Ladataan...

Luetaanko teillä lapsille? jos ei niin pitäisi. 

Kirjat tuovat paljon hyvää, eikä ainakaan meillä pärjättäisi arjessa ilman. Kun googlaat juttuaiheita ja postauksia liittyen lapsille lukemiseen, pomppaa useammastakin vastaan väite jossa kerrotaan iltasatujen olevan katoavaa kansanperinnettä - ei ei ei! kertokaa nyt että tämä ei pidä paikkaansa. Iltasatu: mitä parhain keino rauhoittua illalla hetkeksi. Ihan sillä oikealla, käsin kosketeltavalla kirjalla. Uskallan väittää, että meidän lasten puheenkehitys on loistavaa ja osittain siitä saa kiittää lauluja, loruja ja kirjoja

Lukemisella on pohjattoman hyvä vaikutus lasten kielelliseen kehitykseen. 

Satuhetket vanhemman tai isovanhemman kanssa tuovat turvallisuutta ja luovat ihania muistoja. Varsinkin arjessa jossa vanhemmat ovat päivät töissä ja lapset päiväkodissa voi vaan kuvitella miten hyvältä lapsista tuntuu iltainen rauhoittumishetki aikuisen kanssa, sukeltaen satumaailmaan. Meillä iltasatu luetaan lähes joka ilta (poikkeuksiakin on), ja se on pian 5-vuotiaalle supertärkeä asia. 

Ja esikoisella oli aikanaan vaihe, kun nukahtaminen sänkyyn oli kamalan vaikeaa. Sängyssä pysyttiin mutta siellä höpötettiin, pyörittiin ja riehuttiin monesti jopa kymmeneen. Keksittiin ottaa käyttöön kirjat: pino sängyn viereen ja siitä niitä sai selata varsinaisen iltasadun jälkeen niin kauan että uni alkoi maittamaan. Tämä rauhoitti pojan ja hyvin harvoin joutui käydä itse sanomassa että kello on liikaa, sadut pois. Kirjat siis rauhoittivat illat loistavasti: ensin yhdessä ja sitten itsekseen. 

Pian kaksi täyttävä pikkusiskonsa ei taas osaa ihan vielä napata rutiininomaisesti iltasadusta kiinni, mutta rakastaa kirjojaan hänkin. Luetaan samoja kirjoja oikeastaan lähes kyllästymiseen saakka - mutta vaikka samojen lauseiden toistaminen ottaa välillä päähän, tiedän että se on tärkeää. Toistot tuovat turvaa ja näin hän on oppinut järkyttävän määrän uusia sanoja ja kirjojen lukeminen innoittaa puhumaan enemmän. Mikään ei irroittele neidin kielenkantoja enemmän kuin tutut kirjat! ja vaikka aina sanoja ei olisikaan, mielikuvituksen saavat lentämään jo värikkäät ja iloiset kuvat. 

Kirjojen avulla on poistettu pienen surut, saatu kiukku laantumaan ja rauhoitettu villikko potalle istumaan. 

Ja mitä tulee tuohon otsikon kehoitukseen; laittakaa puhelimet, padit ja koneet pois ja ottakaa se lapsi kainaloon ja LUKEKAA! lukeminen vie ehkä vartin ajastanne pois mutta on korvaamatonta. Luultavasti viihdytte siinä vieretysten tai sylikkäin pidempäänkin ja sen parempi. Ja miksi sanon näin? koska myönnän että välillä on se omakin lehmä ojassa. Käyn nykyään töissä kokopäiväisesti. Sen lisäksi vielä bloggaan ja pyöritän yritystä joten näytöt ovat vähän liiankin tuttuja, eikä kaikkia asioita millään ehdi hoitamaan vasta kun lapset ovat jo nukkumassa. Miten helposti sitä saattaa todeta kirjaa tuovalle taaperolle että "odota". Miten helposti lapset menevät seinillä, itse tuijottaa näyttöä ja asia olisi helposti ratkaistavissa sillä että käyttäisi hetken siihen että kaivettaisiin kirja esiin ja tutkittaisiin sitä. Miten helposti sitä unohtaakaan.

Väitän että meillä luetaan paljon, mutta voitaisiin lukea enemmänkin. 

Lukemisen vähentyminen on johtanut siihen, ettei enää isommatkaan lapset lue. Lukukielteisyys vaikuttaa lukutaidon kehittymiseen sekä myös muihin oppiaineisiin kuten matematiikkaan. Siksi lukukokemuksia kannattaa nimenomaan hankkia ja koittaa saada niistä mahdollisimman myönteisiä - mitä enemmän näitä myönteisiä kokemuksia lukemisesta on, sitä enemmän se kehittää intoa hankkia niitä lisää. Ja kaikkihan lähtee siitä mitkä eväät lapsi saa tähän kotoa. 

