Ladataan...

Henkisyydestä puhuminen saattaa monen korviin kuulostaa hörhöilyltä ja se liitetään helposti yliluonnolliseen. Toisaalta nykypäivänä moni kertoo olevansa henkinen, mutta ei hengellinen. Hengellisyys viittaa uskonnollisuuteen, kun taas henkisyys on käsitteenä laveampi. Henkisyys on yhteyden kokemista luontoon ja maailmankaikkeuteen sekä olemassaolon ihmeeseen ja energiaan. Heti alkuun totean, että aivan jokainen ihminen, riippumatta onko hän harras uskovainen tai Jumalan olemattomuudesta vakuuttunut ateisti, on henkinen. Jokaisella meistä on henkisiä kokemuksia, vaikka kaikki eivät niitä välttämättä ole sellaisiksi mieltäneet. Oletko koskaan pysähtynyt luonnossa ihmettelemään maiseman kauneutta tai katsellut auringonlaskua unohtaen kaiken muun ympärilläsi? Olet saattanut lempibändisi keikalla vajota hurmokselliseen olotilaan, jolloin millään muulla kuin sillä hetkellä ei ole merkitystä? Tai ehkä eläinten kanssa ollessa tunnet erityistä yhteyttä johonkin "suurempaan"? Eri ihmisillä toimii erilaiset asiat "yhteyden" porttina. Moni kokee luonnossa suurta rauhan tunnetta. Kaikki tuntuu olevan järjestyksessä ja hyvin, vaikka hetkeä aiemmin stressi on puristanut otsasuonet melkein räjähdyspisteeseen. Yhteydellä tarkoitan erityisen levollista, tyydyttynyttä ja rauhallista olotilaa, ihmetystä ja tunnetta siitä, että on osa jotain suurempaa. Yhteyden kokeminen muuttaa hetkeksi tietoisuutta. Huolet asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa ja ihminen kykenee olemaan tietoisesti läsnä hetkessä.

Henkisyys ei vaadi uskoa yliluonnolliseen, mutta ei myöskään ole ristiriidassa uskon kanssa. Osa selittää yhteyden kokemuksen Jumalan avulla ja toiselle se on ihmettelyä elämän mysteerin edessä. Se voidaan kuvata myös tunteena siitä, että on yhtä luonnon tai maailmankaikkeuden kanssa. Miksi henkisyys sitten on niin kova juttu, että jokaisen ihmisen pitäisi kehittää omaa henkisyyttään? Siksi, että sillä on valtavia vaikutuksia terveyteen ja mielen hyvinvointiin! Nyky-yhteiskunta on kovin kaukana ihmiselle luontaisesta ympäristöstä. On oltava tehokas ja ansaittava oma paikkansa työelämässä ja muissa sosiaalisissa suhteissa. Vaatimukset stressaavat. Kaikki tieto on saatavilla helposti ja sitä imetään eri kanavista lähes tauotta. Joka paikasta tulvii ärsykkeitä tietoisuuteen ja voi olla vaikea rauhoittua. Lyhytaikaisen helpotuksen stressaavasta elämästä voi tarjota esimerkiksi shoppailu, taide-elämys tai viikonloppuloma. Se ei kuitenkaan auta kuin hetken. Elämä voi olla niin täynnä kaikkea, että elämän ihmettely ja tietoisen läsnäolon kokemus unohtuu kiireen keskellä. Jokaisella ihmisellä on kyky kokea se, mutta vain harva kiinnittää siihen huomiota. Henkisyyden kokemusta voi kuitenkin treenata!

Henkinen kokemus ei ole vain kuvitelmaa tai aivojen luomusta vaan kokonaisvaltaisempi kokemus, johon liittyy tutkitusti merkittäviä hermostollisia ja hormonaalisia muutoksia. Kun aistit henkisen yhteyden tunteen ja vapaudut jännittyneisyydestä ja huolista, kykenet tuntemaan sen kehossasi. Henkisyyden terveysvaikutukset perustuvat näihin hormonaalisiin ja hermostollisiin muutoksiin, joilla on huomattava vaikutus esimerkiksi immuunijärjestelmään ja yleiseen hyvinvoinnin tunteeseen. Kyse ei siis ole mistään hörhöilystä vaan tieteellisesti todistetuista terveysvaikutuksista!

