Ladataan...
Sunday Blondie

 

Iloista uutta vuotta 2019!

Otin joulukuussa lomaa blogista ja keskityin rentoutumiseen: perheeseen, ystäviin, lukemiseen. Voi, miten ihanaa olikaan painautua sohvannurkkaan hyvän kirjan kanssa ja unohtua pariksi tunniksi muihin maailmoihin.

Toinen syy hiljaisuuteen on se, ettei minulla ole ollut paljon kirjoitettavaa. Ja jos jotakin inhoan, niin turhaa lätinää. Pyrin noudattamaan kirjoittamisessa yksinkertaista ohjenuoraa: älä kirjoita mitään paskaa. Se kun on äärimmäisen epäkiinnostavaa niin itselleni kuin niille, jotka tätä blogia lukevat.

Vähitellen kirjoitushimo alkoi nostaa päätään, kun koin, että haluan sanoa muutaman sanan itselleni rakkaasta aiheesta: kirjoista ja kirjoittamisesta.

Vuonna 2018 luin 20 kirjaa. Se on omasta mielestäni melko vähän, mutta monelle muulle paljon. Tärkeintä on kuitenkin, että luin: lukeminen kun on mielestäni yksi parhaimmista tavoista kehittää kielellistä ilmaisua, avartaa maailmankuvaa, oppia itsestään ja inspiroitua. Kansainvälisesti vertailtuna suomalaiset ovat hyviä lukijoita, mutta kaikille meistä hyvä lukutaito ei ole itsestäänselvyys: Pisan mukaan suomalaisesta peruskoulusta valmistuu joka vuosi noin 6000 nuorta, jotka ymmärtävät ja omaksuvat tekstiä niin heikosti, että he eivät selviydy edes arkisista tilanteista. Lukemisen lisäksi myös kirjoittaminen on monelle vaikeaa.

Kun olin pieni, vanhempani lukivat minulle ahkerasti. Ensimmäisen Harry Potterin luin yhdessä isäni kanssa, mutta sen jälkeen istuin tiiviisti nenä kiinni kirjassa ja luin kirjoja yksinäni. Olin kaikkiruokainen: minulle kelpasivat niin Aku Ankka, Alcottin Pikkunaisia kuin Sweet Valley High -kirjasarja. Olen äärimmäisen kiitollinen vanhemmilleni siitä, että meillä on aina luettu paljon, ja luetaan edelleen. Toivon, että jonakin päivänä voin siirtää lukemisen ilon myös omille lapsilleni.

No mutta, takaisin tähän hetkeen ja viime vuoden kirjoihin. En viitsi nostaa kaikkia lukemiani kirjoja korokkeelle, mutta muutama täytyy sentään mainita. Nämä viisi olivat viime vuonna lukemistani kirjoista vaikuttavimpia, ja siksi suosittelen niitä myös sinulle:

 

 

Elena Ferrante: Kadonneen lapsen tarina

Napoli-kirjasarjan neljäs ja viimeinen osa pitää otteessaan loppuun asti. Italialaisen Elena Grecon elämään sukeltavat kirjat kuvaavat elämää Napolissa yhteiskunnallisen kuohunnan keskellä, mutta ennen kaikkea ystävyyden monimutkaisia säikeitä. Elenan elämä on täynnä surua, iloa, kipua, oman itsensä ja ystävyyden rajojen etsintää. Turhauttavinta ja samaan aikaan lohduttavinta kirjoja lukiessa lienee oivallus, ettei ihminen tule koskaan valmiiksi, ja siksi itsensä kannattaa hyväksyä sellaisenaan virheineen päivineen. Maailmansuosioon nousseesta kirjasarjasta tehtiin myös televisiosarja My Brilliant Friend, joka on nyt nähtävissä HBO:lla.

