Ladataan...
Sunday Blondie

 

Olen työskennellyt jo vuosia avotoimistossa, jossa oma työnteko keskeytyy vähän väliä muiden tarpeisiin vastaamiseen. Viime viikolla aloitin työt PR-toimistossa, joka vaikuttaisi olevan avotoimisto potenssiin kymmenen.

Musiikki soi aina toimistolla, omaksi ja ennen kaikkea asiakkaiden iloksi. Ovikello soi tämän tästä, kun lähetit saapuvat tuomaan ja noutamaan kuvauslainoja sekä tuotelähetyksiä. Välillä showroomille (joka on siis samaa tilaa kuin toimistokin) poikkeaa toimittajia tai vaikuttajia, jotka tulevat tutustumaan uutuuksiin ja vaihtamaan kuulumisia. 

Suureksi onnekseni olen hyvä keskittymään hälinässäkin – tai kenties juuri vuodet avokonttorissa ovat jalostaneet minut keskittymään melun keskellä. Pystyn blokkaamaan ympäristön äänet ja keskittymään omaan työhöni tarpeen tullen. On kuitenkin selvää, että kaikkien meidän työ- ja vapaa-ajan ympäristöt ovat nykyisin täynnä ärsykkeitä, jotka vievät nopeasti keskittymiskykymme, jos heittäydymme ärsykkeiden virtaan.  

Helsingin Sanomissa oli sunnuntaina kiinnostava juttu keskittymiskyvystä, joka sai minut pohtimaan myös omia tapojani. Artikkelissa kerrottiin "uudesta työaikalaista", jonka aivotutkijat Minna Huotilainen ja Mona Moisala laativat, jotta ihmiset pääsisivät eroon silppumaisesta tekemisestä ja edestakaisin säntäilystä. Uuden työaikalain mukainen päivä jakautuu kuuteen jaksoon: 

klo 4–8 avautumisjakso 

klo 8–12 virtausjakso

klo 12–16 silppujakso

klo 16–20 empatiajakso

klo 20–24 rahoittumisjakso

klo 0–4 esitietoisen prosessoinnin jakso 

Itse olen sitä ihmistyyppiä, joka rakastaa rutiineita. Siksi uuden työaikalain kaltainen jaksottelu sopii itselleni paremmin kuin hyvin. Aikataulua ei ole tietenkään tarkoitus noudattaa orjallisesti, mutta se antaa hyvät suuntaviivat sille, miten pidän huolta siitä, että jaksan työlämässä ja osaan keskittää huomioni itselleni tärkeisiin asioihin.

Kirjoitin itsekin ylös asioita, jotka treenaavat keskittymiskykyä:

 

 

Pyri tekemään yksi asia kerrallaan. Jos alat kirjoittaa sähköpostia, kirjoita se loppuun ennen kuin aloitat seuraavaa asiaa. Jos sähköpostin kirjoittaminen keskeytyy toiseen asiaan, on meilin äärelle vaikeampaa palata, ja joudut hetken miettimään, mitä olit tekemässä. Asiasta toiseen hyppiminen tekee työnteon sekavaksi ja saa ajatukset karkailemaan. Sama vinkki pätee vapaa-ajallakin: jos haluat katsella tv-sarjaa, keskity katselemaan vain sitä sen sijaan, että selaisit samalla puhelintasi.

Kirjoita itsellesi todo-lista. Näin et unohtele asioita, ja voit tuntea mielihyvää siitä, kun voit yliviivata tehdyt asiat. Yliviivatut tehtävät motivoivat eteenpäin, sillä tuolloin näet, että olet saanut jotakin aikaiseksi.

Aikatauluta. Mikäli sinusta tuntuu, että siirryt hallitsemattomasti työtehtävien välillä, pyri jaksottamaan päiväsi uudelleen. Aamulla on helpointa avata ensimmäisenä sähköposti ja orientoitua tulevaan päivään kyselyihin vastaamalla. Tämän jälkeen voi keskittyä tekemään yhtä tai kahta työläämpää tehtävää pari tuntia, kunnes on lounasaika. Lounaan jälkeen voi olla aluksi vaikeaa keskittyä tärkeisiin asioihin, jolloin voi hoitaa silpputöitä. Iltapäivä on myös hyvää aikaa tulevan päivän palaveriasioiden valmistelulle tai yhteisten tietokantojen päivittämiselle.

