminen voivat olla vääristyneet ilman varsinaista sairautta. Jos tunnistat tällaisia ajatusmalleja, mutta syömisesi on suht normaalia, niin hälytyskellojen pitäisi soida! Ehkä pärjäät nyt ihan hyvin, mutta stressi, tai jokin elämänmuutos kuten ero, opiskelujen aloitus, tai vaikkapa jalan murtuma (jolloin et voi harrastaa liikuntaa) voi laukaista piilevän syömishäiriön. Ja huomaa, että syömishäiriössä ei aina laihdu! Jos painosi ei laske, ei se tarkoita, ettetkö voisi olla sairas.

Mieti, linkitätkö ruokaan ja syömiseen tunteita? Onnellisuutta, euforiaa? Ahdistusta ja itsesyytöksiä? Tällaisten ääritunteiden kokeminen syödessä on merkillepantavaa. Silloin jotain piilevää voi olla taustalla. Ehkä syöminen on kunnossa, mutta mieli onneton? Pelkäätkö tulevaisuutta, mietitkö ahdistavia asioita uudelleen ja uudelleen? Tutustu yleistyneiseen ahdistuneisuushäiriöön täältä. Vai tuntuuko, että mikään ei kiinnosta, elämästä ikään kuin olisi hävinnyt kaikki värit? Tutustu masennuksen oireisiin täältä.

Huomaa, että ahdistushäiriö tai masennus ovat mahdollisia, vaikka olisit näennäisesti ihan toimintakykyinen. Usein sitä jaksaa käydä töissä, ja tuntuu että elämä rullaa. Mutta taustalla velloo jokin. Taustalla joka päivä kulkeva ahdistus tai mielen synkkyys ei ole normaalia.

Ota selko omasta tilanteestasi, ja hae apua. Ansaitset terveen kehon ja terveen mielen.

Millainen esikuva haluat olla lapsillesi tai ystävillesi? Millainen ystävä haluat olla itsellesi?

Vähän synkkää tekstiä tuli. Mutta ei näistä tunnu kukaan muukaan puhuvan. Vaikka pitäisi.

Kuva: Harri Tarvainen

Ladataan...
Stronger by Hanna

"Onko spagaatin oppiminen mahdollista?" Tämä kysymys on yksi yleisimmistä, mikä minulle esitetään liittyen venyttelyyn. Jos omaat ns. normaalin liikkuvuuden, eli sinulla ei ole mitään pysyviä rajoitteita nivelissä tai tuki- ja sidekudoksissa, niin kyllä, on mahdollista oppia spagaatti! Ei kun harjoittelemaan. Seuraavat liikkuvuusvinkit eivät välttämättä ole kaikille ihan uusia, mutta ne ovat tehokkaimpia.

Kaikista tärkeintä on kuitenkin huomioida se, vietätkö suurimman osan päivästäsi istuen, tai muuten vain paikallaan? Jos teet venytyksiä tehokkaasti kerran tai kaksi viikossa, ja muuten istut, on spagaatiin venyminen aika pitkässä kuusessa. Idea onkin huomioida koko arki! Jos viikossa on 168 tuntia, ja teet venytysharjoituksia kaksi kertaa viikossa puoli tuntia kerrallaan, tulee sinulle siis liikkuvuutta parantavaa harjoittelua viikossa 1 tunti, mutta lihaksesi ovat lyhentyneessä ja paikallaan pysyvässä tilassa 167 tuntia viikossa! Huomioi siis se, että liikut pitkin päivää, oikaiset itseäsi kesken istumisen, teet kevyitä dynaamisia liikkuvuusharjoitteita vaikka joka päivä, ja ylipäätään pidät itsesi aktiivisena! Tällöin spagaatiin pääseminen muuttuu heti todennäköisemmäksi.

Tee AINA lämmittely ensin. Parhaiten liikkuvuutta parantava venyttely sujuu esimerkiksi kevyen treenin jälkeen. Älä kuitenkaan venyttele kovan harjoituksen, äläkä varsinkaan lihaskuntoharjoituksen jälkeen! Esimerkiksi salitreenin jälkeen lihakset ovat lyhentyneessä tilassa, ja tehokas venyttely sen jälkeen voi aiheuttaa revähdyksiä.

