Ladataan...
Stronger by Hanna

Sain juuri oman raporttini päivän stressikuormasta ja siitä palautumisesta. Hyvin mielenkiintoista! Äkkivilkaisulla voisi päätellä, että olen kova stressaamaan, ja hyvä nukkumaan. :) Katsotaan kuitenkin tarkemmin, mistä on kyse. Nyt pääset kurkkaamaan minun päivääni minuutin tarkkuudella!

Jos tulit blogiin tarjouslinkin perässä, niin tässä se, ole hyvä. Suosittelen kuitenkin lukemaan mitä testissä selvisi. :)

Aikaisemmissa blogipostaukisssani mm. täällä ja täällä olen kertonutkin jo, että kuormitusta tulee monesta suunnasta. Sinulla voi olla stressaava työ, melu, ehkä epäsäännölliset työajat, uniongelmia tai kriisejä perhe-elämässä. Kaikki tietävät, että nuo asiat vievät voimavaroja. Tiesitkö, että myös epäsäännöllinen tai liian niukka syöminen on stressi elimistölle? Kuten myös liikunnan puute tai liian kova liikunta. Myös tunne-elämän ongelmat kuten vaikkapa yksinäisyys on stressaavaa. Sairastelut rasittavat myös.

No niin, stressiä tuleekin siis joka tuutista! Miten sitä voi välttää? Ei kokonaan voikaan, eikä täydykään. On normaalia, että stressihormonitasot kohoavat päivän mittaan, mutta olisi myös normaalia, että ne alkavat laskea työpäivän jälkeen, niin että saat unen päästä kiinni. Elimistöllä siis on taito palauttaa sinut päivän kuormituksesta. Tämä taito joutuu kuitenkin nykyelämässä usein liian kovaan testiin. Emme enää palaudukaan. Kohtaamamme stressi on liian kovaa, sitä tulee joka suunnasta, ja emme ehkä huomaa että voimme itse vaikuttaa palautumiseemme. Olemme vain laput silmillä ja otamme vastaan mitä elämä tuo. Ja niin voimat alkavat hiipua, ja burn out vaanii nurkan takana.

On tosi tärkeää tiedostaa, että pysty vaikuttamaan kokonaiskuormittumiseesi. Jos on jotain asioita, joille et voi mitään (esimerkiksi työvuorot, tai päälle puskeva deadline) niin pystyt nostamaan palautumistasi muilla konsteilla. Voit ehkä mennä aikaisemmin nukkumaan, pitää huolen säännöllisestä syömisestä ja kovan stressin aikana vaihtaa rasittava kovasykkeinen liikunta kevyeen, palauttavaan liikuntaan. Ajattele, kehosi on niin fiksu, että kun kohotat peruskuntoasi kävelyllä (vaikka 2 kertaa viikossa 45-60min kerrallaan), sykevälivaihtelusi suurenee ja leposykkeesi laskee. Tämä saa aikaan sen, että kehosi palautuu esimerkiksi työstressistä helpommin! Vaikka et tehnyt suoranaisesti työhösi mitään muutoksia. Voit vielä nostaa palautumispisteitäsi liikkumalla vaikkapa luonnossa, ottamalla päivään 15 minuutin mittaisen rentoutushetken, ja viettämällä hauskaa aikaa ystävien kanssa. Nämä kaikki toimet palauttavat sinua. Tällaisia asioita me yleensä pystymme tekemään, vaikka työvuoroihin tai perhe-elämään ei voikaan niin helposti vaikuttaa.

Mitä hyvinvointianalyysissa selviää?

Alla olevassa raportissa on tiistaipäivä, työaika klo 12.30-20.30.

 

Mitä tässä raportissa sitten näkyy? Ohessa on esimerkki minun päivästäni. Päivällä oli kaksi peruuntunutta pt-aikaa, joten tavallista enemmän toimistotöitä siis. Punainen on stressireaktioita (ei aina välttämättä negatiivista stressiä, vaan normaalia päivän aikaista vireystilan nousua ja vaikkapa innostumista). Vaalean sininen on kevyttä liikuntaa, tumman sininen rasittavaa liikuntaa. Valkoinen pätkä on tässä minun raportissani liikunnasta palautumista (eli se aika, jolloin keho vielä kuluttaa reilusti enemmän energiaa lepotilaan verrattuna) ja vihreä on palautumista.

Otimme yhdeksi uudeksi palveluksemme työpaikallani Beauty Centerillä Firstbeatin Hyvinvointianalyysin, ja koulutuksessa kävimme läpi omia mittaustuloksiamme. Kävi ilmi, että eri ihmiset tietysti kokevat asiat eri tavalla ja palautuvat eri tavalla. Myös temperamenttipiirteet vaikuttavat paljon päivän stressireaktioihin. Itse olen helposti innostuvaa sorttia, joten korkeat stressipiikit työpäiväni aikana eivät ole negatiivista stressiä, vaan aktiivista puuhastelua ja vireystason nousuja. Rauhallisemmalla työkaverillani samat työtehtävät piirsivät ihan erilaista käyrää!

Miten kova liikunta vaikuttaa uneen?

Tosi mielenkiintoinen kohta hyvinvointianalyysissani oli illalla klo 18:15 ohjaamani Bodyattack-tunti ja sen jälkeiset tapahtumat. Ohjasin siis kovasykkeisen ryhmäliikuntatunnin kuuden jälkeen illalla, ja sen jälkeen minulla oli vielä yksi personal training-asiakas, jonka jälkeen lähdin kotiin. Unenpäästä olen saanut kiinni klo 22:10, mutta palauttava uni on viivästynyt, se alkaa vasta klo 00:15! Muina päivinä suurin piirtein samalla minuutilla kun olen nukahtanut, on alkanut heti palauttava uni. Eli kova liikuntatuokio ja iltavuoro töissä heikensi merkittävästi palautumistani. Nukuin kuitenkin huimat 9 tuntia(!!!) joten päivän kokonaispalautuminen nousi erittäin hyväksi unen ja liikunnan vuoksi. Olen aina ajatellut, ettei illalla liikkuminen haittaa minua, sillä saan ihan hyvin unenpäästä kiinni. Niinpä, mutta unen laatu on selvästi huonompi! Minulla on vain yksi iltavuoro viikossa ja moni muu tekee enemmän iltavuoroja, tai liikkuu aina myöhään iltaisin. Ehkä sinun kannattasi tsekata oman unesi ja palautumisesi laatu?

Miten selviän arjestani?

No, miten sitten kokonaiskuva, poltanko kynttilää molemmista päistä? Vaaniiko burn out tai ylikunto? Alla olevasta kuvasta näkee, että voimavarat itseasiassa lisääntyivät kolmen mittauspäiväni aikana. Vaikka kaikki työpäiväni sisälsivät kohtuullisen määrän stressiä, (56/100 pistettä, kun ikäluokkani keskiarvo on 55 pistettä, matalampi arvo on siis sitä suurempi määrä stressiä), niin uneni palauttavuus oli 90/100 pistettä (ikäluokkani keskiarvo 59!!! ihmiset hei, NUKKUKAA!) ja liikunnasta saamani pisteet olivat 100/100 (keskiarvoa ei ilmoiteta). Näin ollen, kohtalaisen stressaavien päivien kuormitus pystytään kompensoimaan unella ja liikunnalla. Se mitä minä voisin parantaa, on ottaa rauhallisia hetkiä päiväsaikaan. Koitin kyllä, makoilin puoli tuntia illalla sohvalla toisena päivänä, mutta stressikäyrä sen kun piirsi käppyrää. :D Lapset siis hyörivät ympärillä niin ei siinä varsinaisesti mikään zen-fiilis ollut.

 

Olen kuitenkin ollut tietoinen tästä jo etukäteen, teen kovasti töitä, ja minulla on kolme pientä lasta. Ihan selvä siis että stressiä kertyy. Siksipä juuri olen pitänyt kynsin ja hampain kiinni omista liikuntahetkistäni (jotka eivät siis ole pelkästään kovia ryhmäliikuntatunteja, vaan myös salitreeniä ja palauttavaa, kevyttä aerobista) ja siitä että nukun mahdollisimman paljon.