Olen ilokseni huomannut, että ainakin meidän päiväkodissa luetaan paljon, toivottavasti näin siis muuallakin! lisäksi meidän kirjasto järjestää satu- ja loruhetkiä säännöllisesti. Mikä on mahtavaa! kirjastot ylipäätään ovat helppoja matalan kynnyksen paikkoja herätellä lukuintoa. Kirjastokortti ei maksa mitään, ja lasten kirjastonurkkauksiin nähdään nykyään yhä enemmän vaivaa ja panostetaan siihen että lapset pääsevät itse tutkimaan ja valitsemaan kirjoja. Tehkää kirjastoretkistä säännöllinen tapa, valitkaa kirjoja yhdessä ja antakaa myös lasten itse valita kirjoja - vaikka kyseinen valinta olisikin kuinka outo tahansa. 

Ja vielä loppuun: paljon kehutaan sitä että nykyään isät lukevat lapsille enemmän. Ja näin meilläkin: meillä lasten isä lukee lapsille enemmän kuin minä. Ja way to go daddys! jos osallistuminen kotona on ehkä pientä, tässä matalan kynnyksen projekti aloittaa jotakin yhteistä tekemistä lasten kanssa! 

Haluaisitko päästä tutustumaan kirjauutuuksiin (sekä hyvään ruokaan ja viiniin)? Helsingin kirjamessut järjestetään 25.-28.10.2018 Helsingin messukeskuksessa, samalla järjestetään totta kai myös Viini & Ruoka-messut. Eli tarjolla ei ole yhtään hullumpi kombo! Instagramissa profiilin @sukathukassablog järjestetään kahden messulipun arvonta, joten kipin kapin sinne osallistumaan! 

Meikäläisen voit tavata siellä myös - luultavasti lasten kanssa heille suunnatun ohjelman perässä jota sitäkin on tänä vuonna tarjolla runsaasti! esimerkiksi Börje lukukoira, vuh! vedäthän hihasta jos nähdään :) 

Luetaanhan teillä lapsille? Luetko itse, mitä? 

Ladataan...

 

Avasin hieman heinäkuussa pienellä pintaraapaisulla sitä, mitä tänne kuuluu. En kuitenkaan ollut ihan täysin rehellinen - tai olin mutta siloittelin hieman ryppyjä. Nyt haluan avautua vielä syvemmältä mikä tekee tästä ehkä henkilökohtaisimman postauksen minkä olen koskaan kirjoittanut. 

Olen monesti herännyt miettimään sitä, millaista kuvaa välitän elämästämme blogin avulla. Annanko kuvan seesteisestä, onnellisesta pikku perheestä jotka pierevät sateenkaaria vai avaanko jokaisen kränän taustat siitä kuka laittoi maitopurkin väärin jääkaappiin. En tahtoisi olla kumpikaan, monesti on myös tullut jo ilmi että harvoja enää kiinnostaa seurata kiiltokuvaisia blogeja mutta seiskalehtityyppinen ratkaisukaan ei miellytä (koska yksinkertaisesti kaikki ei kuulu kaikille). 

Nyt on monessa blogissa pyörinyt haaste "näin valehtelen teille somessa" ja nyt minä myönnän pimittäneeni teitä somessa.

Me olemme olleet pitkään pirun onnettomia monen asian myötä ja päätimme erosta. 

Tässä ei olla todellakaan pieretty sateenkaaria, aika kaukana siitä. Ja se on verottanut voimia kaikessa kuluneesta vauvavuodesta voimiin kirjoittaa blogia. Tai ei ne voimat kadonneet, mutta kun rupesin miettimään mitä kertoisin tai kirjoittaisin en osannut enää kirjoittaa mitään. Kun olisin halunnut kirjoittaa siitä mitä mahtavia luonnonkosmetiikkatuotteita olen löytänyt, mietin että mitä hittoa mä teen - olo on surullinen ja surkea, suorastaan luuseri, ja hehkuttaisin naamarasvaa? 

Päätös erosta oli kamala. Siitä huudettiin, itkettiin ja sitten sovittiin. Ilmapiiri kotona vapautui ja asioista pystyttiin keskustelemaan ilman paineita tai taakkaa, olihan erosta jo sovittu ja tavalla tai toisella jälkipyykkiä täytyi käsitellä. Ei voinut myöskään jäädä kuplaan missä toiselle ei puhuta. Lasten asioita käytiin läpi, molemmilla oli onneksi yhteinen sävel siitä että heidän hyvinvointinsa takia meidän välien täytyy pysyä hyvinä. 

Päätös erosta oli oikeastaan parasta mitä meille on perheenä hetkeen tapahtunut. Kun ilmapiiri vapautui ja asioista oli helpompi keskustella, löytyi jostain myös kipinä jatkaa. Joskus tarvitaan radikaaleja ratkaisuja että asiat alkavatkin toimimaan.

Nähdään mitä pitäisi tehdä toisin. Meillä on puolison kanssa takana pitkä matka, olemme tunteneet toisemme ala-asteelta saakka. Olemme olleet yhdessä yli kuusi vuotta joista avioliitossa yli kolme. Meillä on kaksi yhteistä, mahtavaa lasta. Ja kuten silloin vuonna 2015 kesäkuussa luvattiin että niin myötä- kuin vastoinkäymisissä tuemme toisiamme, meidän piti ensin vain ajautua umpikujaan nähdäksemme sen. 

