Ladataan...
Stronger by Hanna

Oletko päättänyt, että vuonna 2019 olet kunnossa? Päätitkö niin myös viime vuonna? Jotain jäi ehkä kuitenkin saavuttamatta? Millä varmistaa, että kiinteyminen sujuu? Niin että tulokset oikeasti näkyy? Kerron yhden aika oleellisen pointin, minkä olen huomannut menevän vähän ohi suurimmalta osalta, myös itseltäni aiemmin. Puhun jo hieman liikuntaa harrastaneen ihmisen treenistä, eli seuraava teksti ei ole parasta infoa aivan aloittelijoille, painonpudottajille (jos on reilusti ylipainoa) tai myöskään fitnessharrastajille, heille kaikille on omat keinonsa. Tärkeintä on, että toimit niiden ohjeiden mukaan, mitkä pätevät sinulle. Jos olet aloittelja, et voi lähteä suihkimaan fitnessdieetillä ja ammattilaisbodaajan treeniohjelmalla. Jos ylipainoa on pudotettavana reilusti, ei ehkä kannata ensimmäisenä lähteä lisäämään lihasmassaa.

Kuva yllä: Tämän asiakkaan ei kannata huolehtia siitä, mitä puntari näyttää. Kun paino on jo valmiiksi normaali, kiinteytyminen tapahtuu sillä, että syö tarpeeksi ja treenaa oikein. Tässä on syömistä nimenomaan lisätty, ei vähennetty!

Joten, jos olet normaalipainoinen, ja jo salilla aikaa viettänyt, ja nyt toivot että saisit kroppaan hieman lihasmassaa lisää? Lihasten muotoja näkyviin? Vastaa ensin itsellesi tähän tärkeään kysymykseen: TARVITSEEKO SINUN PUODTTAA PAINOA vai HALUATKO LISÄÄ LIHASMASSAA? Jos rasvaprosenttisi on kutakuinkin 20-24% mikäli olet nainen, niin painoa sinun ei pidä pudottaa, eikä varsinkaan jos se on alle 19%! Tässä tullaan taas siihen, että fitness on oma lajinsa, ja siitä en nyt puhu. Puhun sellaisesta treenistä ja kehonkoostumuksesta, mitä pystyy ylläpitämään pitkin vuotta. Jos siis naisella rasvaprosentti on vaikka 21%, kiinteytyminen onnistuu parhaiten lihasmassaa lisäämällä.

Tämä on tosi tärkeä asia tehdä itselleen ensin selväksi. Helposti nimittäin käy niin, että järjen kanssa tietää ettei tarvitse laihduttaa, vaan lihasmassa olisi ratkaisu. Mutta sitten alitajunta, vanhat opitut uskomukset piinaavat alla, ja painavat jarrua päälle. Ei oikein uskalla syödä! Sitä selittelee itseleen miinuskaloreilla vetäessään että "joo, mutta olen kuullut että rasvanpoltto ja lihasmassan lisäys onnistuu samaan aikaan". No, joo, mutta useinmiten aloittelijoilla, useinmiten sellaisilla ihmisillä, joilla sitä rasvaa on reilummin. Jos rasvaa on jo kehossa erittäin vähän, alkaa keho priorisoimaan rasvan varastointia lihasmassan kehityksen sijaan. Varsinkin jos siis mennään miinuskaloreilla!

Eli kumpaa siis halauat? Jos olet jo 20% rasvoissa, mutta silti saat pikkuisen otannan vyötäröltä puristumaan sormien väliin, niin tiedä, että se sama kahva on siellä vaikka laihdutat kaksi kiloa! Todennäköisesti vain löysempänä, kun olet menettänyt lihasmassaa. Kenenkään kroppa ei ole niin tiukka, ettei mistään saisi kiinni. Ei ainakaan jos haluat pysyä toimintakuntoisena ja terveenä ympäri vuoden.