Pidä työpöytäsi ja selainikkunasi siistinä. Täpötäysi työpöytä – niin fyysinen kuin tietokoneenkin – saa ainakin minut epätoivon partaalle. Eräässä kesätyöpaikassa toimittajana työskennellessäni jouduin vaihtamaan työpistettä useamman kerran sen mukaan, kuka vakituisista toimittajista sattui olemaan lomalla. Yksi työpisteistä oli kuin pommin jäljiltä: korkeat lehtipinot peittivät alleen koko työpöydän, kuten myös likaisia lautasia ja ruoanjäänteitä. Sen jälkeen totesin, että haluan pitää oman työpöytäni sellaisena, että muidenkin ihmisten on mukavaa istuutua sen ääreen.

Itselläni on huono tapa pitää (kotikoneellakin) monta selainikkunaa kerralla auki. Se voi synnyttää tunteen siitä, että monta asiaa on kesken ja niiden määrä on hallitsematon. Tässä siis uusi opetus itselleni: kun olet löytänyt etsimäsi, sulje selainikkuna kokonaan ja siirry eteenpäin. 

Pyhitä lounas rentoutumiselle. Jätä puhelin lounaan ajaksi toimistolle ja juttele työkavereidesi kanssa. Työt eivät etene sen nopeammin, vaikka ruokailun ohella selaisit sähköpostejasi. Toisinaan on myös mukavaa lähteä yksin lounaalle ja tuijotella ikkunapöydästä kadulla kulkevia ihmisiä. On ruoansulatuksenkin kannalta hyvä asia pysähtyä syömään ja keskittyä ajatuksella siihen, mitä syö.

+ Paloiko käämi? Jos hälinä häiritsee sinua, kokeile kuulosuojaimia tai etsi oma rauhasi. Mikäli teet työtehtävää, joka todella vaatii keskittymistä, kokeile kuulosuojaimia. Ne ovat myös merkki siitä, että toivot saavasi työrauhan: kuulokkeet nähdessään työkaveritkin tietävät lähestyä sinua vain tulenpalavalla asialla. Mikäli työpaikaltanne löytyy tyhjiä huoneita, voit kokeilla väliaikaisesti hoitaa tärkeitä työtehtäviä tai puheluita omassa rauhassasi.

 

paita Samuji // hame H&M // kengät Massimo Dutti // korut &Other Stories

Kuvissa näkyvä Samujin paita on yksi työvaatesuosikeistani! Tämä paita päälläni tunnen aina itseni tyylikkääksi. Paidan tarkoituksenmukaisesti siistimättömät, lankoja roikkuvat hihat ovat myös hyvä keskustelunavaaja. "Hanna, sulla roikkuu tuolta hihasta jotain!" "Ei kun sen kuuluu olla tällainen. Tää on sellainen taiteilijapaita..."

 

Kuvat: Anastasia Frei

 

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Ladataan...
Sunday Blondie

 

Tiedättehän sen tunteen, kun käsillä olisi kymmenen tärkeää asiaa, jotka pitäisi tehdä – ja sitten orastava flunssa yrittää nujertaa sinut sohvan pohjalle?

Tällä viikolla ei todellakaan olisi aikaa viltin alla makoilulle, sillä uudet työt kutsuvat. Siksi aionkin tankata inkivääriteetä, vitamiineja ja keittoja, jotta pysyisin virkeänä. Viikonloppuna luvassa olisi illallinen ylistetyssä Grönissä, jonka testaamista olen odottanut jo pienen ikuisuuden. 

Kesä on salaattien kulta-aikaa, mutta syksyllä mieleni tekee keittoa. Täytyy sanoa, että jään kyllä kaipaamaan Lauttasaaren Makersin värikkäitä keittoja, kun siirryn työskentelemään keskustaan! Toivottavasti sieltäkin löytyy rafla, josta saa ihania, vatsaa ja mieltä lämmittäviä keittoja.

Porkkana- ja bataattikeitto ovat aina varmoja valintoja, mutta arjen kruunaa syksyn sadosta valmistettu kantarellikeitto. Kantarelleissa on mahtava metsän aromi! Itse tosin poimin sienet läheisen K-kaupan vihannesosastolta – rakastan kyllä metsässä samoilua, mutta olen susihuono sienien metsästäjä.

Keitot, jos jotkin, on myös superhelppoa valmistaa vegaanisena. Kun ostat sienet ja kauramaidot kotimaisena, tuet myös suomalaisia tuottajia ja ympäristö kiittää ♡

 

 

Vegaaninen kantarellikeitto

1 litra kantarelleja

2 rkl margariinia

1 sipuli

2 valkosipulinkynttä

2 rkl vehnäjauhoa

4 dl kauramaitoa

2 dl kaurakermaa

2 dl kasvislientä

suolaa

mustapippuria

 

Kuori ja hienonna sipulit ja kuullota ne margariinissa pannulla. Lisää puhdistetut sienet ja hauduta, kunnes niistä irotava neste on lähes haihtunut. Nosta kourallinen sieniä sivuun koristelua varten.

