Ladataan...

Tänä aamuna Ylen Aamu-tv:ssä Patrik Borg jutteli intuitiviisesta syömisestä eli siitä, kuinka elimistö ihannetilassa kertoo, kuinka paljon ja mitä kannattaa syödä. Intuitiviinen syöminen ei tarkoita sitä, että syödään, mitä mieli tekee. Varsinkaan silloin, jos mieli tekee lähinnä karkkia, sipsejä ja jäätelöä. Aihepiiri on itselle kokemuksen kautta tuttu. Olin juuri eronnut ja elimistö reagoi voimakkaisiin tunteisiin siten, ettei mikään ruoka mennyt alas kurkusta. Vaikka olisi ollut nälkä, en saanut montaa suupalaa kerralla syötyä. Lopulta olo oli tosi heikko ja päätin, että on pakko alkaa huolehtia itsestni, että jaksan. Aloin syödä ravitsevaa ruokaa riittävästi ja säännöllisesti. Alussa määrät tuntuivat isoilta, koska olin tottunut syömään "mitä sattuu" ja pieniä annoksia. Olen aina ollut aamupalaihminen ja aamupuuro on kuulunut jokaiseen aamuun vuosien ajan. Olen myös tottunut syömään suht säännöllisesti, joten sekään ei ollut ongelma. Ongelma oli se, että lounaaksi saatoin syödä vain leivän tai kylmiä nakkeja jääkaapista. Saatoin myös jättää välipalan väliin, koska ei ollut nälkä. Toisaalta sitten siirsin nälkää napsimalla karkkia tai muuta "pientä", jolloin päivän toisella lämpimällä aterialla ei taaskaan oikein mikään maistunut. Söin usein iltaruoaksi kaurapuuroa, koska ei mikään muu mennyt alas. Lopulta illalla oli nälkä koko ajan. Tai siis teki mieli jotain pientä. Sain siis ruoasta varmasti tarpeeksi energiaa, mutta en todellakaan elimistölle riittävästi ravintoa.

Alussa tein useammaksi päiväksi kerralla ateriat. Punnitsin ruuat siten, että jokaisella aterialla oli reilusti proteiinia (n. 100g kanaa/kalaa/lihaa, hallitusti hiilihydraatteja (1dl riisiä/pastaa tai 1 peruna) ja runsaasti kasviksia (parsakaalia/kukkakaalia höyritettynä, salaattia), joiden päälle lorautin rypsi- tai oliiviöljyä. Jätin pois kastikkeet, juustot ja leivät. Söin kellon mukaan ja vaikka ei olisi ollut nälkä, söin silti. Tämä on tosi kaukana intuitiivisesta syömisestä, mutta se oli minulle ainoa tapa saada elimistö toimimaan kunnolla. Todella nopeasti huomasin, että syömällä riittävästi ja tarpeeksi usein kunnollista ruokaa, mieliteot jäivät pois. Moni kyseli, miten viitsin joka päivä syödä samoja ruokia. Kysymys tuntui hassulta, koska mielestäni ne ruoat maistuivat aivan taivaallisilta. Yllättäen huomasin, että minun teki mieli nimenomaan terveellisiä ruokia eikä esimerkiksi pizzaa tai kebabia. Toki juhlissa saatoin maistaa palan kakkua, mutta silloinkin kykenin olemaan maistamatta jokaista pöydässä olevaa laatua. Vaikka söin määrällisesti ainakin kolme kertaa enemmän ruokaa kuin ennen, paino alkoi pudota. Aloin myös harrastaa liikuntaa enemmän ja olo oli todella energinen.

Muutaman kuukauden "rasiaruokailun" jälkeen aloin huomata muutoksen elimistön toiminnassa. Aloin kuulla sen viestejä! Kuulostaa jännemmältä kuin todellisuudessa on. Huomasin, että pidennettyäni vähitellen juoksulenkkejä, tarvitsin enemmän energiaa. Teki mieli syödä enemmän hiilihydraatteja aterialla. Joinain päivinä teki hirmuisesti mieli sitrushedelmiä. Niinpä söin niitä. Mieliteot eivät olleet enää hallitsemattomia enkä syönyt karkkeja holtittomasti huonoon oloon saakka. En syönyt karkkia oikeastaan ollenkaan, koska sitä ei tehnyt yhtään mieli. En enää punninnut ruokamääriä ja söin muutenkin "rennommin", mutta tiesin tasan, jos olin syönyt enemmän energiaa kuin tarvitsin tai jos päivän aikana oli jäänyt energiavajetta, huomasin myös sen. Jos syystä tai toisesta oli tullut syötyä vähemmän kasviksia, niitä teki mieli seuraavana päivänä vähän enemmän. Suhde ruokaan muuttui neutraalimmaksi. Satunnaiset herkkuhetket eivät tuntuneet pahoilta, koska olin yleensä etukäteen päättänyt, milloin sellaisen pidän.