Sitten se uusi tieto, mitä et ehkä ole hoksannut ajatella:

Kalorien ajoitus

-Olet ehkä kuullut, että kiinteytyminen on lihasmassan kehittymistä, jolloin rasvan prosentuaalinen osuus kehossa pienenee, ja lihakset pingottavat rasvaa ja ihoa tiukemmalle.

-Olet ehkä kuullut, että proteiini on tärkeässä osassa, koska se auttaa rakentamaan lihaksia. Sitä olisi mielellään saatava vähintään 20g kerta-annoksena, neljästä kuuteen kertaan päivässä. Eli mielellään 2-2,5g/painokilo. Kerta-annoksena siksi isohko määrä, että se käynnistää proteiinisynteesin, jolloin keho siis alkaa rakentamaan lihaksia. Keho aina joko purkaa tai rakentaa lihaksia. Proteiinisynteesi saadaan käyntiin raskaalla voimaharjoittelulla, sekä proteiiniannoksella, joka on vähintään 20g (painavammalla ihmisellä isompi annos).

-Lisäksi tiedät että syödä pitää hieman enemmän kuin kuluttaa, tai edes hyvin lähelle plus miinus nollaa, mutta ei alle (poislukien siis aloittelijat ja ylipainoisemmat).

Kuva yllä: Tämä asiakas on saanut lihasmassaa kehitettyä sen ansiosta, että hän panostaa syömiseen. Hänellä paino laskee helposti, vieden lihakset mennessään. Kun syö tarpeeksi, salitreeni kyllä alkaa näkymään, kuten kuvasta huomaa. Suuren muutoksen selässä on saanut aikaan myös leuanvetojen opettelu.

Entä ne kalorit sitten? Oletko ajatellut, että nekin on ajoitettava oikein? Jos painosi pysyy samana kuukaudesta toiseen, se hämää aika lailla luulemaan, että kalorien saanti on hyvä. Painosi ei nouse eikä laske, joten tilanne on hyvä, niinkö? Ei välttämättä! Laskeskelin itse omia syöntejäni tässä taannoin, ja suorastaan järkytyin. Olin tehnyt aamulla salitreenin, ja kello 15 laskin kulutukseni ja syömäni kalorit. Olin syönyt aamupalan, palkkarin ja lounaan. Syötyjä kilokaloreita oli siinä vaiheessa 1300, mutta kulutusta 1800! Miinuksella siis vedettiin. Lisäksi mulla oli siinä illalla vielä ryhmäliikunnan ohjaus, joka varmisti sen, että kotiin päästessäni illalla olin edelleen miinuksella. Siinä ei auta, että syön sitten iltapalan, joka korvaa puuttuvat kalorit, jos koko päivä on tullut jälkijunassa. Ja vaikka olen ajoittanut proteiiniannokset 3-4 tunnin välein, ei sekään auta jos kokonaisenergian saanti on miinuksella.

Keho nimittäin priorisoi. Jos olet miinuskaloreilla, se priorisoi eloonjäämistä ja rasvan varastointia. Näin ollen kaikki huolella valitsemani proteiinin lähteet on käytetty suoraan energiankulutukseen, ei lihasten rakentamiseen, koska vedin alkupäivän miinuskaloreilla! Ja se, että illalla söin sitten ison iltapalan, ettei kokonaisenergiansaanti jää pakkasen puolelle, aikaansai vain sen, että painoni ei nouse eikä laske. Mutta ei se kehitä lihaksiakaan.

Tämä sama ilmiö voi tapahtua myös viikkotasolla. Moni syö maanantaista torstaihin niukasti, miinuskaloreilla (joko tietoisesti tai tiedostamattaan), mutta viikonloppuna sitten reilummin. Paino ei välttämättä nouse eikä laske, mutta maanantaista torstaihin lihaksiston kehittäminen on turhaa. Kaikki energia käytetään energiankulutukseen. Vaikka olisit ma, ti, ke ja to tehnyt salitreenin niin hyvin kuin osaat, niin siltikään ei auta jos kalorit tulee jälkijunassa. Salitreeni on aina pelkkä signaali lihasten kehitykseen. Jotta se signaali saa aikaan muutoksia, tarvitaan ravintoa ja palautumista. Vähän kuin painat nappia tietokoneessa, mutta mitään ei tapahdu jos virta ei ole kytkettynä. Tarvitaan energiaa, jotta komento menee perille.