Jos nipistäisin unesta ja katsoisin telkkaria aina puolille öin, en varmaan jaksaisi liikkua. Ja kun en liikkuisi muuta kuin työni sanelevat kovasykkeiset ryhmäliikuntatunnit niin siitäpä se vyyhti alkaisikin kertyä. Entäpä jos vielä vetäisin naamat viikonlopun molempina päivinä? (Jo pieni määrä alkoholia heikentää palautumista, saatika sitten kunnon biletys.) Voin siis omilla toimillani joko pahentaa, tai parantaa palautumistani. Täytyy sanoa, että huomaan kyllä että voimavarani ovat hyvät. Minun ei tarvitse kaatua väsyneenä työpäivän jälkeen sohvalle koomailemaan. Jaksan viikonloppuna harrastaa liikuntaa ja leipoa lasten kanssa.

Jos sulla on fiilis, että tasan tarkkaan voimat riittää työviikosta selviämiseen, niin suosittelen että tilaat tämän mittauksen itsellesi. Meidän henkilökunta (minä, tai työkaverini) selittää sitten sinulle auki omat käyräsi. Tämä oli erittäin havainnollistava, ja helposti löytää ne keinot, joilla omaa palautumista saisi paremmaksi. Sillä mitä paremmin palaudut arjestasi, sitä enemmän energiaa sulla on. Energiaa tehdä muutakin kuin työtä. Elämä ei ole sitä varten että kaikki voimat menee työhön. Energiaa kuuluisi riitää sinulle itsellesikin.

Ja ensimmäisen kaupallisen yhteistyön kunniaksi mulla on sulle Suomen halvin hinta Firstbeat-mittaukseen, 99e (hinnat vaihtelevat yleensä 179-225e). Osta tästä verkkokaupastamme, alennettuja mittauksia on rajoitettu määrä. Sinun ei tarvitse olla liikuntakeskuksemme jäsen, eikä edes paikkakuntalainen (siinä tapauksessa saat palautteen puhelimitse). Toki suosimme aina face to face-palautteita. :)

Kivaa päivänjatkoa sulle!

Hanna

 

Teksti on tehty kaupallisessa yhteistyössä Beauty Center Oulun kanssa.

Ladataan...
Stronger by Hanna

Huomasitte varmaan, että blogin nimi vaihtui. You. Stronger. on nyt Stronger by Hanna. Olen pitkään miettinyt, että haluaisin tästä jotenkin persoonallisemman ja henkilökohtaisemman. En vielä osaa täysin sanoa, minkälaiseksi tämä tulee muokkautumaan, mutta aloitetaan nyt siitä, että blogin nimessä näkyy oma nimeni. Silloin tämä henkilöityy vähän paremmin, ja saan ehkä kirjoitettua enemmän omasta näkökulmastani.

Blogi tulee edelleen olemaan pääasiassa ammatillinen, katson asioita valmentajan ja fysioterapeutin näkökulmasta. Mutta asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia, ja monesta asiasta voi olla useampaa eri mieltä. Puhun tietysti omasta näkökulmastani. Katson mielelläni maailmaa liikunta-alan ammattilaisen silmin, mutta koskaan ei voi kuitenkaan unohtaa yksilöä.

Eniten ehkä tässä vaikuttaa se, että tyyli, millä vaikkapa valmennan, on aina ihmisen huomioiva. Toisin sanoen, jos joskus valmennettavalla tuntuu, että tänään täytyy vain jutella, niin sitten me juttelemme. Treenit saa kyllä tehtyä toistekin. Pidän jopa treenejä tärkeämpänä sitä, että jos mielen päällä on jotain, eikä ketään muuta kelle siitä kertoa, niin sitten vaikka valmentajalle. Toki suurin osa valmennuksista menee yleensä ihan treeni edellä. Väitän kuitenkin, että jos vain ohjaisin asiakasta kysymättä ensin että miten menee, niin homma jäisi jotenkin yksiulotteiseksi. Mä en halua toimia niin.

Valmennan normaaleja, tavallisia kuntoilijoita. Jos valmentaisin kilpaurheilijoita, en tiedä, kysyisinkö heiltä miten menee. Ehkä kysyisin, ja he vastaisivat että hyvin. Sitten treenattais ilman turhia höpinöitä. Mutta usein ihmisellä ei välttämättä mene ihan hyvin. Joskus menee suorastaan päin persettä. Ja joskus taas menee niin hyvin, että hän haluaa jakaa sen valmentajalleen. PT:n työ ei ole pelkästään kertoa ja puhua, vaan myös kuunnella. Ja sitä puolta haluaisin korostaa tässä kiireisessä maailmassa. Kaikilla pitää olla joku ihminen, jolle puhua. Vaikka sitten ihan jonninjoutavia asioita. Kaikki kuitenkin haluavat tulla kuulluksi ja nähdyiksi.