Toiminnallinen, eli ns. dynaaminen liikkuvuusharjoittelu on parasta lämmittelyä, ja se toimii jo itsekin liikkuvuusharjoitteena. Itse teen dynaamisia liikkuvuusharjoitteita aina ennen salitreeniä. Poljen esim. crossarilla 5-10min, jonka jälkeen teen näitä aktiivisia, toiminnallisia venytyksiä kevyesti noin 5min. Näissä ei venytetä pitkään, joten lihas ei ala rentoutua niin tehokkaasti kuten staattisissa, eli paikallaan pysyvissä venytyksissä. Siksi dynaamiset sopivat lämmittelyyn ennen treeniä, mutta staattiset venytykset eivät.

Tässä video hyvästä dynaamisesta sarjasta. Tee kutakin liikettä esimerkiksi 10 kertaa (videolla on vain muutama toisto kutakin liikettä). Tee ne aina myös molemmille jaloille ja käsille.

Pitkiä venytyksiä liikkuvuuden lisäämiseksi

Kun haluat parantaa liikkuvuutta, tulee staattisen venytyksen olla pitkäkestoinen, yli kaksi minuuttia, jopa pitempään jos pystyt. Kun olet aloittanut dynaamisilla, toimivat staattiset venytykset paremmin. Tärkeimmät lihakset, joita tulee venyttää, ovat lonkankoukistajat ja takareidet. Ideana on viedä venytystä progressiivisesti koko ajan pidemmälle. Vie jokaisella uloshengityksellä venytystä milli pitemmälle. Venytyksen tulee tuntua todella tujulta, mutta kipeää se ei saa käydä. Venytä sen aikaa, että tunnet lihaksen rentoutuvan, tai 2-4 minuuttia.

Lonkankoukistajan venytys: Vie lantiota eteenpäin, mutta älä päästä selkää liian notkolle. Vartalo kannattaa pitää aika pystyssä, koska spagaatissakin vartalo pidetään ylhäällä. Tehosta venytystä viemällä takajalkaa kauemmas taakse, ja laskemalla lantiota alemmas. Huom, jos tämä venytys tuntuu sinulla enemmän sisäreidessä kuin lonkan koukistajassa, niin sitten olet kireämpi sisäreisistä. Kannattaa silloin tehdä omat venytykset niillekin.

Takareiden venytys: Pidä selkä mahdollisimman suorana, ja tuo sydäntä polvea kohti (älä siis koita runtata väkisillä selkä pyöreänä). Mitä alemmas lasket ylävartaloa, sitä tehokkaampi on takareiden venytys.

Tehostettu takareiden venytys: Istu aitajuoksijan asentoon, ja tuo sydäntä kohti polvea. Huom, jos tämä veynytys tuntuu sinulla enemmän selässä kuin takareidessä, niin sitten selkälihaksesi tarvitsevat venyttelyä.

Vinkkejä:

1.Tee aina hyvä lämmittely, mielellään dynaamisilla liikkuvuusharjoitteilla

2.Tee kutakin venytystä 2-3 kertaa, ja pidä venytys 2-4 minuuttia, tai kunnes tunnet lihaksen rentoutuvan.

4. Älä venytä niin että tuntuu kipua, puutumista tai pistelyä. Pitää myös pystyä hengittämään koko ajan.

5. Venyttele joka toinen päivä, tai vähintään 3 kertaa viikossa jos haluat edistyä asiassa.

6. Tee monipuolista liikkuvuusharjoittelua, kuten joogaa tai käy kehonhuolto- tai venyttelytunneilla.

7. Kun pääset lähelle spagaattia, voit venyttää itse spagaattiasennossa. Istu siinä käsillä tukien, ja anna lantion mennä milli milliltä alemmas kohti lattiaa.

8. Älä tee mitään raskasta tai nopeaa liikkumista vaativaa puuhaa venyttelen jälkeen, ettet reväytä paikkoja.

9. Tärkeintä: ÄLÄ LOPETA parin päivän jälkeen! Anna kehollesi mahdollisuus edistyä! Jatka harjoituksia, vaikka tuntuu ettei paranusta tulisi. Kyllä se siitä. Riippuen lähtötasostasi, spagaattiin menee parista viikosta muutamaan kuukauteen. Jos harjoittelet, ja pidät kehon muutenkin liikkeessä, onnistut kyllä. Huomaa, että jos istut koko päivän töissä, ja sen jälkeen kotona, ei pari venytysminuuttia viikossa auta. Arkiaktiivisuus siis ylös, jolloin venyvyyskin paranee.

Tsemppiä harjoitteluun!

 

Pages