Tiedätkö oman energiankulutuksesi?

Treenatessa on pakko syödä. Lepopäivinä voi syödä hieman kevyemmin, mutta silloinkin on varmistettava palautumiseen vaadittava energiansaanti, koska lepopäivät ovat palautumista varten. Ja ole perillä kulutuksestasi! En tiedä mistä johtuu, mutta jos hieman yleistän, niin painonpudottajat arvioivat kulutuksensa suuremmaksi ja he, joiden tulisi lisätä energiansaantiaan, arvioivat kulutuksensa pienemmäksi. Paradoksaalista!

Itsekin järkytyin, kun sykemittarilla mittattuna havaitsin, että kulutukseni oli joka päivä vähintään 2300kcal, ja useimpina päivinä viikossa jopa 3000kcal. Siinä saa pohtia että tuleeko syötyä tarpeeksi. No eipä tullut! Useinmiten sain syötyä 1600kcal-1800kcal. Viikonloppuisin sitten hieman enemmän, ja silloin kulutuskin puolestaan oli pienempi. Paino siis ei noussut, itseasiassa vähän jopa laski. Joten bye bye lihakset!

Ja se mikä on jännintä, on se että tämä kaikki saattaa tapahtua alitajuisesti. Että pelkääkin syödä. Joten, mieti, mitä tunteita sussa herää, jos näet vaakalla, että painosi on noussut? Pelkoa, ahdistusta, vai kuittaatko asian olankohautuksella? Jos järjen tasolla tiedät, että sulla ei ole painoa pudotettavana, vaan haluat voimaa ja muotoja lihaksiin, niin miten saisit tuon järkitason tiedon uppoamaan myös alitajuntaasi?

Et voi samaan aikaan painaa kaasua ja jarrua. Jos nimittäin teet sitä (eli vedät välillä miinuskaloreilla ja välillä toivot että lihasmassa kehittyy), on se ehkä suurin syy sille, ettet kehity kuten haluaisit. Pitää uskaltaa syödä. Ja pitkin päivää. Joka päivä. Myös maanantaisin.

Terveisin, Hanna

Kirjoittaja on personal trainer ja fysioterapeutti Oulun Beauty Centerillä

Ladataan...
Stronger by Hanna

Sain juuri oman raporttini päivän stressikuormasta ja siitä palautumisesta. Hyvin mielenkiintoista! Äkkivilkaisulla voisi päätellä, että olen kova stressaamaan, ja hyvä nukkumaan. :) Katsotaan kuitenkin tarkemmin, mistä on kyse. Nyt pääset kurkkaamaan minun päivääni minuutin tarkkuudella!

Jos tulit blogiin tarjouslinkin perässä, niin tässä se, ole hyvä. Suosittelen kuitenkin lukemaan mitä testissä selvisi. :)

Aikaisemmissa blogipostaukisssani mm. täällä ja täällä olen kertonutkin jo, että kuormitusta tulee monesta suunnasta. Sinulla voi olla stressaava työ, melu, ehkä epäsäännölliset työajat, uniongelmia tai kriisejä perhe-elämässä. Kaikki tietävät, että nuo asiat vievät voimavaroja. Tiesitkö, että myös epäsäännöllinen tai liian niukka syöminen on stressi elimistölle? Kuten myös liikunnan puute tai liian kova liikunta. Myös tunne-elämän ongelmat kuten vaikkapa yksinäisyys on stressaavaa. Sairastelut rasittavat myös.