Kuinka sitten treenata henkisyyden kokemusta? Yksinkertaisesti sanottuna henkisyyttä treenataan samalla tavalla kuin mitä tahansa muuta taitoa eli tekemällä paljon toistoja ja käyttämällä aikaa kokemuksen syventämiseen. Voit miettiä, missä hetkessä olet kokenut äärimmäisen onnen, ihmetyksen tai hyvänolon tunteen. Jos olet tuntenut sen esimerkiksi tuijottaessasi merta, palaa siihen hetkeen joko mielessäsi tai jos mahdollista fyysisesti. Pysähdy hetkeen, rauhoitu ja kiinnitä huomiota siihen, miltä kehossasi tuntuu. Ole tietoisesti ja hyväntuulisesti läsnä ja tarkkaile kokemusta. Antaudu yhteyden kokemukselle. Saatat tuntea olevasi "täydellisesti elossa" ja tietoinen hetkestä. Tämä mielentila eroaa stressaantuneesta mielentilasta oleellisesti siinä, että stressaantuneena päässä pyörii jatkuva monologi ja "pakkoajattelu". Tietoisen läsnäolon tilassa tuo melu hiljenee ja mieli tasaantuu. Palaamalla aktiivisesti mielessäsi tuohon kokemukseen, rentoutumalla ja antautumalla sille, siitä tulee vähitellen tutumpi ja kokemuksen saavuttaminen helpottuu.

Henkisen kokemuksen saavuttamiseen ei ole yhtä oikeaa tai toista parempaa keinoa. Jotkut pääsevät tuohon tilaan rukoilemalla, laulamalla tai meditoimalla, osa hiljaisuudessa, luonnossa vaeltaessa tai keskittymällä johonkin tarkkuutta vaativaan työhön. Myös raskas liikunta saattaa olla väline kokemuksen saavuttamiseksi. Osa herkistyy elämän ihmeen kokemukselle vierailemalla pyhällä paikalla tai ihailemalla upeita, vanhoja rakennuksia. Tapoja on monenlaisia ja oleellista onkin tunnistaa se, mikä toimii itselle. Henkisyys ei ole kuitenkaan pelkästään kokemuksia ja mielenhallintaa, vaan myös niiden soveltamista käytäntöön. Itsetutkiskelun ja -reflektoinnin kautta voi kehittyä ihmisenä ja muuttaa toimintatapojaan. Ehkä myös omat arvot järjestyvät uudelleen. Levollinen mieli ja elämänilo ovat jokaisen saavutettavissa! Tässä pieni pintaraapaisu siihen, mitä henkisyys on. Se on oppimista takaisin ihmiseksi.

Ladataan...

Havahduin tänään siihen, kuinka vähän oikeastaan tulee sanottua ystäville kauniita asioita. Monesti kuitenkin ajattelen ystävistäni mukavia asioita, mutta harvemmin sanon niitä ääneen. Miksi kehuminen on niin vaikeaa? Eihän se ole keneltäkään pois? Päin vastoin, kehumisesta tulee hyvä mieli sekä kehujalle että sille, johon kehu kohdistuu. Ajattelin tehdä kahden viikon testin. Opettelen sanomaan ääneen ne kauniit ajatukset, jotka ovat tähän saakka jääneet monesti sanomatta. Ei niin, että keksisin kehuja väkisin kaikille, vaan siten, että myös tarkoitan sanomaani.

Kahden viikon aikana yritän levittää mahdollisimman paljon hyvää mieltä läheisilleni muistuttamalla heitä heidän hyvistä puolistaan. Kerron, miksi pidän heistä ja mikä tekee heistä erityisiä minulle. Kehuja on aina mukava saada. Siitä tulee pitkäksi aikaa hyvä mieli. Kehumisen vaikeus johtuu varmasti siitä, ettei ole tottunut sellaiseen. Ehkä meillä täällä pohjolassa on totuttu pikemminkin huomauttelemaan vikaan menneistä asioista tai toisen heikkouksista kuin antamaan positiivista palautetta siitä, mikä on hyvää ja onnistunutta. Voi myös olla, että kehumattomuuden syy on kateus. Huomaan, että varsinkin vastakkaisen sukupuolen kehuminen on joskus vaikeaa siitä syystä, että pelkään sen tuntuvan kömpelöltä iskuyritykseltä. Mitä, jos toinen tulkitsee ystävällisyyden väärin? Ehkä kehumatta jättämisen sijaan tuon pelon voisi myös sanoa ääneen. Usein omat, joskus vähän hassutkin kuvitelmat, osoittautuvat turhiksi, kun ne kerrotaan vastaanottajalle.