Yksi meidän yhteisistä mielenkiinnoista on aina ollut matkailu joten totesimme ansainneemme irtioton. Ultimaattisen parisuhdematkan, ihan kahdestaan. Kohteeksi valikoitui yhteinen haaveemme - miniroadtrip Amerikkaan: Washington DC, Philadelphia, New York! vielä joskus reissaamme koko perhe rannikkoa pitkin isomman reissun, mutta nyt valitsimme muutaman kaupungin joissa vietämme 1-3 päivää per kaupunki.

Long story short: lennetään ensin Washingtoniin, välietapit kuljetaan Greyhoundilla ja kotiin matkataan New Yorkista. Tehdään myös jotain, mitä tälläiset pullasorsat ei ole koskaan ennen tehneet eli majoitutaan hostellissa. Kun omaa unta on häiritty säännöllisen epäsäännöllisesti jo kohta viisi vuotta, tuntuu yhteiset kerrossängyt vieraiden ihmisten kanssa kesken lomamatkan enemmän uhalta kuin mahdollisuudelta. Mutta kaikkea pitää kokeilla!

Tämä on uusi alku meille.

Olen aina ollut sitä mieltä että jos vanhempien parisuhde toimii, toimii myös kaikki muu. Ne syyt miksi me ajauduimme eropäätökseen ei kuulu kenellekään. Syy taas miksi jaoin näinkin henkilökohtaisen vaiheen meidän elämästämme, on se etten varmastikaan ole ollut niin läsnä muissakaan ihmissuhteissa. Paha olo ja miltei henkinen burn out on ollut vahvasti läsnä. Halusin myös näyttää, etten yritä kiillottaa kulissia. Tässä perheessä on haasteensa eikä ne varmasti ole kaikki takana päin mutta haluan näyttää että toivoa on, vaikka omia asuntoja olisikin jo etsitty ja lusikoita laitettu jakoon. 

© Tero Bröjkman Photography

Suomessa iso osa avioliitoista päätyy eroon. Kärsin pitkään siitä tunteesta, että olo on äärimmäisen luuseri kun olen heittämässä isoa lupausta roskakoriin. Nyt voin olla tyytyväinen että emme päätyneetkään erotilastojen jonon jatkoksi. Voin olla tyytyväinen että yhteinen matkamme jatkuu vielä. 

- MINNA

Ladataan...

Vihdoin sain tämänkin postauksen tehtyä! Käytiin tiistaina Helsingin kaupunginmuseon ylläpitämässä Lasten kaupungissa, onko tämä jo tuttu teille?

Helsingin vanhimmassa talossa pääsee perheen pienimmätkin tutustumaan historiaan leikin, roolipukujen tai esimerkiksi isommille lapsille on myös tehtävälappunen jonka kanssa voi kiertää huoneita ja etsiä vastauksia kysymyksiin. 

Meille tämä oli toinen kerta kun kävimme täällä ystäväni kanssa. Viimeksi seurana olivat vain isommat pojat kun pienemmät vielä hengailivat kohdussa - nyt pikkusisarukset vauhdittivat menoa tuplasti! tylsää hetkeä ei näiden tyyppien kanssa ehdi tulemaan :D

Parasta Lasten kaupungissa on se, kun kaikkeen saa oikeasti koskea ja tavaroihin saa tutustua rauhassa sekä aivan varmasti jokaiselle lapselle löytyy jotain mielenkiintoista tehtävää. Täällä saa helposti kulutettua moonta monta tuntia.

 

 

Vauhdikkaampikin kiertäminen ei jää harmittamaan koska sisäänpääsy on tosiaan maksuton, ei tarvitse harmitella kun maksettuasi sisään murunen viihtyy vain puoli tuntia. Ja sitä paitsi on mahtavaa kun kaupunki tarjoaa maksutonta tekemistä lasten kanssa. Ei ole omakaan budjetti tällä hetkellä suuren suuri lasten viihdyttämiseen. 

 

 

Tänne on ulkopaikkakuntalaisenakin helppo tulla, museo sijaitsee aivan Senaatintorin kupeessa ja siinä samalla kiertää helposti vaikka käsityökorttelinkin. Noin niinkus jos käsityöt on sun juttu ;)

Osoite museoon on Aleksanterinkatu 16 ja linkki Helsingin kaupunginmuseon sivuille löytyy tästä

Itse huomattiin että varsinkin nyt kesäaikaan oli parempi saapua aikaisin paikalle jotta lapset saivat leikkiä ja tutkia rauhassa ilman ruuhkaa. Me olimme liikenteessä siis 10 aikoihin ja jo kellon lähennellessä 12 väkeä oli huomattavasti enemmän. 

Niin, ja mistä tykättiin eniten? luulen, että meidän perheen lemppareita oli mummola ja ekassa huoneessa sijaitseva hevonen kärryineen! meidän A on vannoutunut heppatyttö :)

Oletko käynyt jo täällä?

 

Ladataan...

Pages