Uskon siihen, että opetus ei ole vain sitä että valmentaja tai opettaja puhuu, vaan asiakkaan tulee itse myös aktiivisesti miettiä että miksi näin tehdään. Samalla tavalla myös keskustelu on kaksisuuntainen tie, jos toinen kertoo itsestään jotain, on suorastaan normaalia että kuuntelemassa on oikea henkilö, eikä vaikka tietokone. Persoona. Siksi haluaisin tuoda tähän blogiin hieman enemmän henkilökohtaisuutta. Että täällä ei vain ole joku joka sanelee faktoja ja tutkimustuloksia. Vaan ihan oikea ihminen. Naurava, nopea käänteissään, joskus kovaääninen ja äärimmäisen helposti innostuva ihminen.

Jatketaanpa juttua pian.

Hanna

 

Ladataan...

Ladataan...
Stronger by Hanna

Me ollaan pt-valmennettavien kanssa viime aikoina pohdiskeltu tavoitteiden saavuttamista. Miten päästä sinne, mihin haluaa? Miten saavuttaa parempi kunto, pudottaa painoa, tai oppia säännöllinen ja stressitön ruokailurytmi? Mä ehdotan sulle sitä, että käännät omat ajatuksesi nyt ihan ylös alasin. Käyttäydy, kuin olisit jo maalissa! Silloin et pelkästään saa tuloksia, mutta et voi edes estää niiden tuloa! Kerronpa miten.

Ensin pieni "disclaimer": seuraavaksi puhun ns. "hyväkuntoisesta" ja "huonokuntoisesta" ihan esimerkin vuoksi. Esimerkin ihminen on liikunnallisesti passiivinen ja ylipainoa on kertynyt, ja ruokailutottumukset ja muut elämäntavat enemmän tai vähemmän kehnoja. Tiedän, että jokaisella on oma taustansa, osa on hoikkia mutta liikkumattomia, osa ihmisistä liikunnallisia mutta ylipainoisia, osa syö terveellisesti muttei liiku, osa liikkuu mutta syö miten sattuu jne. Yhdistelmiä on lukemattomia, sekä on mahdollisia sairauksia, jotka vaikuttavat asiaan. Siksi en haluaisi antaa asiasta liian yksinkertaista vaikutelmaa. Jotta kuitenkin voin selittää esimerkin, käytän tietynlaista vastakkainasettelua, ja tervettä ihmistä esimerkissä. Siitä ei kannata kenenkään pahoittaa mieltään, ettei fokus mene ihan pointin ohi. En myöskään halua antaa kuvaa, että asia olisi yksinkertainen. Harvat asiat on yksinkertaisia, eikä elämäntapamuutos todellakaan ole simppeli juttu. Mutta jos olet päättänyt saavuttaa tavoitteesi, mieli keksii keinon saada sen. Jos et vielä ole sitoutunut asiaan, mieli keksii kyllä tekosyyn olla saavuttamatta sitä.

"Olen niin huonokuntoinen"

Otetaan hypoteettinen esimerkki että olisit päättänyt tulla "hyväkuntoiseksi", (voit ihan itse määritellä mitä se sinulle tarkoittaa). Oletetaan, että olet nyt liikunnan suhteen aloittelija, ehkä olisi ylipainoakin kertynyt. Olet miettinyt tarkasti, mitä tarkoittaa olla hyväkuntoinen, haluat vaikka jaksaa punnertaa polvet ilmassa ja osata kyykätä levytanko harteilla ja haluat pudottaa ylipainokilot. Hienoa! Jännä juttu sen sijaan on, että mieli ei ymmärä oikein tuota tavoitetta, jota vielä ei ole olemassa konkreettisesti. Se on abstrakti käsite. Siksi pelkkä mielikuva tavoitteen täyttymisestä ei välttämättä anna tarpeeksi intoa viedä hommaa käytäntöön, saatika loppuun.