Lisää pannulle jauhot, kauramaito, kaurakerma sekä kasvisliemi. Sekoita hetki ja kiehauta.

Soseuta keitto sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Mausta pippurilla ja suolalla. Koristele annos paistetuilla kanterelleilla ja lempiyrteilläsi.

 

 

lisää syksyisiä reseptejä:

linssi-bataatti-nyhtökauramuhennos

vegaaninen lasagne (vaatimattomasti sanottuna sairaan hyvää)

vegaaninen pinaattikeitto

vegaaninen pestopasta

 

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

 

Ladataan...
Sunday Blondie

 

Alkuvuosi ja syksy. Ne ovat perinteisesti aikaa – ainakin naistenlehtien mielestä – uusille asioille ja muutoksille.

Olen aina osannut arvostaa tasaista arkea. Omasta mielestäni arki on itse asiassa todella ihanaa: tavallisten päivien pienissä ilonhetkissä on jotakin todella kaunista. En kaipaa ilotulituksia ja jatkuvaa jännitystä, vaan yhdessäoloa ja sitä, että saan tehdä asioita, joita rakastan.

Ja silti. Kyllä, tunnustan: olen kaivannut jo jonkin aikaa muutosta, isoakin sellaista. Haaveillut uudesta asunnosta, vaikka kodissamme ei mitään vikaa olekaan. Kaivannut tietoa vakaasta tulevaisuudesta, vaikka työstäni niin kovasti nautinkin. Toivonut salaa, että jotakin tapahtuisi.

Yhdessä rytäkässä haaveista tulikin totta. Kesän alussa myimme avomieheni omistaman asunnon, jossa asuimme yhdessä Espoossa. Melkein samaan syssyyn hain myös (vähän vahingossa) uutta työpaikkaa ja sain sen. Yhtäkkiä edessämme olikin varsinainen muutosten syksy.

 

 

Emme tienneet, minne muuttaisimme, kun myimme asunnon. Moni pitäisi (ja varmasti pitikin) meitä vähän tärähtäneinä. Asuimme kauniilla, rauhallisella alueella, jossa parvekkeeltamme näkyi meri ja lenkkipolku alkoi lähes etuovelta. Jokainen kotiimme astuva ihasteli asunnon valoisuutta. Näitä asioita minäkin Espoossa rakastin: luontoa, merta ja valoa. Miksi ihmeessä halusimme eroon näin mahtavasta asuinpaikasta tietämättä, minne olemme menossa?

Sisimmäisin syy piili muutoksenhalussani. Muutto Kalliosta Espooseen kolme vuotta sitten tuntui haikealta, joskin rakkaus toiseen ihmiseen pehmensi iskua. Opin rakastamaan myös Espoota. Ja olen 99% varma, että tulen Espoossa vielä jonakin päivänä asumaan.

Mutta nyt on hyvä väli ottaa aikalisä. Meillä ei ole lapsia, eikä niitä todennäköisesti ole vielä tulossakaan. Miksipä emme nauttisi toisistamme ja elämästä kaupungissa, kun siihen on mahdollisuus!

Miksi kaipaamme muutosta?

Emme välttämättä aina siksi, että saisimme jotakin parempaa – vaan siksi, että saisimme kokea jotakin erilaista. Että näkisimme erilaisia puolia elämästä. Että oppisimme ja ymmärtäisimme myös itsestämme jotakin uutta. Että voisimme tuntea erilaisia tunteita: miten ihanaa, kamalaa, kutkuttavaa, itkettävää, surullista, jännittävää ja hauskaa muutos voikaan olla.

 

 

Monesti muutos tuntuu aluksi pelottavalta – mutta kun siihen pääsee sisälle, voi pelko muuttuakin iloksi. Sama pätee toisin päin: sitä voi huomata, että kauan odotettu muutos ei lopulta merkitsekään mitään. Tai sitten se voi tuntua vielä tsiljoona kertaa paremmalta kuin osasi odottaakaan.

Muutimme vuokra-asuntoon Helsinkiin pari viikkoa sitten, ja olemme ihastuneet uuteen asuinseutuumme, joka sijaitsee edellisen tapaan meren läheisyydessä. Katselemme rauhassa ympärillemme, ja pohdimme, mistä haluaisimme ostaa yhdessä asunnon. Uusi työ alkaa puolestaan ensi viikolla, ja vatsanpohjassani kipristelee – aikalailla ilosta, mutta myös jännityksestä. En vielä tiedä, minkälaisia elämänviisauksia tulevat viikot tuovat tullessaan. Mutta sen tiedän, että nyt vain oli sen aika.

Muutoksen aika.

 

Kuvat: Saranda Dedolli / Tyhjä ajatus

 

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Pages