No niin, stressiä tuleekin siis joka tuutista! Miten sitä voi välttää? Ei kokonaan voikaan, eikä täydykään. On normaalia, että stressihormonitasot kohoavat päivän mittaan, mutta olisi myös normaalia, että ne alkavat laskea työpäivän jälkeen, niin että saat unen päästä kiinni. Elimistöllä siis on taito palauttaa sinut päivän kuormituksesta. Tämä taito joutuu kuitenkin nykyelämässä usein liian kovaan testiin. Emme enää palaudukaan. Kohtaamamme stressi on liian kovaa, sitä tulee joka suunnasta, ja emme ehkä huomaa että voimme itse vaikuttaa palautumiseemme. Olemme vain laput silmillä ja otamme vastaan mitä elämä tuo. Ja niin voimat alkavat hiipua, ja burn out vaanii nurkan takana.

On tosi tärkeää tiedostaa, että pysty vaikuttamaan kokonaiskuormittumiseesi. Jos on jotain asioita, joille et voi mitään (esimerkiksi työvuorot, tai päälle puskeva deadline) niin pystyt nostamaan palautumistasi muilla konsteilla. Voit ehkä mennä aikaisemmin nukkumaan, pitää huolen säännöllisestä syömisestä ja kovan stressin aikana vaihtaa rasittava kovasykkeinen liikunta kevyeen, palauttavaan liikuntaan. Ajattele, kehosi on niin fiksu, että kun kohotat peruskuntoasi kävelyllä (vaikka 2 kertaa viikossa 45-60min kerrallaan), sykevälivaihtelusi suurenee ja leposykkeesi laskee. Tämä saa aikaan sen, että kehosi palautuu esimerkiksi työstressistä helpommin! Vaikka et tehnyt suoranaisesti työhösi mitään muutoksia. Voit vielä nostaa palautumispisteitäsi liikkumalla vaikkapa luonnossa, ottamalla päivään 15 minuutin mittaisen rentoutushetken, ja viettämällä hauskaa aikaa ystävien kanssa. Nämä kaikki toimet palauttavat sinua. Tällaisia asioita me yleensä pystymme tekemään, vaikka työvuoroihin tai perhe-elämään ei voikaan niin helposti vaikuttaa.

Mitä hyvinvointianalyysissa selviää?

Alla olevassa raportissa on tiistaipäivä, työaika klo 12.30-20.30.

 

Mitä tässä raportissa sitten näkyy? Ohessa on esimerkki minun päivästäni. Päivällä oli kaksi peruuntunutta pt-aikaa, joten tavallista enemmän toimistotöitä siis. Punainen on stressireaktioita (ei aina välttämättä negatiivista stressiä, vaan normaalia päivän aikaista vireystilan nousua ja vaikkapa innostumista). Vaalean sininen on kevyttä liikuntaa, tumman sininen rasittavaa liikuntaa. Valkoinen pätkä on tässä minun raportissani liikunnasta palautumista (eli se aika, jolloin keho vielä kuluttaa reilusti enemmän energiaa lepotilaan verrattuna) ja vihreä on palautumista.

Otimme yhdeksi uudeksi palveluksemme työpaikallani Beauty Centerillä Firstbeatin Hyvinvointianalyysin, ja koulutuksessa kävimme läpi omia mittaustuloksiamme. Kävi ilmi, että eri ihmiset tietysti kokevat asiat eri tavalla ja palautuvat eri tavalla. Myös temperamenttipiirteet vaikuttavat paljon päivän stressireaktioihin. Itse olen helposti innostuvaa sorttia, joten korkeat stressipiikit työpäiväni aikana eivät ole negatiivista stressiä, vaan aktiivista puuhastelua ja vireystason nousuja. Rauhallisemmalla työkaverillani samat työtehtävät piirsivät ihan erilaista käyrää!

Miten kova liikunta vaikuttaa uneen?