Moni kyseli, miten ihmeessä olen onnistunut noudattamaan "dieettiä". Minusta se tuntui hölmöltä, koska en mielestäni noudattanut mitään. En tarvinnut itsekuria syömisessä, koska nimenomaan söin paljon enemmän ja söin juuri sellaista ruokaa, mitä teki mieli syödä. Kun elimistö sai tarpeeksi ravintoa, se toimi eikä sitä sotkenut, vaikka silloin tällöin söi herkkuja. Ennen valitin, että jo Fazerin Sinisen ajattelu nosti vaa'an lukemaa puolella kilolla, mutta elimistön toimiessa kunnolla, ei tarvinnut ahdistua siitäkään. Uskon vakaasti elimistön kykyyn kertoa, mitä se tarvitsee. Tämä kyky voi olla heikentynyt vääränlaisen ravinnon, unen tai/ja liikunnan puutteen tai stressin vuoksi. Olen itsekin lipsunut. Sekin käy yllättävän helposti, kun on kiireinen arki ja stressiä. Väsyneenä ja nälkäisenä on helppo valita tiskiltä jotain epämääräistä ja syödä vähemmän kuin pitäisi tai elää pelkällä salaatilla. Nyt on tullut aika jälleen tehdä ryhtiliike ja syödä riittävästi kunnollista ruokaa. Ei sen takia, että laihtuisi, vaan sen vuoksi, että jaksaa ja on hyvä olla. Syötkö sinä riittävästi?

 

Ladataan...

Olen kova hurahtamaan kaikenlaisiin juttuihin, vaikka pohjimmiltani olen äärimmäisen kriittinen ja pyrin ottamaan aina selvää asioista. Katsoin muutama vuosi sitten dokumentin, jossa mies parani vaikeasta ihon autoimmuunisairaudesta juomalla pelkkiä itse puristettuja tuoremehuja. Hän myös laihtui useita kymmeniä kiloja, mikä on ihan ymmärrettävää, jos on elänyt pizzoilla, burgereilla ja colajuomilla siihen saakka. Luonnollisesti hän piti mehuja ihmeaineina, joilla voi hoitaa lähes minkä vain sairauden pois päiväjärjestyksestä. Skeptisyyteeni ei ainakaan auttanut se, että tämän dokumentin tekijä on tehnyt huomattavan omaisuuden julistamalla mehustamisen ilosanomaa. Olen myös sen verran tiedeuskovainen, etten usko esimerkiksi detox-kuureihin, jotka perustuvat elimistön puhdistumiseen myrkyistä. Sille ei ainakaan toistaiseksi ole löydetty mitään lääketieteellistä perustetta. Koska mehustaminen vaikutti kuitenkin varsin hauskalta puuhalta, päätin tehdä yhden hengen ihmiskokeen asian tiimoilta.

Mehustamisen idea on siinä, että huomattavan isosta määrästä erilaisia kasviksia syntyy huomattavan pieni määrä mehua. Tuossa määrässä on tiivistyneenä ison kasvis/hedelmämäärän ravinteet. Kukapa jaksaisi jauhaa yhdeltä istumalta kilon raakoja kasviksia ja hedelmiä? Mehuna ne sen sijaan menee melko helposti alas. Hyötyä selitetään myös sillä, että vitamiinit imeytyvät tehokkaammin mehun muodossa, kun "ylimääräiset" kuidut eivät imaise niitä eikä suoliston tarvitse sulattaa isoa määrää kuitua. Saan helposti vatsanväänteitä raaoista kasviksista, mutta mehua pystyin juomaan ilman ikäviä sivuoireita. Mehuja voi myös tehdä lähes mistä vaan kasviksista. Perusidea hyvässä mehuresepteissä on, että siihen tulee 1 makea ja mehukas hedelmä (päärynä tai omena), kasviksia (kurkkua, porkkanaa, punajuurta, lehtikaalia, varsiselleriä, inkivääriä jne.) ja jotain hapokasta (lime tai sitruuna). Päärynästä tulee enemmän ja makeampaa mehua kuin omenasta. Limen tai sitruunan hapokkuus taittaa mukavasti esimerkiksi lehtikaalin kitkeryyttä. Tarkkoja määriä en ole mittaillut, mutta yksi iso lasillinen (ehkä hieman toista, jos hedelmät on mehukkaita) mehua syntyy yhdestä omenasta/päärynästä + 1 porkkana + 1 pieni punajuuri + 5 cm pala kurkkua + 1 cm pala inkivääriä + puolikas lime/sitruuna. Nyrkkisääntönä kuitenkin sanoisin, että jos et tykkää esimerkiksi varsiselleristä muutenkaan, et tykkää myöskään siitä puristetusta mehusta. Punajuuri sen sijaan on aika miedon makuinen mehuksi puristettuna.

Mitä haittoja mehujen juomisesta voi olla? Ensinnäkin, mehuissa on paljon energiaa ja sokeria. Koska niistä puuttuu kasvisten kuidut eli se vatsaa täyttävä aine, mehut eivät pidä nälkää loitolla kovin pitkään. Helposti käy niin, että mehujen käyttäminen kevennystarkoituksessa itseasiassa toimii päinvastoin. Alussa mainitsemani mehustajamies ei syönyt viikkoihin mitään kiinteää ruokaa. Ainoastaan mehuja. Sillä konstilla toki laihtui ja hänen kohdallaan muutos oli ilmeisesti suhteellisen pysyvä, koska tuon pitkän mehupaaston jälkeen ei tehnyt mieli palata hamppari/pizza/cola-ruokavalioon. On aivan totta, että ravintorikas ruoka tuo niin paljon paremman olon, ettei tee mieli rasvaisia ja tunkkaisia eineksiä. Onneksi aika harva suomalainen elää pelkällä valkoisella vehnällä, rasvalla ja sokerilla. Normaaliin ruokavalioon suhteutettuna mehustuksen edut eivät ole niin ihmeelliset. Jos mehuja hörppii päivittäin useamman kerran normaalin ruokavalionsa lisänä, voi paino nousta. Mehut ovat myös hampaille haitallisia, koska pureskellessa erittyvä sylki suojaa hampaita ja mehua juodessa sylkeä ei ehdi erittyä. Kuitujen puute ruokavaliossa voi johtaa ummetukseen. Kuidut myös hidastavat verensokerin nousua, joten kokonaisena syöty omena nostaa verensokeria vähemmän ja hitaammin kuin siitä puristettu mehu. Mehustaminen on myös melko kallista touhua. Hedelmiä ja kasviksia saa raahata kaupasta kilotolkulla ja laitteetkin maksavat. Lisäksi suuri osa kasviksista menee hukkaan ellei mehulinkoon kertynyttä kuitumassaa käytä hyödyksi mitenkään.

Summa summarum. Mitään suurta ja mullistavaa en kokenut, kun muutaman viikon erilaisia mehuja jaksoin päivittäin lingota. Mehulingon puhdistus alkoi ärsyttää aika nopeasti, koska mehua ei voi tehdä kerralla moneksi kertaa (vitamiinit katoaa, jos mehua ei juo heti). Kokeilun päätteeksi mehustin painui varaston perukoille pitkäksi aikaa. Plussaa on ehdottomasti se, että myös lapset juovat mehuja mielellään eivätkä edes tiedä juovansa punajuurimehua. Alkuinnostuksen jälkeen olen aina ajoittain kaivanut lingon esiin ja tehnyt sillä esimerkiksi porkkana-appelsiinimehua. Terveellisyydessä itsemehustetut mehut voittavat aina kaupan tuoremehut 6-0. Marraskuun synkkänä aamuna nautittuna tuoremehu antaa kummasti energiaa päivään. Olen päätynyt siihen, että teen mehuja silloin, kun elimistö tuntuu vaativan extravitamiineja helposti sulavassa muodossa. Päivittäin nautittuna mehuista on kuitenkin enemmän haittaa kuin hyötyä, ja mehulingon sijaan suosittelen sijoittamaan rahat kunnolliseen blenderiin. :)

Ladataan...

