Ladataan...
Sunday Blondie

"Ovatko ne housut? Vai tosi pitkät saappaat?"

Aina kun vedän nämä H&M:n housut päälleni, voin varautua kyseisiin uteluihin. Toisinaan huomaan ihmisten salaa vilkuilevan housujani, todennäköisesti miettivän kysymystä hiljaa omassa mielessään.

Farkkua ja tekonahkaa yhdistelevät housut ovat aiheuttaneet pääasiassa ihastuneita reaktioita. Tähänastisista kommenteista hauskimmat sain kuitenkin eilen ihanilta opiskelukavereiltani:

"Siis mä en vaan pääse yli noista Hannan housuista."

"I know! Mä en vaan saan katsettani irti niistä!"

Kun housut yhdistää nahkaisiin nilkkureihin, syntyy hauskaa illuusio superpitkistä saappaista. Rakastan vaatteita, joissa on jokin juju – jännä yksityiskohta, erikoinen leikkaus tai muuta hauskaa leikittelyä. Nämä housut ovat olleet viimeiset puoli vuotta niin kovassa kulutuksessa, että voin jo kruunata ne yhdeksi vaatekaappini timanteista.

Ne ovat täydellinen turvavaate, kun kaipaan lisää ryhdikkyyttä olemukseeni. Tärkeintä on kuitenkin se, että housut tuntuvat supermukavilta päällä.

Toinen pitkäaikaisista suosikeistani on Gantin puuvillainen palmikkoneule. Valkoinen palmikkoneule on klassikko, joka ei mene koskaan pois muodista, ja johon ei koskaan kyllästy. Ahkerasta käytöstä ja pesusta huolimatta se ei ole mennyt pesussa miksikään. Toisinaan hintavammat merkkituotteet voivat olla halpamerkkejä kehnompia, mutta tähänastisen kokemukseni perusteella povaan, että tämä vaate tulee kestämään aikaa!

Kosmetiikan saralla kovassa käytössä on ollut Essien vauvansininen mint candy apple -kynsilakka. Olen vähän huono lakkaamaan kynsiäni, sillä lakan kuivuminen vaatii aina paikallaan pysymistä – ja siinä minä vasta huono olenkin. Monesti lakkaankin kynnet koulussa, junassa tai kirjastossa ollessani. (Yep, that's me. Se ärsyttävä tyyppi, jonka kynsilakka haisee aina joka paikassa. Sori.)

Viikonloppuisin ihmehousut jäävät kuitenkin usein kaapin hyllylle, kun kotona tulee oleiltua legginseissä ja kaupungilla tavallisissa farkuissa. Tuleva viikonloppu tuskin rikkoo kaavaa, sillä luvassa on ainakin hitaita aamuja sängyssä kullan kanssa, perinteinen lehdenluku uudessa kahvilassa, kokkailua, ehkä vähän leffailua ja illallista ystävien kanssa. Ihan parasta.

Superia viikonloppua, tyypit ♡

Kuvat: Eveliina Linkoheimo

bloglovin / instagram / pinterest

 

Ladataan...
Sunday Blondie

Tulisiko sinulle ensimmäisenä mieleen surauttaa tofusta aamusmoothie?

Minulle ei ainakaan tullut, ennen kuin silmäilin ideoita ruoanlaittoon Jalotofun reseptilehtisestä. Tofuburgerit ja -salaatit nyt ovat kaikille tuttuja, mutta tofusmoothie? Kiinnostuin heti, sillä tykkään tehdä erilaisia smoothiekokeiluja, vaihtelun vuoksi.

Jalotofun reseptissä oli tehty "kerrosherkku" banaanista, ananaksesta, tofusta ja mansikoista. Ohjeessa hedelmät ja tofu surautettiin kuohkeaksi vaahdoksi, ja aseteltiin purkkiin, jonka pohjalla oli mansikoita.

Itse halusin tehdä juotavamman version, ja siksi surautin kaikki ainekset seokseksi blenderissä. Näitä herkkuja tehosekoittimeen päätyi:

  • pehmeää Jalotofua (300g)
  • banaani
  • mango
  • 2 dl mansikoita
  • 2–3dl vettä/porkkanamehua

Tästä määrästä riittää mainiosti yhdet isot lasilliset kahdelle hengelle, tai yhdet pienemmät lasilliset kolmelle. Koska tofu on itsessään melko mautonta, hedelmissä ja marjoissa ei kannata säästellä!

Lopputulos oli mainio: tuskinpa kukaan tietäisi smoothien sisältävän tofua, jollei siitä erikseen mainitse. Jogurttimaisemman rakenteen saamiseksi kannattaa jättää nestettä vähemmälle, jolloin rakenteesta tulee paksumpaa ja lusikoitavampaa. Kevyt myslihöyste olisi sopinut annokseen hyvin!

Yleensä teen aamusmoothieni rahkapohjalle, proteiininsaannin vuoksi. Pehmeässä tofussa on vähemmän proteiinia rahkaan verraten, 6 grammaa sataa grammaa kohden, kun taas rahkassa proteiinia on kaksinkertainen määrä. Tofu tuo kuitenkin mukavaa vaihtelua smoothieihin, joten aion jatkossakin korvata maitotuotteet toisinaan sillä.

bloglovin / instagram / pinterest

*Yhteistyössä Sugar Helsingin kanssa

Ladataan...
Sunday Blondie

Vaikka laskiainen meni jo, haluan vielä hehkuttaa teille viikonloppuna syömääni laskiaispullaa.

Se kun oli täydellinen.

Café Esplanad, lauantaiaamupäivä. Ulkona kadulla tuuli lennättää vesipisaroita kasvoille, sisällä on turvallisen lämmin. Saavumme kahvilaan päivän lehti mukanamme, tarkoituksena jakaa kakkupala puoliksi – Espan leivokset kun ovat tunnetusti valtavia.

Siinä ne sitten olivat, kauniisti riviin aseteltuina. Oli mantelimassaa, oli hilloa. Oli kermavaahtoa, niin paljon, että se huojui jo lähes uhkaavasti mehevän pullan päällä.

Eihän siinä muu auttanut, kuin tilata kaksi laskiaispullaa, hillolla tietysti.

Se oli ihana aamupäivä. Kerrankin sai syödä herkkua vielä neljännenkin teekupillisen kanssa. Kermavaahto tarttui miehen nenänpäähän, enkä itsekään onnistunut nauttimaan leivosta täysin sotkematta. Siinä hetkessä ei ollut kiire minnekään. 

Tuskin pystyn enää syömään laskiaispullaa missään muualla. Se pulla oli oikeasti elämää suurempi. The one.

Nyt voin todella sanoa syöneeni oikean laskiaispullan.

bloglovin / instagram / pinterest

 

Pages