Tosi mielenkiintoinen kohta hyvinvointianalyysissani oli illalla klo 18:15 ohjaamani Bodyattack-tunti ja sen jälkeiset tapahtumat. Ohjasin siis kovasykkeisen ryhmäliikuntatunnin kuuden jälkeen illalla, ja sen jälkeen minulla oli vielä yksi personal training-asiakas, jonka jälkeen lähdin kotiin. Unenpäästä olen saanut kiinni klo 22:10, mutta palauttava uni on viivästynyt, se alkaa vasta klo 00:15! Muina päivinä suurin piirtein samalla minuutilla kun olen nukahtanut, on alkanut heti palauttava uni. Eli kova liikuntatuokio ja iltavuoro töissä heikensi merkittävästi palautumistani. Nukuin kuitenkin huimat 9 tuntia(!!!) joten päivän kokonaispalautuminen nousi erittäin hyväksi unen ja liikunnan vuoksi. Olen aina ajatellut, ettei illalla liikkuminen haittaa minua, sillä saan ihan hyvin unenpäästä kiinni. Niinpä, mutta unen laatu on selvästi huonompi! Minulla on vain yksi iltavuoro viikossa ja moni muu tekee enemmän iltavuoroja, tai liikkuu aina myöhään iltaisin. Ehkä sinun kannattasi tsekata oman unesi ja palautumisesi laatu?

Miten selviän arjestani?

No, miten sitten kokonaiskuva, poltanko kynttilää molemmista päistä? Vaaniiko burn out tai ylikunto? Alla olevasta kuvasta näkee, että voimavarat itseasiassa lisääntyivät kolmen mittauspäiväni aikana. Vaikka kaikki työpäiväni sisälsivät kohtuullisen määrän stressiä, (56/100 pistettä, kun ikäluokkani keskiarvo on 55 pistettä, matalampi arvo on siis sitä suurempi määrä stressiä), niin uneni palauttavuus oli 90/100 pistettä (ikäluokkani keskiarvo 59!!! ihmiset hei, NUKKUKAA!) ja liikunnasta saamani pisteet olivat 100/100 (keskiarvoa ei ilmoiteta). Näin ollen, kohtalaisen stressaavien päivien kuormitus pystytään kompensoimaan unella ja liikunnalla. Se mitä minä voisin parantaa, on ottaa rauhallisia hetkiä päiväsaikaan. Koitin kyllä, makoilin puoli tuntia illalla sohvalla toisena päivänä, mutta stressikäyrä sen kun piirsi käppyrää. :D Lapset siis hyörivät ympärillä niin ei siinä varsinaisesti mikään zen-fiilis ollut.

 

Olen kuitenkin ollut tietoinen tästä jo etukäteen, teen kovasti töitä, ja minulla on kolme pientä lasta. Ihan selvä siis että stressiä kertyy. Siksipä juuri olen pitänyt kynsin ja hampain kiinni omista liikuntahetkistäni (jotka eivät siis ole pelkästään kovia ryhmäliikuntatunteja, vaan myös salitreeniä ja palauttavaa, kevyttä aerobista) ja siitä että nukun mahdollisimman paljon.

Jos nipistäisin unesta ja katsoisin telkkaria aina puolille öin, en varmaan jaksaisi liikkua. Ja kun en liikkuisi muuta kuin työni sanelevat kovasykkeiset ryhmäliikuntatunnit niin siitäpä se vyyhti alkaisikin kertyä. Entäpä jos vielä vetäisin naamat viikonlopun molempina päivinä? (Jo pieni määrä alkoholia heikentää palautumista, saatika sitten kunnon biletys.) Voin siis omilla toimillani joko pahentaa, tai parantaa palautumistani. Täytyy sanoa, että huomaan kyllä että voimavarani ovat hyvät. Minun ei tarvitse kaatua väsyneenä työpäivän jälkeen sohvalle koomailemaan. Jaksan viikonloppuna harrastaa liikuntaa ja leipoa lasten kanssa.

Jos sulla on fiilis, että tasan tarkkaan voimat riittää työviikosta selviämiseen, niin suosittelen että tilaat tämän mittauksen itsellesi. Meidän henkilökunta (minä, tai työkaverini) selittää sitten sinulle auki omat käyräsi. Tämä oli erittäin havainnollistava, ja helposti löytää ne keinot, joilla omaa palautumista saisi paremmaksi. Sillä mitä paremmin palaudut arjestasi, sitä enemmän energiaa sulla on. Energiaa tehdä muutakin kuin työtä. Elämä ei ole sitä varten että kaikki voimat menee työhön. Energiaa kuuluisi riitää sinulle itsellesikin.

