Ladataan...
Sunday Blondie

Suuntasimme viime lauantaina miehen kanssa perinteiselle viikonloppukahville Café Engeliin, jossa olin vieraillut viimeksi pari vuotta sitten. Tuolloin olin ihastunut kahvilan vanhan ajan tunnelmaan, ja muistelin, että myös tarjolla ollut sitruunamarenkipiirakka oli ollut varsin makoisaa.

Tunnelma oli ennallaan: tummat pöydät ja tuolit, kultakarmiset peilit, ystävällinen palvelu ja upea näköala Senaatintorille. Pienellä mielikuvitusleikillä saattoi kuvitella astuvansa sisään vilkkaaseen pikkukahvilaan Ranskassa.

Vitriinissä oli useampaa erilaista kakkua ja piirakkaa, mutta valinta ei ollut lopulta kovin vaikea: kolmikerroksinen appelsiini-suklaa-moussekakku ja banaanisuklaakakku päätyivät lautasillemme.

Kaikki oli hyvää, joskaan ei mitenkään erikoista. Kakkupalojen hinta oli vähän suolainen, noin kahdeksan euroa per pala. Kolmikerroksinen moussekakku oli kuitenkin jo itsessään niin kaunis, että siitä raaskikin maksaa hieman ekstraa.

Harmikseni emme päässeet ikkunapöytään, sillä kahvila oli puolenpäivän aikaan jo melko täynnä. Se ei kuitenkaan lopulta vaikuttanut lehtien lukemisesta ja kahvittelusta saatuun nautintoon, vaan ryystimme tyytyväisenä juomiamme ja maistelimme kakkuja. Fiilistelin kahvilan unenomaista tunnelmaa ja kauniita, itämaisia mattoja.

Café Engelistä saa myös aamiaislautasia, jotka näyttivät viereisiin pöytiin vilkuilun perusteella kuitenkin melko tavanomaisilta. Itse tulisinkin Engeliin mieluiten juuri kahville, lukemaan lehtiä tai kirjaa, rauhoittumaan.

Ehkä ensi kerralla pääsen himoitsemaani ikkunapöytään.

bloglovin / instagram / pinterest

Ladataan...
Sunday Blondie

Toisinaan ystävät jäävät elämänmuutosten jalkoihin, ja toisinaan ystävät itse lähtevät elämänmuutosten matkaan.

Vietimme sunnuntaina rakkaan ystäväporukan kesken "läksäreitä" kotibrunssin merkeissä, sillä yksi joukostamme muuttaa tänään Berliiniin. Vaikka eiväthän kyseessä tietenkään olleet läksärit, sillä jokainen meistä haluaa pikimmiten moikkaamaan ystäväämme uuteen kotikaupunkiin. Onneksi on myös Skype, Facebook-keskustelut ja tekstiviestit, jotka auttavat pahinta ikävää.

Itse olen äärettömän onnellinen ystäväni puolesta. Ihailen hänen rohkeuttaan ja päättäväisyyttään astua uudelle polulle. Olen myös onnellinen, että hän on löytänyt paikan, joka tuntuu kodilta – paikan, jonne hänen sydämensä kuuluu.

Hesarissa oli reilu viikko sitten artikkeli, jossa 70-luvulla Iranista Suomeen muuttanut Melody Karvonen kertoi Suomeen sopeutumisestaan ja maahanmuuttajiiin liittyvistä asenneongelmista. Tekstistä nousi erityisesti yksi kommentti, joka kiinnitti huomioni:

"Minun synnyinmaani on Iran, ja rakastan sitä. Asuinmaani on Suomi, ja rakastan sitäkin. Mutta kotimaani on maapallo."

Se oli mielestäni kaunis ajatus. Itse rakastan Helsinkiä, enkä tällä hetkellä haluaisi asua missään muualla. Silti haluan pitää mieleni avoimena – kuka tietää, mistä löydän itseni muutaman vuoden päästä?

Maisemanvaihto avartaa aina mieltä. Uusiin kulttuureihin tutustuminen ja niiden omaksuminen, tutuista kuvioista poikkeaminen ja itsensä haastaminen kasvattavat ihmisenä. Samalla, kun oppii uusia asioita toisten ihmisten elämäntavoista, oppii myös itsestään.

En voisi kuvitella ystävälleni parempaa kotikaupunkia kuin vilkkaan  ja urbaanin mutta rennon Berliinin. Toivotan onnea uuteen kotiin, kuten myös rakkautta ja menestystä ♡

Kuvassa kesäinen Berliini, jonne omatkin ajatukseni ovat karkailleet viime aikoina yhä useammin. Ehkä keväältä tai kesältä löytyisikin viikonloppu, jolloin ehtisin piipahtaa visiitille ystäväni luokse!

bloglovin / instagram / pinterest

Ladataan...
Sunday Blondie

Jos kävisin joka päivä lounaalla keskustassa, en luultavasti astuisi jalallani muualle kuin Mikonkadun Shanghai Cowboyhin.

Shanghai Cowboyn lounaspöytää ei ole kehuttu turhaan yhdeksi keskustan parhaimmista. Ravintolassa kun toimii kaikki: ruoka, valikoima, laatu, sisustus, tunnelma.

Lounasta tarjoillaan arkisin kello yhdestätoista kolmeen. Kahdentoista jälkeen ruuhka on pahimmillaan, kun kaikki lähialueen työläiset suunnistavat nälkäisinä lounaalle. Sokkeloinen Shanghai Cowboy on kuitenkin yllättävän iso, ja vapaita pöytiä riittää ruuhkaisimpaankin aikaan.

Ensinnäkin se salaattipöytä: tarjolla on viittä eri salaattia, jotka ovat jotakin aivan muuta kuin kuivaa ja tylsää vihersalaattia. Salaattien lisäksi pöydän päästä löytyy erilaisia höysteitä, kuten salaatinkastikkeita, pähkinöitä ja siemeniä.

Salaattipöytä itsessään riittäisi jo tyydyttämään pahimmankin nälän. Tämän lisäksi tarjolla on kuitenkin lämmin ateria, keittoa, leipää, jälkiruokaa, kahvia ja teetä. Huh! Voin vakuuttaa, että tästä ravintolasta ei tarvitse poistua nälkäisenä.

Kasvisten jälkeen siirryimme suoraan lämpimään ruokaan, vaikka makea maissikeittokin kuulosti houkuttelevalta. Pääruoka, suklaalla ja kolalla höystetyt ribsit sekä kuminalla maustetut bataatit, oli suussa sulavaa. Liha oli haudutettu viimeiseen asti murenevan pehmeäksi, ja bataatit olivat mukavan mausteisia.

Salaattipainotteisen aterian jälkeen vatsa oli jo varsin täynnä – muttei kuitenkaan niin täynnä, ettemmekö olisi jaksaneet vielä jälkiruokaa. Makea banaanilassi oli maustettu kanelilla, mikä toi siihen kivan tvistin. Tätä aion kokeilla jatkossa omissakin smoothieissani. 

Parhaimmillaan Shanghai Cowboy on juuri perjantaina, kun edessä on viikonloppu, eikä huolia huomisesta. Nautimme rauhassa ruoastamme ja istuimme  ravintolassa pari tuntia höpötellen. Keskusteluja olisikin voinut jatkaa koko loppupäivän – kattava drinkkilista tekee Shaghai Cowboy'sta myös oivallisen illanviettopaikan.

Itse ruoan lisäksi lounaassa parasta oli sen hinta: 10,10 euroa. Miksi kukaan haluaisi käydä enää missään muualla lounaalla?

I seriously don't know.

bloglovin / instagram / pinterest

Pages