 

Marja Kihlström: Iso O  Matkaopas huipulle

En ole koskaan aikaisemmin lukenut kirjaa, jossa pääosassa olisi seksi tai naisen seksuaalisuus. Oli siis jo aikakin! Marja Kihlströmin Iso O olisi hyvä luetuttaa jokaisella teini-ikäisellä, parikymppisellä, kolmekymppisellä, keski-ikäisellä ja vanhemmalla naisella, kuten myös miehellä. Iso O ei tajoa suuria oivalluksia tai mullistuksia naisen seksuaalisuudesta, mutta kirja antaa hyvän muistutuksen siitä, että omasta nautinnosta kannattaa pitää huolta ja seksuaalista nautintoa myös saa, suorastaan pitää, pyytää. Kirja myös muistuttaa, että seksi ei ole läheskään aina täydellistä, oma seksuaalisuus muuttuu jatkuvasti eikä seksuaalisuus katoa iän myötä mihinkään. Kirjan loppupuolelta löytyy oma osionsa kumppanin luettavaksi. Satuin voittamaan tämän kirjan, kuinka sopivasti sattuikaan, Nonsense-podcastin Instagram-kilpailusta. Kiitos siis Alexa ja Linda tästä tärkeästä kirjasta!

 

Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin

Jumalat juhlivat öisin on vuonna 1992 ilmestynyt Donna Tarttin esikoisteos, mutta se jaksaa ihastuttaa lukijoita yhä tänäkin päivänä. Tämän kirjan kielellinen ilmaisu (ja hieno suomennos) on omaa luokkaansa. Hitaasti käyntiin lähtevä tarina elämännälkäisistä opiskelijoista vie nopeasti mennessään, ja tapahtumat alkavat piirtyä elokuvamaisina silmien eteen. Kaikki vaikuttaa päällisin puolin täydelliseltä, kunnes yksi ystävyksistä murhataan ja ryhmädynamiikka muutuu lopullisesti. Monisatasivuinen jännityskirja ei ole helpoimmasta päästä, mutta kun vauhtiin pääsee, ei kirjaa tekisi mieli laskea käsistään.

 

 

 

Aki Hintsa: Voittamisen anatomia

Ihmettelin jo vuosi sitten, miksi kaikki kohkaavat tästä yhdestä miehestä ja hänen kirjastaan, joka julkaistiin jo muutama vuosi sitten. Kuka oikein oli edesmennyt Aki Hintsa? Ja miksi hänen ajatuksiaan niin kovasti arvostetaan? Miten ne liittyvät voittamiseen? Kirjan luettuani sain vastauksen kysymyksiini. Voittamisen anatomian myötä kiinnostuin Kimi Räikkösestä, aloin ihailla Haile Gebrselassieta ja kiinnitin huomiota siihen, kuinka paljon kävelen päivittäin. Ymmärsin, että elämä on lopulta hyvin yksinkertaista, mutta me ihmiset teemme siitä monesti kovin vaikeaselkoista. Hintsa muistuttaa kirjassaan elämän perusarvoista, mutta näyttää, ettei opettaja itsekään ole aina täydellinen. Kun kirjan on lukenut, tuntee surua siitä, että niin upea mies menehtyi syöpään – mutta toisaalta tuntee iloa siitä, että hän ehti jakaa tärkeät elämänoppinsa ja ajatuksensa meille.

 

Gillian Flynn: Gone Girl

En ole koskaan välittänyt dekkareista Agatha Christietä lukuunottamatta, mutta Gillian Flynnin kirjat luovat poikkeuksen kaavaan. Ne sisältävät yleensä mutkikkaita ihmiskohtaloita, rakkautta, pelkoa, surua ja ajoittain hyytävää psykologista kauhua. Gone Girl kertoo Nick Dunnesta, jonka vaimo Amy katoaa pariskunnan viidentenä hääpäivänä. Nick päätyy pääepäillyksi vaimonsa murhasta – mutta totuus huomattavasti monimutkaisempi kuin odottaa saattaa. Gone Girl nousi nopeasti menestyskirjaksi, jonka osti 3 miljoonaa amerikkalaista ja josta on tehty myös elokuva.

 

Uudelle vuodellekin riittää valtavasti kiinnostavaa luettavaa – joulupukki toi mukanaan Michelle Obaman elämäkerran, Haruki Murakamin tiiliskivimäisen Komtuurin surman ja Jenny Offillin Syvien pohdintojen jaoston. Tämän lisäksi kirjapinossani odottavat Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu ja Donna Tarttin Pieni ystävä. Ensimmäisenä lukuun pääsi Michellen Becoming, joka on saanut minut innostumaan aiemmin välttelemistäni elämäkerroista. Olisi hauskaa kuulla, minkälaisia kirjoja teidän hyllystänne löytyy tulevalle lukuvuodelle!

 

 

lue myös:

books i read 2015 – 5+1 hauskaa naiskirjailijan teosta

 

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Ladataan...
Sunday Blondie

*Yhteistyössä Espoo Cinén kanssa

Toisinaan on virkistävää päätyä katsomaan elokuvaa, jota ei olisi itse tullut valinneeksi.

28:tta kertaa järjestettävä elokuvafestivaali Espoo Ciné starttasi viime perjantaina, jolloin kävimme katsomassa poikaystäväni kanssa Kino Tapiolassa saksalaisohjaaja Helene Hegemannin elokuvan Axolotl Overkill. Vauhdikkaassa elokuvassa 16-vuotias Mifti etsii itseään unohtamalla koulun ja heittäytymällä huumausaineiden sekä pimeiden baarien maailmaan.

Miftiä näyttelevä Jasna Fritzi Bauer onnistuu loistavasti pääroolissaan ja luo kuvan tytöstä, joka on päälle päin itsevarma yllytyshullu, mutta sisältä rikkinäinen ja haavoittuvainen. Oloni oli kuitenkin elokuvan jälkeen mitäänsanomattoman tyhjä: mikä oli elokuvan päämäärä? Ei oikeastan mikään. Se ei herättänyt suuria tunteita, ainoastaan vaimeaa pahoinvointia teinitytön sekavaa elämää kohtaan.

Mutta juuri tämä on mielestäni elokuvafestivaalien suola: sitä tulee katsoneeksi elokuvia, joita ei normaalisti muuten tulisi katsottua. Toisekseen on virkistävää katsoa muitakin kuin jenkkilässä tuotettuja rainoja: Espoo Cinéstä löytyy mahtava valikoima eurooppalaisia elokuvia.

Espoo Ciné jatkuu tämän viikon sunnuntaille 14.5. asti. Tässä poimintani ohjelmatarjonnasta tulevalle viikolle:

 

Heartstone / Islanti, Tanska 2016

Tarina nuoren miehen heräämisestä homoseksuaalisuuteensa. Kun kesä tulee ja koulu loppuu, 14-vuotiaat ystävykset Thor ja Kristján vetelehtivät toisten poikien kanssa, mutta katsovat kulmiensa alta myös tyttöjä. Mutta Kristján ei katsele tyttöjä vaan Thoria. Elokuvan päähenkilöillä on omat kipupisteensä, epävarmuutensa ja salatut haaveensa. Elokuva on viime aikojen kansainvälisesti palkituin islantilaiselokuva. ti 9.5. klo 21 Kino Tapiola, ke 10.5. klo 19 Kino Tapiola, pe 12.5. klo 18 Hanasaari

Enclave / Serbia, Saksa 2015

Vuonna 2004, viisi vuotta Kosovon sodan päättymisen jälkeen, alueen albaanien ja kristityn serbivähemmistön välillä on syvä kuilu. 10-vuotias Nenad asuu serbien erillisalueella, josta hänet kuljetetaan kouluun rauhanturvaajien panssariajoneuvolla. Yksinäinen poika kaipaa ikätoverien seuraa, vaikka nämä kuuluisivat aikuisten määrittelemiin vihollisiin. Vihan ja epäluulon juuret ovat syvällä, vaikka lasten näkökulmasta etnisessä vihanpidossa ei ole mitään mieltä.  ti 9.5. klo 18:45 Finnkino Omena 7, su 14.5. klo 15:45 Finnkino Omena 7