Usein lopputulos siintää hienosti mielessä, että miten hienoa on, kun tuon saavutan. Mutta samalla tulet erittäin tietoiseksi siitä, että et ole vielä siellä. Ehkä ajattelet, että vielä joskus olet tosi fit! Mutta samalla mietit että voi vitsit kun olen NYT tällainen laiska ja kömpelö. No mikä mieliala, "mindset",tuosta nykyisyyden surkuttelusta tulee? Kun ajattelet, että olet laiska ja kömpelö, teet laiskan ja kömpelön ihmisen juttuja. Jos mielialasi on huono, teet huonoja valintoja. Miten monta kertaa olet ajatellut syöväsi terveellisesti, sitten jostain kumman syystä valitsitkin juustokakun jälkiruuaksi? Siitäkös seurasi itsesyyttely; "Miksi taas otin herkkuja vaikken aikonut, olen tällainen vätys! Ihan sama syödä sitten loppupäivä miten sattuu kun kaikki on pilalla!" Näin. Kuinka monta kertaa huono fiilis on saanut aikaiseksi lisää huonoja valintoja?

Nyt mieti hyvää fiilistä. Mieti sitä, miltä sinusta tuntuu, kun olet saavuttanut tavoitteesi? Miltä näytät? Millainen olo on, kevyt, voimakas, ketterä, liikkuminen ei tee kipeää, vaatteet istuvat päälle jne? Mitä mieltä olet itsestäsi kun olet saavuttanut tavoitteesi? Ehkä olet ylpeä, onnellinen, täynnä tarmoa, ja haluat säilyttää kaiken saavuttamasi. Mikä on tämä mieliala? Positiivinen, eikö vain?! Hyvällä mielellä on helpompi tehdä hyviä valintoja.

Millainen on tulevaisuuden sinä?

Mieti vaikka vuoden päähän, aikaa jolloin olet saavuttanut tavoitteesi. Millaisia juttuja teet päiväsi aikana? Jos tällä hetkellä et harrasta liikuntaa, etkä järin mieti syömisiäsi (paitsi ehkä lähinnä jälkeen päin syyllisyyttä potien). Millaisia juttuja vuoden päästä, tulevaisuuden sinä tekee? Hän kenties on päivittäin aktiivinen, käy pari kertaa viikossa salilla tai jumpassa, hän miettii syömiset etukäteen niin ettei nälkä kasva megalomaaniseksi, hän valitsee terveellisempiä valintoja kahdesta vaihtoehdosta jne. On selvää, että hyväkuntoinen ihminen tekee pitkin päivää, päivästä toiseen, viikosta ja kuukaudesta toiseen hieman eri asioita, kuin huonokuntoinen ihminen. Urheilija tekee eri asioita kuin passiivinen ihminen. Siksi hän näyttää urheilijalta, siksi hän on terve ja voimakas. (Jos tuo viimeinen lause kiinnitti sun huomion, tekikö se sen negatiivisessa vai positiivisessa mielessä?)

Jutun pointti on se, että jos haluat tulla hyväkuntoiseksi, sinun täytyy tehdä niitä asioita joita hyväkuntoinenkin tekee päivittäin, JO TÄNÄÄN!
Nyt eikä huomenna.
Tulokset on seurauksia teoista. Tulevaisuuden kuntosi on tulosta tämän päivän treenistä. Sinun täytyy uskotella itsellesi, että olet jo maalissa. Olet jo se hyväkuntoinen! Siksi teet niitä asioita, joita hyväkuntoinen tekee.

 

Seiso ryhdikkäämmin. Pukeudu vaatteisiin jotka istuvat ja näyttävät kauniilta. Jos joku vaate kiristää väärästä paikasta, nakkaa se pois! Päätä, että NYT olet se, joksi halusit tulla. Sano itsellesi, että haluan mennä kävelylle, koska hyväkuntoinen ihminen käy kävelyllä. Sano itsellesi, että nyt voin jättää päivittäiset herkuttelut pois, koska en tarvitse päivittäistä herkuttelua. Hyväkuntoinen ihminen syö kyllä joskus herkkuja, mutta harvemmin, ja nauttien, ja vain sellaisia herkkuja, joista hän todella todella pitää. Ei tarvitsekaan kieltäytyä kaikesta. Pitää voida myös elää ja nauttia. Mikä tärkeintä, ole itsestäsi ylpeä jo nyt.

Olet jo maalissa!

