Ladataan...

Kävin eilen katsomassa A Star Is Born -elokuvan. Menin leffaan "takki auki" tietämättä etukäteen juuri mitään kyseisestä elokuvasta. Toki olin joitain pätkiä nähnyt ja tiesin, että elokuvan päärooleissa ovat Lady Gaga ja Bradley Cooper. Tarina oli minulle ennestään tuntematon, vaikka tämä oli jo sen kolmas filmatisointi. Yleensä romanttiset elokuvat eivät juuri innosta, mutta tämä elokuva oli rosoisuudessaan positiivinen poikkeus. Elokuvassa on myös paljon musiikkia ja vieläpä oikein hyvää musiikkia.

Elokuva kertoo päihteitä käyttävästä, menestyneestä countryrokkarista Jacksonista, joka tapaa sattumalta pienessä kuppilassa esiintymässä olleen taitavan laulajan, Allyn. Heidän välillään kipinöi välittömästi ja Jackson pyytää Allya kanssaan keikalle. Pian Ally löytää itsensä lavalta esiintymästä ja heidän välilleen syntyy suuri rakkaus. Elokuvan parasta antia on mielestäni päähenkilöiden välinen dialogi. Heidän sanallinen vuorovaikutuksensa on aavistuksen kömpelöä, mutta juuri se tekee siitä niin ihanan inhimillistä ja uskottavaa. Vaikka tarina on Jacksonin päihteiden käytön vuoksi draaginen, se on kuitenkin erilainen kuin voisi odottaa. Jackson ei ole Allya kohtaan väkivaltainen eikä hurjastele muiden naisten kanssa huumepäissään. Jackson on hyvin surullinen hahmo elokuvan alusta loppuun saakka. Hän kunnioittaa ja rakastaa Allya valtavasti. Rakkaus ei kuitenkaan riitä korjaamaan elämän ongelmia, ja hänen tähtensä alkaa hiipua samalla kun Allyn tähti alkaa loistaa.

Erityisen koskettavaa elokuvassa on Allyn rakkaus miestään kohtaan. Hän tietää alusta alkaen Jacksonin päihteiden käytöstä, mutta rakastaa häntä silti. Jackson osaa myös olla todella hurmaava selvin päin ja saakin aina puhuttua itsensä kuiville niistä hetkista, jolloin Ally kyllästyy hänen sekoiluunsa. Elokuvasta ei silti jää tunnetta, että Ally olisi sinisilmäinen ja häntä alistettaisiin rakkautensa vuoksi.

Tyypillinen romanttinen elokuva toistaa yleensä samanlaista juonta: ensin on ihanaa, sitten tulee kriisi, josta kuitenkin ihmeen kaupalla selvitään ja jälleen on ihanaa. A Star Is Born ei noudata tätä kaavaa. Ja se tekee elokuvasta katsomisen arvoisen ja erityisen koskettavan. Vinkkinä vielä, että kannattaa ottaa nenäliinoja mukaan. Tänään kuuntelin elokuvan soundtrackiä eikä kyyneliltä säästytty nytkään.

Ladataan...

Onko olemassa parisuhdeihmisiä ja heitä, joille parisuhde ei sovi? Toiset tuntuvat rakastuvan ja pariutuvan helposti, kun taas omalla kohdalla ajatus parisuhteesta tuntuu erittäin kaukaiselta asialta. Viiden sinkkuvuoden aikana tapaamistani ihmisistä moni on ehtinyt tänä aikana naimisiin ja jotkut saaneet jopa lapsia. Minä olen edelleen tukevasti sinkku. Ja jostain syystä olen alkanut nauttia siitä. Totta kai aina välillä tulee hetkiä, jolloin kaipaisi "omaa" ihmistä, jonka kanssa jakaa ilot ja surut. Suurimman osan ajasta tunnen silti olevani erittäin tyytyväinen elämääni näin. Kukaan ei määräile eikä minulla ole tarvetta määräillä ketään.

En ole hetkeen jaksanut notkua deittipalveluissa enkä ajatella edes uuteen ihmiseen tutustumista. On hävinnyt tarve löytää joku. Alussa, kun avioliitto päättyi, oli tarve etsiä uusi ihminen vierelle. Pidin itsestäänselvänä, että viimeistään vuoden sisällä olisin parisuhteessa. Olinkin, mutta eihän siinä hyvin käynyt. Nyt jälkiviisaana mietin, että en ollut ollenkaan valmis. Mitä pidempään on ollut yksin, sitä luontevammalta asia tuntuu. Joku kysyi, pelkäänkö jääväni yksin loppuelämäkseni. En oikeastaan. En näe siinä vaihtoehdossa mitään pelättävää. Viihdyn yksin. Minulle ei ole enää tarvetta saada lapsia, joten perheen perustamisen vuoksi ei ole "pakko" löytää ihmistä. En silti väitä, etteikö olisi kiva rakastua.

Ihmettelen ihmisiä, jotka tuntuvat löytävän aina välittömästi uuden rakkauden, kun edellinen suhde kariutuu. Kuinka he sen tekevät? Johtuuko heidän pariutumisalttiutensa siitä, että he eivät osaa olla yksin? Ehkä he ovat ekstroverttejä, jotka voimaantuvat suhteessa toiseen ihmiseen. Minä taas olen introvertti, joka tarvitsee omaa aikaa. Mutta onko ihmiselle hyväksi lakata tarvitsemasta toista ihmistä? Saan usein itseni kiinni ajatuksesta, että pidän itseäni parisuhteessa olevia vahvempana, koska "pärjään". Selviän melkein kaikesta ilman apua ja vietän ihanasti päivän yksin tapaamatta ketään ja vielä nautin siitä. Facebookissa joku päivittelee kumppaninsa muutaman päivän työmatkaa ja sitä, kuinka selviää viikosta ilman puolison tukea ja apua. Kieltämättä tuntuu hieman absurdilta, kun itse on selvittävä aina. Siihen on niin tottunut. Mutta onko se kuitenkaan vahvuutta?

Muutamat viime viikot ovat olleet äärimmäisen stressaavia. On ollut monta rautaa tulessa ja olen yrittänyt selvitä kaikesta kunnialla. Huomaan olevani aivan poikki. Iskee epätoivo pienistäkin asioista. Huomaan, että saattaisi olla huomattavasti helpompaa, kun olisi joku sanomassa, että kyllä kaikki järjestyy. En ehkä olekaan niin vahva kuin olen kuvitellut. Saatan sittenkin tarvita toista ihmistä. Kuuntelin eilen biisiä, jossa sanotaan: "Kaikki on näillä, tummilla teillä, helppoa mulle, rakastetulle. Mietin vain niitä, joille ei riitäkään, joille ei jää ketään. Meidät on tehty toisia varten, toistemme surujen siruja varten. Kaikki on näillä, tummilla teillä, helppoa silloin." (Vesterinen yhtyeineen) Jäin miettimään, kuinka paljon helpompaa elämä olisi, jos sen voisi jakaa jonkun kanssa. Yhdessä on helpompi selvitä vaikeista hetkistä ja ilot tuntuvat isommilta yhdessä koettuna.

En usko, että on olemassa erikseen parisuhdeihmisiä ja heitä, jotka eivät koskaan pariudu. On vain ihmisiä, joihin mennyt elämä on jättänyt jälkensä kovemmin kuin toisiin. On ihmisiä, jotka kaipaavat enemmän suhteessa olemista kuin toiset. On erilaisia elämäntilanteita. Juuri nyt en jaksa etsiä. On ihan hyvä näin. Ehkä se tarkoittaa sitä, että alan olla valmis parisuhteeseen. Tiedän, että osaan olla yksin ja olen onnellinen yksin. En tarvitse ketään sen vuoksi, että en pärjäisi yksin. En ole riippuvainen kenestäkään. Jos joskus olen parisuhteessa, olen siinä, koska rakastan. En sen vuoksi, että kuka tahansa on parempi kuin yksinäisyys.

Ladataan...

Blogistani on varastettu kuvia. Ei mitään luontokuvia vaan minun kasvokuvani. Ne ainoat, jotka olen blogiin laittanut itsestäni. Niitä on käytetty ainakin Happy Pancakessa profiilikuvana. Sain tänään ystävältäni viestin, jossa hän kyseli, onko kyseinen profiili varmasti minun. Oli aika hämmentävää nähdä oma kuva deittiprofiilissa, joka ei todellakaan ole minun profiilini. Hänellä oli herännyt epäilys, koska asun aivan eri paikkakunnalla kuin profiilin nimimerkki. Lisäksi profiiliteksti vilisi yhdyssanavirheitä. Niitä ei taatusti minun tekstissäni olisi!

Tein asiasta ilmoituksen ja profiili poistui heti. Jäin silti miettimään, missä kaikkialla muualla kyseinen ihminen, joku blogini lukija, käyttää kuvaani. Ennen kaikkea olisin halunnut häneltä kysyä, miksi. Profiilin teksti oli hyvin tavallinen deitti-ilmoituksen teksti. Tosin siinä oli käytetty tietoja, jotka myös löytyvät blogistani. Motiivi käyttää kuvaani ei selvästikään ollut maineeni tahraaminen tekemällä kuvallani jokin hölmö deitti-ilmoitus. Jos taas henkilö ajatteli saada naamallani paremmin vientiä, niin kyllähän tuo huijaus viimeistään treffeillä selviää. Toivon todella, että kyseistä kuvaa ole käytetty mihinkään rikolliseen toimintaan. Rikollista toimintaa tosin on jo pelkkä kuvallani esiintyminen.

Tiedostan, että kuvien laittaminen nettiin sisältää aina riskin, että joku käyttää niitä väärin. En silti ollut ajatellut, että juuri blogini kautta voisi näin tapahtua. Kuinka monesta muusta blogista on napattu kuvia deittiprofiileihin? En olisi ilman tuttuni tekemää huomiota tiennyt olevani pannarissa nimimerkillä Puuma35. Nyt tiedän. Luultavasti olen myös monessa muussakin palvelussa tietämättäni.

Nettideittailussa kannattaa todellakin olla varovainen. Jos olen ennen tätä ollut harkitseva treffien suhteen, tästä lähtien olen vieläkin tarkempi. Tuo minuna esiintynyt ihminen vaikutti profiilinsa perusteella niin tavalliselta naiselta, että en olisi osannut profiilin aitoutta epäillä. Lisäksi hänellä oli useampia kuvia minusta, mikä tietysti vielä lisää luotettavuutta.

Jos olet jonkin nettipalvelun kautta sopinut treffit "kanssani" ja olen tehnyt oharit, niin todennäköisesti se en ole ollut minä. En tee ohareita. Enkä edes käy treffeillä. Otathan minuun yhteyttä sähköpostitse, jos näet nämä kuvat jossain! Itse en ole kyseisiä kuvia käyttänyt profiilikuvinani missään sosiaalisessa mediassa enkä deittipalveluissa.

 

Pages