Ladataan...
Sunday Blondie

Saavuin Helsinkiin yli kolme vuotta sitten.

Olin kaksikymmentä, ja riemuitsin muutosta unelmieni kaupunkiin. Honey, I'm home! Minulle Helsinki oli kuin New York 1800- ja 1900-lukujen elämännälkäisille siirtolaisille: täynnä mahdollisuuksia, täynnä uusia ihmisiä, täynnä unelmia.

Katselin bussista Mannerheimintien molemmille puolille kohoavia arvokkaita kivitaloja, ja ajattelin, että jonain päivänä. Jonain päivänä minä asun tuolla, ylimmässä kerroksessa, Mannerheimintiellä. Se oli hienointa, mitä saatoin kuvitella.

Silloin en tiennyt, että jo yksiöiden vuokrat liitelevät niin korkealla, että voisin ensimmäisinä opiskeluvuosina vain unelmoida Manskulla asumisesta. En tiennyt, kuinka pieni kaupunki Helsinki lopulta on. Maailman mittakaavassa hyvinkin pieni.

Se ei kuitenkaan estänyt unelmien tavoittelua. Aloitin opinnot journalismin parissa, ja olin onnellinen, että pääsin työskentelemään kirjoittajana. Ensimmäiset puoli vuotta kuluivat kahdeksan hengen solussa, jaetussa huoneessa toisen tytön kanssa. Koko ajan tuli uusia ihmisiä, uusia tuttuja, uusia ystäviä. Välillä hengästytti, mutta elin kaupungin sykkeen mukana, annoin sen viedä uusiin paikkoihin.

Ja tässä sitä nyt ollaan: viittä vaille valmiina medianomina, edessä kesä toimittajana varsinaisessa unelmien työpaikassa, syksyllä vastassa tuntematon tulevaisuus.

Sellainen on oma tarinani. Mutta mitä kertoisin itsestäni?

Helsingin lisäksi rakastan kirjoja, elokuvia, musiikkia, hyvää ruokaa ja loputtomilta tuntuvia lauantaipäiviä. Viikonloput vietän yleensä poikaystäväni tai ystävieni kanssa kokkaillen, kahviloissa lehtiä lukien, kaupungilla kierrellen ja toisinaan ravintoloissa. Rakastan ystäviäni, joista jokainen on ihanan erilainen omalla tavallaan. Rakkaiden ihmisten kanssa vietetyt hetket ja kauniit kokemukset tekevät ihmisen onnellisimmaksi.

Hassu höpöttelijä. Vähän blondi toisinaan. Positiivinen, elämäniloinen, seurallinen. 

Sellainen on tyttö kaupungin takana. 

bloglovin / instagram / pinterest

Ladataan...

Ladataan...
Sunday Blondie

Mielestäni elämässä tärkeintä on rakkaus ja oman intohimon seuraaminen.

Tiedättehän. Carrie Bradshaw rakastaa palavasti korkokenkiään, eikä haluaisi luopua Manoloistaan edes aseen edessä. Hannah Horvath rakastaa kirjoittamista ja jostain kumman syystä omituista mutta suuren sydämen omaavaa Adamia. Rooman yössä vaeltava Jep Gambardella puolestaan rakastaa elämää ja sen kauneutta.

Minä rakastan Helsinkiä. Rakastan Helsinkiä, sen harmaita, solskeisia katuja, jotka heräävät henkiin kevätauringon säteiden osuessa asfaltin kylmään pintaan. Rakastan istua Esplanadilla ja katsella ohikulkevia ihmisiä, rakastan kävellä Eiranrantaa Helsingin jäätelötehtaan valtava tötterö kädessäni, rakastan kurkkia alas Hakaniemen sillalta kello neljältä aamulla, rakastan ratikoiden kirskuvaa ääntä ja kiireisiä ihmisiä, rakastan elämää ympärilläni.

Rakastan Helsinkiä silloinkin, kun marraskuu on pimeimmillään, kun ihmiset eivät jaksa hymyillä toisilleen, ja räntäsade piiskaa vasten väsyneitä kasvoja. Likaisia metroja, kirkuvia lokkeja, töyssäileviä busseja, rumia lähipubeja.

Joka päivä kohtaan hauskoja, kauniita ja ihastuttavia asioita Helsingissä. Instagram-addiktina minulla on pakonomainen tarve jakaa nämä hetket muidenkin kanssa, mutta suosikkisovellukseen tulee harvoin kirjoiteltua pidempiä tarinoita. Siksi halusin perustaa blogin, joka keskittyy Helsinkiin, sen pieniin ja suuriin ihmeisiin. Kaupungin parhaisiin paloihin, omiin suosikkeihini: kahviloihin, ravintoloihin, putiikkeihin, hyviin mestoihin, ihmisiin.

Minulla on ystäviä, joiden matkajalka vipattaa jatkuvasti. He janoavat pois, minne tahansa muualle, kauas Helsingistä. Ymmärrän heidän tuskansa: jos oma sydän majailee muualla, on vaikeaa keskittyä olemaan täällä.

Minun sydämeni on Helsingissä. Täällä Kallion kirkon kupeessa, kivenheiton päässä kaupungin keskuksesta, silti Helsingin sydämessä.

Tervetuloa mukaan!

xo Hanna

bloglovin / instagram / pinterest

Ladataan...