Ja ensimmäisen kaupallisen yhteistyön kunniaksi mulla on sulle Suomen halvin hinta Firstbeat-mittaukseen, 99e (hinnat vaihtelevat yleensä 179-225e). Osta tästä verkkokaupastamme, alennettuja mittauksia on rajoitettu määrä. Sinun ei tarvitse olla liikuntakeskuksemme jäsen, eikä edes paikkakuntalainen (siinä tapauksessa saat palautteen puhelimitse). Toki suosimme aina face to face-palautteita. :)

Kivaa päivänjatkoa sulle!

Hanna

 

Teksti on tehty kaupallisessa yhteistyössä Beauty Center Oulun kanssa.

Ladataan...
Stronger by Hanna

Silmiini sattui tässä yksi päivä eräs keskustelu jäätelöstä. Joku oli maistanut uutta jäätelöä, ja sitten toinen kommentoi siihen ja kysyi, onko se kuinka rasvaista. Sinänsä ihan normaalia keskustelua, mutta minut se jotenkin havahdutti. Huomasin ajattelevani, että se on JÄÄTELÖÄ, ei sen rasvaprosentilla pitäisi olla väliä! Sitten huomasin, miten ennen olen ajatellut ihan eri tavalla.

Ennen juurikin mietin jäätelöiden rasvaprosentteja. Enhän halunnut lihoa! Jos joku (yleensä tietysti hoikka ja hyväkuntoinen) sanoi, ettei välitä rasvaprosenteista, vaan syö kyllä mielellään täysrasvaista jäätelöä tai tuplasuklaamuffinseja, mietin että hyvähän tuon on puhua! Ajattelin, että hän on joku luonnon oikku, superhyvillä geeneillä varusteltu gaselli, joka ei liho vaikka söisi laatikollisen muffinseja joka päivä. Tai sitten ajattelin, että tuo ihminen valehtelee. Ei noin hoikka voi syödä herkkuja. Hän ehkä sanoo syövänsä, mutta ei oikeasti syö. Ja jatkoin jäätelöiden rasvaprosenttien miettimistä.

Oon useita kertoja istunut juhlapöydässä ahdistuneena, ja miettinyt että tässä pöydässä ei ole mitään mitä "saisin" syödä. Mitä helvettiä oikeasti? Ei niitä mummon 80-vuotissynttäreitä nyt niin usein ole, ettei sitä hemmetin kakkua voisi yhtä palaa syödä. Ogelma ei ole juhlapöydässä, vaan päivissä juhlien välillä. Joka kerta, kun jätin ottamatta juhlapöydässä olleen herkun sen takia, että en "saisi" syödä sitä, ajauduin vain kauemmaksi ja kauemmaksi normaalista. Ja joka kerta kun kieltäydyin, se puolestaan lisäsi herkkujen houkusta.

Kyllä, tahdonvoimaa voi käyttää aika pitkälle, mutta jos elämästä selviäminen onnistuu vain tahdonvoiman avulla, olet tehnyt omasta elämästäsi turhan hankalaa! Elämä ei kuulu mennä niin, että hangoittelet kaikkea vastaan. On inhottavaa olla oman elämänsä buzz killer.

Nyt sen sijaan tajuan, että jäätelön rasvaprosentilla ei oikeasti ole merkitystä, jos syöminen on kunnossa. On kuitenkin tilanteita, jolloin sillä koetaan olevan merkitystä: Jos jäätelöä tai herkkuja syö kulutukseensa nähden hieman liikaa, sillä tasan tarkkaan on väliä, onko siinä kolmasosa enemmän vai vähemmän energiaa. Jos saatava ravinto on niin runsasta, että ylipainoa kertyy pikkuhiljaa, on todellakin merkitystä, minkä verran rasvaa tai kaloreita ruuassa on. Mutta ongelma ei tällöinkään ole se jäätelö, se on se jokapäiväinen syöminen. Ongelmaa ei yllättävää kyllä korjatakaan valitsemalla se hieman kevyempi herkku. Usein light-tuotteet voivat jopa hämätä kylläisyyssignaalia niin, että tulee syötyä normaalia enemmän. Rasva pitää kylläisenä. Jos se poistetaan, ja ruoka täytetään jollain epäilyttävällä (sanotaan vaikka selluloosakumilla, jota ns. "proteiinivanukkaat" sisältävät), saattaa nälkä iskeää tavallista aikaisemmin, verrattuna oikean ruuan syömiseen.

Ongelma löytyy syvemmältä

Jos paino nousee jatkuvasti, vaikka olisit arkiaktiivinen ja kuntoilisit edes kohtuullisesti, ongelma ei korjaannu sen jäätelön rasvaprosenttia tuijottamalla. Ongelma ei ole se mitä syöt, vaan miksi. Ongelma on se, miksi koet tarvetta syödä enemmän kuin oikeasti haluaisit. Siispä katse tunnepuolelle! Voit ostaa netistä kymmenittäin ennalta mietittyjä ruokavalioita, mutta ongelma on ja pysyy. Koska tiedosta ei ole kyse. Ehkä harhautat itseäsi ruualla, niin ettet joudu kohtaamaan todellisia ajatuksiasi? Ehkä käsittelet stressiä syömällä? Ehkä ajattelet, että "pitäisi" laihduttaa, ja koet että se vaatisi ihan hurjaa kontrollointia. Jolloin se, että haluaisit kontrolloida syömisiäsi hullun lailla, johtaakin ihan toiseen ääripäähän, hallitsemattomaan syömiseen?

Tiukka keho + löyhä syöminen = ontuva yhtälö

Toinen tilanne, jolloin jäätelön rasvaprosentilla on merkitystä, ja se on edellisen ääripää: tiukka ruokavalio. Jos ihminen haluaa pitää itsensä normaalia hoikemmassa kunnossa, vaatii se yleensä jatkuvaa syömisen tarkkailua. Sixpack kun ei säily itsestään näkyvillä ellet ole jo luonnostaan todella hoikka. Silloin pitää tarkkaan miettiä, otanko jäätelöä vai enkö ota, saanko syödä kastiketta salaatin kanssa vai en. Suurta stressiä aiheuttaa ristiriita tekojen ja toiveiden välillä: Jos haluat tiukan kropan, ns. "instabodyn", mutta syömisesi on kutakuinkin rentoa, eivät nämä kaksi asiaa korreloi. Jos syöt vähän sinnepäin, (esimerkiksi ma-to tiukasti, mutta viikonloppuisin lähtee vähän laukalle) ei mitään istabodya ole näköpiirissä.

Kysymys kuuluukin, miksi haluat äärettömän tiukkaan kuntoon? Jos se liittyy urheilulajiisi, ymmärrän. Jos haluat tosi tiukkaan kuntoon huvin vuoksi, voin kertoa, että sinun pitää kaivaa jostain mielesi perimmäisistä nurkista se motivaatio, syy tehdä jokapäiväisiä tarkkoja valintoja. Jos halu saada tiukka sixpack on kova, mutta toimet löyhät (lue: löyhä syöminen), koet vain epäonnistuvasi jatkuvasti. Eli päätä, mitä haluat. Haluatko kytätä jokaisen suupalan (koska sen se vaatii!), vai haluatko pikkaisen rennomman kunnon, joka sallii pikkaisen rennomman syömisen? Ja tiedätkö, hieman rennompikin kunto voi olla tosi urheilullinen! Ehkä itseasiassa olet jo siinä kunnossa, muttet huomaa sitä koska katselet kaiken päivää instagramista bodygoalsseja?