Ajatus kehumishaasteesta tuli tänään, kun spontaanisti kirjoitin ystävälle hänen olevan kaunis. Ja todella tarkoitin sitä. Asian kertominen toi minulle hyvän mielen ja toivottavasti piristi myös ystäväni päivää. Tajusin, että hyviä asioita kertomalla voi levittää ihan ilmaiseksi hyvää mieltä! Ajattelin kahden viikon aikana tunnustella, kuinka positiivisen palautteen antaminen ja kehuminen vaikuttavat minuun itseeni. Tuleeko kehumisesta sen jälkeen luonnollisempi tapa? Ehkä alan nähdä myös itsessäni enemmän positiivisia asioita? Kuinka hyvän mielen jakaminen vaikuttaa omaan mielialaani?

Jos tunsit tätä lukiessasi piston sydämessäsi, osallistu haasteeseen! Kehu ja anna positiivista palautetta läheisillesi parin viikon ajan oikein erityisen paljon! Saa toki jatkaa sen jälkeenkin ja se on jopa suositeltavaa. Ajatuksena kuitenkin on kiinnittää parin viikon ajan huomiota siihen, että tietoisesti keskittyy miettimään ympärillä olevien ihmisten hyviä puolia. Kehua voi myös vierasta. Harvoin kukaan sellaisesta pahastuu. Voi olla, että en itse vielä uskaltaudu niin hurjaksi, että ihan vieraalle menisin kehuja jakamaan. Ehkä jossain vaiheessa kykenen myös siihen. Tule mukaan haasteeseen ja haasta myös ystäväsi!

Ladataan...

Kirjoitin taannoin pahennusta aiheuttaneen tekstin helteestä valittamisesta. Olin sitä mieltä, että olosuhteista valittaminen turhaa, koska helle ei valittamisen myötä katoa. Ajattelin, että valittaminen vain lisää pahaa oloa. Valittaessa ärtymys tai kiukku saa lisää voimaa ja tunne sen kuin kasvaa. Olen edelleen sitä mieltä. Uskon tässä asiassa positiivisuuteen. Monen mielestä silti valittaminen helpottaa. Saa vertaistukea ja purettua pahan mielen ulos. Voin olla väärässä. Ehkä valittaminen helpottaa. Mitä mieltä olette?

Jokainen valittaa joskus asioista. Olen minäkin napissut blogissani mm. sinkkuuden huonoista puolista ja yksinäisyydestä, joka ajoittain tuntuu raastavalta siitä huolimatta, että suurimman osan ajasta viihdyin oikein hyvin itsekseni. Kun nyt mietin, miksi olen asiasta valittanut, niin vastaus on, että halusin tulla kuulluksi. Saada ymmärrystä pahaan mieleeni.

En tiedä, eroaako säästä valittaminen muista koettelemuksista valittamisesta. Ajattelen niin, että valittamisella ja asiasta puhumisella on eroa. Asiasta puhumisen tarkoitus on löytää siihen jonkinlainen ratkaisu ja päästä eteenpäin. Valittaminen sen sijaan on ongelmassa jumissa olemista. Lomalla jäi moni asia tekemättä kuuman ilman vuoksi, mutta toisaalta, sai tehdä asioita, joita ei viileällä säällä olisi tehnyt. Sää on mikä on.

Koko ajan ei voi olla hyvällä tuulella. En usko positiivisuuden voimaan, jos se tarkoittaa sitä, että todelliset tunteet pitää haudata hyvän fiiliksen naamion alle. Positiivinen ajattelu auttaa kohdistamaan huomion siihen mitä on sen sijaan, että valittaisi siitä, mitä ei ole. Positiivisuus on siis usein voimavara, mutta jos on oikeasti paha mieli, ei sitä pidä positiivisuudella peittää. Tunteet kertovat aina jostain. Ne ovat viestintuojia ja sitä viestiä pitäisi opetella kuulemaan.

Koettelemuksia on jokaisen elämässä. Isoja ja pieniä. Joskus olen miettinyt, että en saa valittaa jostain pikkuasiasta, koska jollain kaverilla on samaan aikaan jokin paljon merkittävämpi kriisi. Kun elämässä tapahtuu isoja asioita, menettävät vähäpätöiset jutut merkityksensä hetkeksi aikaa. Jokainen elää kuitenkin omaa elämäänsä eikä toisen. Ainakin pitäisi. Näin ollen jokainen kokee merkittävänä oman murheensa. Näin kuuluu ollakin. Murheita ei pitäisi verrata toisiinsa. Jos sinulla on paha mieli jostain, siihen on täysi oikeus, vaikka naapuri eläisi kuinka vaikeaa aikaa elämässään.

Sosiaalinen media on tämän päivän naapuri, jolle kerrotaan kuulumiset ja jonka kanssa taivastellaan säätä. Siispä yritän jatkossa suodattaa valituspäivitykset paremmin. Ymmärtää, että se on kanava, jossa nykyään tullaan kuulluksi.

 

 

 

Pages