The Day Will Come / Tanska 2016

Tositapahtumiin pohjaava draama kuvaa Tanskan lastensuojelun historian mustaa kautta. Kööpenhaminassa eletään 1960-lukua, kun veljeskaksikko Elmer ja Erik viedään sairaalta äidiltään ja sysätään lastenkotiin. Poikakotien muurien suojissa piili hyväksikäyttöä ja kidutusta, jota viranomaiskoneiston korruptoituneisuus suojasi. Elokuvassa synkkyyden alta paistaa kuitenkin toivo paremmasta tulevaisuudesta, jota tyrannikaan ei pysty viemään. ke 10.5. klo 20:45 Finnkino Omena 3, to 11.5. klo 20:45 Finnkino Sello 4, pe 12.5. klo 19 Finnkino Omena 7

All the Beauty / Norja 2016

Pariskunnan viime tapaamisesta on kulunut kymmenen vuotta, kun Sarah saapuu ex-miehensä Davidin kesämökille. David työstää näytelmäkäsikirjoitusta, johon hän on pyytänyt Sarahilta apua. Käsikirjoitus käsittelee Sarahin ja Davidin vuosikymmeniä kestänyttä tulista ja myrskyisää suhdetta. Kesäisten, mökillä vietettyjen päivien ja pitkien iltojen mittaan piirtyy esiin mosaiikkimainen kuva Davidin ja Sarahin suuresta ja kaiken hukuttavasta rakkaudesta neljällä eri vuosikymmenellä. to 11.5. klo 17 Kino Tapiola, su 14.5. klo 15:45 Finnkino Sello 4

50 is the new 30 (Marie-Francine) / Ranska 2017

Hauska tarina viisikymppisestä Marie-Francinesta, jonka tutkijan virka menee alta ja aviomies lähtee nuoremman perään. Marie-Francine joutuu nöyryyttävästi muuttamaan takaisin lapsuudenkotiinsa asumaan ja ottamaan vanhempansa hankkiman työn sähkötupakoiden myyjänä. Vanhemmat kuitenkin kohtelevat Marie-Francinea vieläkin kuin lasta, eikä elämä muutenkaan ole helppoa, kun tuntee itsensä vielä nuoreksi, vaikka muut näkevät keski-ikäisen naisen. pe 12.5. klo 17 Finnkino Sello 5, su 14.5. klo 14 Finnkino Omena 3

 

+ elokuvat, jotka olisin halunnut nähdä (pakko katsoa nämä kotona!):

The Red Turtle / Ranska, Belgia 2016

Hollantilaisen Oscar-voittajan Michael Dudok de Witin kaunis animaatio The Red Turtle on tehty japanilaisanimaatioista tutulla Studio Ghiblillä. Sadunomainen mutta realistinen tarina kertoo miehestä, joka haaksirikkoutuu autiolle saarelle. Selviytymiskamppailu saa käänteen, kun mies törmää rannalla valtavan kokoiseen punaiseen kilpikonnaan, joka ei aiemmin ole päästänyt häntä lähtemään saarelta. Animaatio on universaali ylistys luonnolle, rakkaudelle ja perheelle.

The Dancer / Ranska 2016

Stéphanie Di Giuston esikoisohjaus kertoo 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun tanssitaiteen sensaatiosta, Loïe Fullerista, joka valloitti modernilla tanssitaiteellaan Pariisin tunnetun varieteeteatteri Folies Bergèren nousten sen sensaatiomaiseksi kestohitiksi. Visuaalisesti lumoavat koreografiat herättävät henkiin Fullerin ainutlaatuisen tanssityylin, jossa yhdistyvät niin silkki, peilit kuin värivalotkin. 