Pelon paradoksi

Jännä juttu on, että teemme mitä vain, ettemme päätyisi siihen, mitä eniten pelkäämme, ja juuri siksi päädymme juuri sinne. Pelkäämme, ettemme ole hyväksyttäviä, tarpeeksi kauniita, hoikkia tai timmejä. Silloin kontrolloimme vimmatusti syömisiämme, ja joko ajaudumme hallitsemattomaan syömiseen (hyväksyttävän minämme ääripää), tai saamme tahdonvoimalla kontrolloinnin pysymään, mutta siltikään emme koe olevamme vielä tarpeeksi kaunis tai hoikka (eli olemme paradoksaalisesti taas hyväksyttävän minämme ääripäässä). Tällaisilla käyttäytymistavoilla ei siis ole voittajia, on vain häviäjiä.

Tajuan, että mulle ei ole jäätelön, tai muunkaan herkun rasvaprosentilla mitään väliä. Siksi, koska syön niitä harvakseltaan. Herkut eivät ole jokapäiväisiä. Mutta silloin kun jotain hyvää syön, niin mietin tarkkaan, mitä haluan. Ja se tasan tarkkaan on silloin kermajäätelöä kasvirasvajäätelön sijaan, tai tuplasuklaamuffinssi selluloosakumilla terästetyn proteiinivanukkaan sijaan. Mulla myös toiveet ja teot kulkevat samaan suuntaan. En havittele maksimaalisen suuria lihaksia, tai mahdollisimman alhaista rasvaprosenttia. Haluan olla kuitenkin atleettisen näköinen. Näin ollen pyrin syömään järkevästi, mutta voin myös herkutella toisinaan.

Enemmän kontrollia - enemmän tyytymättömyyttä

Aikaisemmin koitin kontrolloida syömisiäni niin hyvin kuin osasin. Silloin laskin prosentteja ja kaloreita, valitsin light-tuotteita. Enkä ollut yhtään sen tyytyväisempi elämääni. Itse asiassa syöminen stressasi, ja kun valitsin kasvirasvajäätelön kermajäätelön sijaan, olin hyvin tietoinen siitä, että nyt otin sen paskemman makuisen vaihtoehdon. Se tietoisuus vähensi sitten sitä nautintoa, mikä herkusta ehkä olisi ollut hyvä saada. Ja tämän takia joskus lähti syönnit lapasesta. Ja sitten ketutti, ja paljon! Mikä noidankehä! Ei punnitseminen, laskeminen, kyttääminen ja aina sen huonomman makuisen valitseminen vain voi toimia pitemmän päälle. Ja jos toimiikin, niin millaista elämä sitten on?

Urheilijat joutuvat esim. omaan painoluokkaansa kiristellessään pudottamaan painoaan. Niin myös fitnesskisaajat. Mutta kummassakaan tapauksessa kyse ei ole normaalista elämästä. Ei niin ole tarkoitus jatkaa. Mitä enemmän vedät itseäsi kohti ääripäätä, sitä enemmän toinen ääripää vetää sinua puoleensa.

Jos vaikka lihomisen pelossa kyttäät jokaista suupalaasi, lisäät oikeasti vain omaa ahdinkoasi. Jos sen sijaan uskaltaisit löysätä siimaa hieman, siirtyä ikään kuin vapaaehtoisesti kohti toista ääripäätä, saatat yllättyä. Mitä jos et rojahdakaan riisien punnitsijasta himomässäilijäksi, vaan mitä jos pääsetkin lähemmäs normaalia syömistä? Sellaista normia, että jäätelön rasvaprosentilla ei ole väliä, koska et syö sitä niin usein? Syöt normaalia ruokaa (kyllä, myös hiilihydraatteja) niin, että nälkä pysyy poissa useamman tunnin. Ja tiedät, että et tarvitse herkkuja palkinnoksi, lohdutukseksi, seuraksi jne. Mitä jos muutut oman elämäsi ilonpilaajasta hyväksi tyypiksi, joka on aktiivinen, iloinen ja mukana kaikessa, niin juhlapöydissä kuin hölkkälenkeilläkin?

 

Pages