Olen kärsinyt koko aikuiselämäni vatsaongelmista. Mitään varsinaista vikaa ei ole todettu, mutta silti turvottaa ja kouristaa. Tyypillinen ärtyvän suolen oireyhtymä. FODMAP-ruokavaliosta on ollut apua, mutta hassua kyllä, olen huomannut pystyväni syömään kesäisin mitä tahansa ilman mitään ongelmaa ja talvella taas tuntuu, ettei mikään sovi. Kun ilmat viilenee, niin ongelmat alkaa. Olen tämän todennut nyt useana vuonna ja uskon vakaasti, että kylmyydellä on vaikutusta ruuansulatuksen toimintaan. En ole alan asiantuntija ja nämä päätelmät ovat ainoastaan oman kropan toiminnan perusteella tehtyjä. Ei siis mitään relevanttia tutkimustietoa!

Kuinka moni huomaa syövänsä kesällä eri tavalla kuin talvella? Itse ainakin kesäisin suosin paljon raikkaita salaatteja ja kylmiä ruokia, kun taas syksyn viiletessä alkaa tehdä mieli lämpimiä keittoja. Ehkä elimistö luontaisesti vaatii silloin helpommin sulavaa ruokaa. Tuntuu jotenkin loogiselta, että kylmyys on kropalle aikamoinen stressitekijä ja energiaa kuluu perustelintoimintojen lisäksi myös lämpimänä pysymiseen. Onko siis niin, että ruuansulatus toimii kylmällä säällä huonommin? Vai johtuvatko ongelmat stressin lisääntymisestä? Kokemusasiantuntijana voin kertoa, että kesällä menee alas jopa laktoosillinen jäätelö ongelmitta, mutta annas olla, kun lokakuussa erehdyn syömään puolikkaan avokadon, niin on helvetti irti. Joku on myös ehkä huomannut, että etelän lomareissulla voi syödä helposti esimerkiksi maitotuotteita, vaikka kotimaassa valitsisi laktoosittoman tuotteen. Ennen arvelin sen johtuvan loman stressittömyydestä verrattuna arkeen. Mutta kun kotimaassa lomaillessa en samanlaista suoliston toiminnan balanssia huomaa, niin syyn täytyy olla joko syödyssä ruuassa tai sitten ympäristötekijöissä, kuten auringossa ja lämmössä.

Talvella olen melko tarkka, mitä suuhuni pistän. Vatsani pahin vihollinen on ruis, varsinkin tuoreen leivän muodossa. Sanotaanko näin, että ruisleivän syönnistä saatu nautinto ei korvaa kärsimystä, joka alkaa muutaman tunnin kuluttua syömisestä ja jatkuu pahimmillaan monta päivää. Tällä hetkellä olen karsinut ruokavaliostani pois maitotuotteet ja kauraa lukuunottamatta kotimaiset viljat. Myös maissi aiheuttaa oireita, joten sitä yritän vältellä. Kivelliset hedelmät, kuten avokado ja mango ovat myös pahasta. Pähkinöitäkään ei ihan mielinmäärin kannata syödä. Sokeria koitan vältellä, vaikka se ajoittain on hankalaa. Erityisesti nyt, kun kaupat pursuaa joulusuklaata. Ruokavalion lisäksi syön päivittäin probiootteja ja aamupuuroon lisään akaasiakuitujauhetta. Jos tiedän syöväni jotain vatsan toiminnan kannalta kyseenalaista, otan ennen ruokaa ruuansulatusta tukevan enstyymivalmisteen. Jos vahinko on päässyt tapahtumaan ja vatsassa kuplii, niin piparminttukapselit voi pelastaa tilanteen. Myös piparminttutee tuntuu rauhoittavan vatsaa.

Kaikista varotoimenpiteistä huolimatta vatsa välillä vaan oikuttelee ja tuntuu, ettei mikään auta. Kun oireista ei tunnu kokonaan eroon pääsevän, täytyy vaan sopeutua tulemaan toimeen niiden kanssa. Kesäksi voi unohtaa koko asian, mutta viimeistään lokakuun lopulla muistan, miksi ei kannata syödä mm. ruisleipää, avokadoa, maapähkinävoita, persikkaa, mangoa, pullaa, maissilastuja tai sipulia/valkosipulia. Vai pitäisikö vain muuttaa jonnekin, missä ei elimistö joudu näin kovalle koetukselle ääriolosuhteiden vuoksi?