Kun sanot itsellesi että olen jo maalissa, olen osaava ja pystyn tähän, tämä on se mun juttu mitä teen; nostat omaa mielialaasi ja itseluottamustasi. Muistatko, hyvällä mielialla on helpompi tehdä hyviä valintoja? Ja kyllä, ensin tämä on vähän tällaista huijausta, uskottelet itsellesi että se on totta. Mutta jännä juttu, kun uskottelet näin, ja teet niitä juttuja, mitä liikunnallinen ihminen tekee, se muuttuukin todeksi! Jatkat pari viikkoa, kuukauden, ja hei, yhtäkkiä oletkin liikunnallinen ihminen! Kun jatkat tekoja systemaattisesti, niistä tulee osa elämääsi. Mutta se taika on siinä, että sinun pitää ensin uskoa että se on jo tapahtunut. Silloin sinun ei tarvitse miettiä, teenkö vai en, laistanko vai en. Vähän kuin sinun ei tarvitse miettiä että ryöstätkö pankin tänään vai huomenna, siksi koska et ole pankin ryöstäjä. Tai mistä minä tiedän. Toivottavasti et ole?

Monet asiat on periaatteessa ärsyttävän yksinkertaisia, mutta käytäntöön vieminen ontuu. On yksinkertaista hankkia treeniohjelma personal trainerilta, ja ravinto-ohjeet myös. Mutta joskus niitä ei siltikään noudata edes sitä yhtä päivää. Asia johtuu siitä, että olet niin fokusoitunut omaan nykyiseen ns. "huonokuntoisen" identiteettiisi, ettei uusi elämäntapa istu siihen. Se ei sovi aivojesi päiväjärjestykseen. Aivoja pelottaa moinen muutos. Siksi on tuloksekkaampaa miettiä, että olet jo se tulevaisuuden onnistuja.

Pystyt muokkaamaan ajatuksiasi ja hallitsemaan mieltäsi, kun vain harjoittelet. Se on vähän kuin lihaksen treenaamista; toivomalla se ei kasva. Pitää tietoisesti jumpata omia ajatuksiaan. Tiedosta se, että jos haluat vuoden päästä olla kunnossa, sinun pitää tehdä niitä samoja asioita joita teet vuoden päästä, jo tänään. Jos aloittaminen siirtyy huomiseen. Ja taas huomiseen. Ja taas huomiseen, siirtyy tuo vuoden päästä siintävä onnistuminenkin aina kauemmas. Kenenkään kuntoa ei rakenneta pikakelauksella.

Vaatii uskoa tehdä tekoja, ennen kuin näkee tulosta.

Sinun pitää ensin uskoa siihen, sitten vasta näet. Eli arvostaa itseäsi ja luottaa siihen että osaat, ennen kun olet maalissa. Jos ajattelet "Arvostan itseäni sitten kun olen hyväkuntoinen", ehdollistat prosessin. Silloin maaliin pääseminen takkuaa, ja on pelkän tahdonvoiman varassa. Harvat vääntävät ison muutoksen läpi tahdonvoimalla. Jos uskot jo nyt olevasi mahtava, osaavat ja liikunnallinen, tulokset tulevat itsestään. Teet teot ensin, tulokset tulevat sitten itsestään. Se on fakta. Et voi edes estää muutoksen tapahtumista. Jos toimit kuten liikunnallinen ihminen, sinusta tulee liikunnallinen ihminen. Sinun mielesi pitää olla jo maalissa ennen kehoa jotta näin tapahtuu.

Jos elät joka päivä kuin hyväkuntoinen, sinusta lopulta tulee hyväkuntoinen!

Mutta se tekeminen tätyy aloittaa nyt. Voit vaikuttaa aina vain yhteen ainoaa sekuntiin elämässäsi kerrallaan. Jos ajattelet että hitto vie, vuosi pitää treenata että pääsen siihen ja siihen, lannistut varmasti. Sulla on vain yksi sekunti kerrallaan. On turha stressata jo etukäteen vuoden 31536000 sekunnista. Kaikki ne ominaisuudet, joita tarvitset, on jo sulla. Taitoja ja tietoa voit hankkia treeniin ja syömiseen ammattilaisen avulla, mutta ominaisuudet, mahdollisuus pystymiseen sulla jo on.

Ne on sulla ollut koko ajan valmiina, odottamassa käyttöön ottoa.

Lue toinen postaus aiheesta täältä: Onnistujan asenne

Ajatusmalli, jolla saavutat tavoitteesi

Pages