Elokuvien kuvaukset: Espoo Ciné

FOLLOW ME ON FACEBOOK / INSTAGRAM / PINTEREST

Ladataan...
Sunday Blondie

Olen jo kuukauden päivät halunnut käydä tutustumassa uudistettuun Helsingin taidemuseoon ja kohutun Ai Weiwein näyttelyyn. Viikonloppuna tilaisuus vihdoinkin tarjoutui, kun vanhempani saapuivat rauhalliselle sunnuntaivisiitille kaupunkiin.

Kiinalaista Ai Weiweitä voisi kutsua ilmiöksi. Yhteiskunnallisena kommentoijana tuttu taiteilija on myös arkkitehti, designeri, dokumenttielokuvien tekijä, valokuvaaja, kuraattori ja antiikin keräilijä. Hänen taideteoksensa ja projektinsa käsittelevät aiheita, joita ei ole aina katsottu kiinalaisessa yhteiskunnassa suopeasti.

Weiwei saikin maastapoistumiskiellon useaksi vuodeksi, kunnes tämän vuoden heinäkuussa taiteilija sai passinsa takaisin. Maastapoistumiskieltonsa aikana Weiwei alkoi käyttää aktiivisesti internetiä niin taiteellisiin tarkoituksiin kuin sananvapauden puolustamiseen. Nykyisin taiteilija onkin ahkera Twitterin ja Instagramin käyttäjä.

HAMin näyttelyn teoksia yhdistää sama materiaali, puu. Esillä on teoksia aina Weiwein alkutaipaleelta 80-luvun alusta tähän päivään asti. Näin Weiweitä kuvaillaan taidemuseon sivuilla:

Ai Weiwein taide ravistelee yhteiskunnan arvorakenteita ja vaatii pohtimaan historian, nykypäivän ja tulevaisuuden alati muuttuvaa suhdetta. Samalla Ain teoksia sävyttää hyväntahtoinen huumori.

HAM:in näyttelyn teoksia yhdistää materiaalin lisäksi Ai Weiwein käsitys taiteilijan tehtävästä totuuden etsijänä. Sanan- ja ilmaisunvapauden puolustaminen on olennainen osa Ai Weiwein elämää, mikä näkyy vahvasti myös hänen taiteensa taustalla.

Monet teoksista ovat massiivisia ja vievät paljon fyysistä tilaa. Ensimmäisessä näyttelytilassa katse kiinnittyy luontaisesti heti Puuhun (2010). Teos on koottu useasta eri puulajista ja -yksilöstä, joiden pystyynkuolleet rungot on kerätty lukuisista eri paikoista Etelä-Kiinan vuoristoseudulta. Puu on kiinnostava kaikessa massiivisuudessaan ja ulkoisesti se näyttää vain ihmisen luomalta irvikuvalta luonnollisesta versiostaan.

Weiwein teokset ovat paitsi ajatuksia herättäviä myös hauskoja. Käyttökelvottomiksi muotoillut pöydät ja henkarit saavat museokävijän tarkastelemaan esineitä uudella tavalla. Caonima Style (2012) videolla Weiwei hyppelehtii PSY:n Gangnam Stylen tahtiin pinkissä paidassa. Matkavalo (2007) teokseen on kiinnitetty vetokahva ja pyörät, jolloin pöytälampulta näyttävä installaatio kulkee helposti paikasta toiseen.

Kiinnostava, vaikuttava, ajatuksia ja kysymyksiä herättävä. Weiwein näyttely todella pistää aivonystyrät liikkeelle ja kiinnittää huomion asioihin, jotka monesti jäävät tavallisessa arjessa huomaamatta. Parasta pitkään aikaan!

Ihastuin taiteilijan käsialaan niin kovasti, että aloin seurata herra Weiweitä Instagramissakin – nimimerkin @aiww takana tarina jatkuu.

​Ai Wei Wei, Helsingin taidemuseo
Näyttely esillä 28.2.2016 asti
Ti
su 1119, ma suljettu

bloglovin / instagram / pinterest

Pages