MISTÄ UNELMOIN?

Viimeisen puolen vuoden aikana olen miettinyt kerran jos toisenkin unelmia. Tulevia häitä ja omaa asuntoa suunnitellessa nimittäin välillä tuntuu siltä, että elän unelmaa, juuri nyt, tässä hetkessä.

Olen jo saavuttanut ihania unelmia. Löytänyt ympärilleni rakkaita ystäviä, jotka tukevat no matter what ja aidosti välittävät. Saanut rinnalleni miehen, jonka kanssa arki on ihanaa, pimeimmässä marraskuussakin. Päässyt aiemmin töihin lehteen, jossa en olisi osannut kuvitellakaan jonakin päivänä työskenteleväni. Töihin liittyvistä unelmista ja niiden saavuttamisesta saisikin vaikka ihan oman postauksensa, joten ei paneuduta siihen nyt sen enempää.

On realistisia unelmia, kuten myös epärealistisia unelmia. Jotkut tosin sanoisivat, ettei epärealistisia unelmia ole olemassakaan – unelmat kun on tehty tavoitettaviksi. Itse ajattelen, että kaikki unelmat eivät toteudu, eikä niiden tarvitsekaan toteutua. Olen esimerkiksi haaveillut asunnosta, josta avautuu suoraan näkymä Central Parkiin – mutta se on ennemminkin vain hauska tv-sarjojen aiheuttama unelma, ei sellainen, jota olisin oikeasti valmis tavoittelemaan. Uskon kuitenkin siihen, että isotkin unelmat on mahdollista saavuttaa, kun vain on valmis ahkerasti työskentelemään niiden eteen.

Jo parin vuoden ajan suurin unelmani on ollut löytää meille asunto, joka saisi sydämen sykkimään. Joka tuntuisi kodilta. Meille omakotitalon rakentaminen on iso unelma, josta on tullut kuukausi kuukaudelta käsinkosketeltavampi asia. Ensi jouluna olemme jo uudessa kodissamme. Aivan mielettömän hullu ja ihana ajatus!

Mutta mistä muusta sitten unelmoin? Minä unelmoin…

…että saisimme nauttia ensi vuonna hääpäivästämme kauniissa ja lämpimässä alkusyksyn säässä – vaikka eipä sadekaan maailmaa kaataisi. Tärkeintä on, että meille tärkeät ihmiset pääsevät paikalle.

…että jonakin päivänä minulla olisi oma perhe. Ainakin kaksi lasta, jotta sisaruksille olisi toisistaan seuraa. Että lapset olisivat terveitä, että he olisivat tyytyväisiä elämäänsä ja perheemme olisi tiivis yksikkö.

…että sekä minun että mieheni vanhemmat eläisivät mahdollisimman pitkään ja näkisivät lastemme kasvavan.

…että jaksaisin juosta puolimaratonin vielä kuusikymppisenä!

…terveydestä, terveydestä, terveydestä. Että jaksaisin hyppiä, juosta, tanssia, niin kauan kuin mahdollista.

…kunnollisesta kodinhoitohuoneesta! Siitä, ettei pyykkejä tarvitsisi kuivatella olohuoneessa. (Alan kuulostaa päivä päivältä enemmän espoolaiselta kotiäidiltä…)

…vapaammasta työstä, joka ei olisi aina sidottu tiettyyn aikaan tai paikkaan, jolloin töitä voisi välillä tehdä kotoa tai vaikka ulkomailta käsin.

…että kirjoittaisin jonakin päivänä romaanin.

…että ilmastonmuutoksen torjumiseen löydettäisiin tehokkaita keinoja ja ilmastonmuutos onnistuttaisiin pysäyttämään. Että me kaikki oppisimme tekemään arjessamme parempia valintoja ja että luotettavaa tutkimustietoa toimien tehokkuudesta olisi paremmin saatavilla.

…että ehtisin viettää mahdollisimman paljon tulevaisuudessa aikaa oman perheeni ja lasteni kanssa – että työ- ja perhe-elämä olisivat sopivassa tasapainossa.

…että näyttäisin aina hemmetin tyylikkäältä ja vaatekaappini olisi yhdenmukainen. Että meikkini olisi aina virheetön ja hiukseni näyttäisivät upeilta… Tämä taitaa tosin jäädä unelmaksi, haha!

…että viimeistään vanhana mummona en viitsisi välittää enää yhtään siitä, mitä muut minusta ajattelevat. Tämäkin viis veisaamisen taito tuntuu tosin kehittyvän vuosi vuodelta!

…taloudellisesti turvallisesta tulevaisuudesta. Että minun ei koskaan tarvitsisi murehtia siitä, miten rahat riittävät.

…että jossakin vaiheessa elämää voisimme viettää halutessamme pari kuukautta vuodesta lämpimässä, kenties eläkepäivillä.

…kalliista laukusta, kalliista sohvasta ja järkyttävän kalliista design-tuoleista. Ehkä unelmointi on turhan voimakas ilmaus materiasta puhuttaessa, ja onhan tämä nyt tietysti hirveän pinnallista – mutta kyllä minä noista kaikista asioista ainakin haaveilen.

…että minä ja mieheni olisimme aina yhdessä. Että rakastaisimme toisiamme aina vain syvemmin, että meillä olisi yhä omat hölmöt vitsimme, että halaisimme ja suukottaisimme toisiamme. Että kulkisimme vielä kasikymppisinä käsikädessä kaupungilla.

…että asuisimme jonakin päivänä meren rannalla. Suurista ikkunoista, joiden takana avautuisi vuorokauden aikojen mukaan erilaisena esittäytyvä meri. Että voisin kävellä suoraan rantakalliolle ja istua sille katsomaan auringonlaskua. Saunoa omassa rantasaunassa ja pulahtaa sen jälkeen kylmään veteen.

…että pääsisin matkustamaan vielä uudelleen Japaniin, Ranskaan, Italiaan, Britteihin ja Jenkkeihin sekä tutustumaan uusiin kohteisiin maailmalla – kaikista maailman kaupungeista kiinnostaisivat esimerkiksi San Francisco, Los Angeles, Hongkong ja Kioto.

…että oppisin uusia taitoja läpi elämäni, etten kyllästyisi siihen mitä teen, että kehittyisin ja kasvaisin vuosi vuodelta.

Eniten unelmoin kuitenkin lopulta arkisista asioista: että niin minä kuin läheiseni olisivat terveitä, että arki sujuisi mukavasti, että olisin onnellinen. Tämä saattaa kuulostaa jonkun mielestä tylsältä ja tavanomaiselta – mutta loppujen lopuksi juuri siitä minä unelmoin, mukavasta ja omannäköisestä elämästä.

Olisi ihanaa kuulla myös teidän unelmistanne! Jaa alle unelmasi – oli se sitten pieni tai suuri <3

lue myös:

ihana arki

5 x paranna keskittymiskykyäsi

elämä on liian lyhyt itsensä kiusaamiselle

kuvat: Ani Frei

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *