Ladataan...
Suoraan Soulista

Olen opiskellut sivuaineenani psykologiaa ja psykologia- tai aivotoimintadokumentit vetävät kovasti puoleensa. Jos dokumentti vielä auttaa ymmärtämään omaa toimintaa paremmin tai jopa antaa vinkkejä kehittymiseen niin vielä parempi.

Katsoin eilen Tapojen Orjat -tiededokumentin Yle Areenasta (Löytyy täältä: http://areena.yle.fi/1-2222765 ) Dokumentista jäi jännä tunne. Tavallaan dokumentti oli aika tylsä ja eikä mitenkään erityislaatuinen. Yksinkertaisesti sanoen olen katsonut tätä parempiakin dokumentteja. Osaltaan dokumentissa jauhettiin itsestään selvyyksiä siitä, miten pahoista tavoista voi päästä eroon: siedä lipsahduksia ja jatka niistä huolimatta, etsi tukea ja keksi vaihtoehtoista tekemistä paheen tilalle. 

Toisaalta yksi ajatus kuitenkin jäi katsomisesta mieleen. Dokumentissa eräs tutkija mainitsi, että paheet tuovat välittömän palkinnon ja pitkän aikavälin tavoitteet ja hyvät aikeet tämän vuoksi unohtuvat. Välittömän palkinnon nauttiminen tuo kuitenkin lyhyen mielihyvän jälkeen syyllisyyden ja epäonnistumisen tunteita. Syöt pussillisen irtokarkkeja, vaikka olet päättänyt pitää sokerilakon. Karkithan tietenkin maistuvat ihanilta, kirpeiltä ja makeilta sillä hetkellä, mutta pussin tuhoamisen jälkeen iskee syyllisyys ja ehkä kaupan päälle saat mahan kipeäksi (terveisin entinen irtokarkkinarkkari). Ajatus siitä, että elämän suuret tavoitteet voivat jäädä toteutumatta hetkellisen mielihyvän vuoksi, sai minutkin miettimään omia paheitani.

Omat paheeni ovat  nykyään lähinnä aikaan liittyviä. Lykkään esseiden kirjoittamista, tentteihin lukemisen aloittamista ja kesätyöhakemusten tekoa. Viimetipassa saan sitten tehdä tehokkuusennätyksiä ja kirjoittaa ennen deadlineja koneen näppäimistö sauhuten, vannoen että ei ikinä, ei ikinä enää – Roope Salmista lainaten. Saan asiat tehtyä ajoissa, mutta tuotan itselleni turhaa stressiä vetämällä aikataulun liian tiukalle. Kulutan myös aikaani turhuuksiin jotka a) eivät tuo iloa ja b) vievät minut kauemmas tavoitteista joihin sitä kallisarvoista aikaa tarvitsisin.  Esimerkkinä tulee mieleen kaupoilla kiertely kun minulla ei oikeastaan ole mitään ostettavaa ja myyjälle sanon ”kunhan tulin katselemaan vaan”. Olen muutenkin huono shoppailemaan (tai ehkä hyvä shoppailemaan, koska harvemmin kaupoilta lähtee mukaan mitään) niin miksi sinne kaupoille pitää mennä kuluttamaan aikaa, jonka voisi käyttää vaikka kieliä opiskellen? Sosiaalinen media on sitten toinen turha aikasyöppö, josta saa sen välittömän ja lyhyen mielihyvän, mutta mistä loppujen lopuksi ei jää oikein mitään käteen. Usealla varmaan onkin ollut uudenvuoden lupauksena vähentää sosiaalisen median käyttöä ja sen sijaan tehdä enemmän asiaa x. Miten suuria asioita voisinkaan tavoittaa, jos siirtäisin turhiin aikasyöppöihin käyttämäni ajan johonkin hyödylliseen ja merkitykselliseen?

Pyrin tästä eteenpäin pitämään tarkemmin tavoitteet mielessäni, vaikka hetken helppo mielihyvä kuten Instagramin kuvien selailu,  houkuttelisi pirullisesti. Uusi vuosi on uusi mahdollisuus luopua aikasyöpöistä ja laittaa tavoitteet korkealle. 

Mistä paheista luopuminen auttaisi sinua saavuttamaan suurimmat tavoitteesi?

 

Ladataan...
Suoraan Soulista

Onko muita, joilla alkavat olla nenä ja posket kipeinä pakkasista? Luontoäiti kaatoi eräänä päivänä oikein suuren kottikärryllisen paukkupakkasta Joensuuhun, eikä ole vieläkään tullut korjaamaan jälkiään.

Mieleni purjehtii viime syyskuiselle Samoksen reissulle, jolloin lämpötilaa oli noin 60 astetta enemmän kuin nyt. Samos +30, Joensuu -30.

Tässä neljä matkamuistoa reissultamme:

1. Istumme rantaravintolassa, josta on näkymä merelle. Tarjoilija tuo pöytään suuren fetasalaatin ja laskee jääkylmän lasillisen valkoviiniä valkoiselle pöytäliinalle. Syötyämme ja juotuamme poikaystäväni kanssa siirrymme katoksen alta hohkavaan aurigon alle. Vaihdan ravintolan vessassa bikinit ja siirryn puuvillaviltin päälle rannalle oikaisemaan itseni kirjan kanssa. Merivesi tuntuu viileältä auringon paahtamalla iholla. 

 

 

2. Olemme retkellä Kusadasissa Turkin puolella ja basaari kuhisee ihmisiä. Basaari ei tosin ole taianhohtoinen suitsukkeen tuoksuinen basaari vaan krääsälä, jossa myydään loukomia tukkuhintaan ja Emporio Armanin-feikkiboksereita. Turistia on helppo miellyttää. Otamme taksin Efesoksen raunioille ja teen huivistani turbaanin välttääkseni auringonpistoksen. Efesoksen kaupungissa kaikki oleellinen oli lähekkäin: teatteri, vessa, kirjasto ja ilotalo kaikki sulassa sovussa vierekkäin. Uloskäynnin luona on laatikollinen leikkiviä kissanpentuja.

 

 

3. Olemme Samos Townin viinimuseossa suurien viinitynnyreiden keskellä. Olemme ainoat asiakkaat koko museossa.  Korkeassa, viileässä huoneessa on pöytä, jolle museon kassapoika on tuonut maisteltavaksi neljää erilaista paikallista viiniä. Odotamme, että poika aloittaisi viinimaistatuksen. Poika kuitenkin kehottaa meitä aloittamaan maistelun vasemmalta oikealle, kuivimmasta viinistä makeimpaan. Viininmaistattaja ei pojan mukaan enää tullut töihin ja asiakkaat saavat hoitaa maistelun omatoimisesti 2,5 € pääsymaksua vastaan. Poika poistuu kassalle ja jäämme lasien ja viinipullojen kanssa ihmettelemään ja maistelemaan.

 

 

4. Puristan rystyset valkoisena puhelintani kun piskuinen vuokra-automme antaa kaikkensa, jotta pääsisi kömyämään ylös jyrkkää mäkeä. Rukoilen mielessäni, ettei vastaan tule yhden yhtä autoa. Kaikki mutkat ovat kuin jyrkkiä U-käännöksiä ja turvakaiteista ei ole tietoakaan. Manolatesin kapeiden kujien varsilla ihmiset tekevät taidetta ja myyvät käsinmaalattuja saviastioita. Värien ja kukkivien puiden määrä ilahduttaa silmiä. Joka puolella hörrää ampiaisia, vaikka kylä on tunnettu perhosistaan. Syömme mezelautasen suloisessa ravintolassa ja vähemmän suloiset ampiaiset hyökkäävät ruokamme kimppuun. Paikan omistaja kertoo ampiaisten pitävän erityisesti lihapullista ja sytyttää keollisen kahvinpuruja palamaan astiaan hätyyttääkseen ampiaiset pois. Hämärä hiipii nurkkiin ja meidän on aika lähteä takaisin serpentiinitielle. 

 

 

Millaisia muistoja teillä on Kreikasta? 

Ladataan...
Suoraan Soulista

Jos olette lukeneet Marie Kondon loistavan kirjan The Life-changing Magic of Tidying up (suomeksi Siivouksen elämänmullistava taika), olette varmaankin perehtyneet hänen periaatteeseensa minkä perusteella tavaroita kannattaa säilyttää.

Ainut hyväksyttävä syy kirjan mukaan on pitää tavara mikäli se tuottaa iloa. Eli yksinkertaisesti otat jonkun tavaran käteen ja haistelet sen aiheuttamia tuntemuksia: onko se iloa, turhautuneisuutta, syyllisyyttä vai jotain muuta? Tällä yksinkertaisella ohjenuoralla pitäisi jätesäkkien täyttyä masentavista heräteostoksista ja kaikesta turhasta, jäljelle jääden vain ne rakkaimmat tavarat. Ronkelius on nykyään arvo, jota pidän yllä ostoksia tehdessäni, mutta vielä on opittavaa. 

Mikäs olisikaan sen parempi tilaisuus keventää tavarataakkaansa kuin muuttaminen – ulkomaille tai vaikka Seinäjoelle. Nyt kun muutto Koreaan lähestyy tuntuu että kaikki on edessä, mutta kaikki huonot ostokset takana.

 

Mitä ajattelin vaihtaessani roposiani esimerkiksi näihin vaatekappaleisiin?

 

Whatever-pipo

"Tämähän voisi olla sellainen ironinen pipo, koska enhän oikeasti pidä tällaisia vaatteita/asusteita

. ” (Kukaan muu ei varmaan tajunnut ns. ironiaani)

Avokauluksinen, pantterikuvioinen, ihonmyötäinen paita

”Voihan se olla, että puuma on uusi musta, pitäähän nyt vaatekaapissa olla jotain räväkkää. ”

Artsy-partsy musta kiiltävä jakku

”Voihan se olla, että tulen pukeutumaan tosi taiteellisesti joskus ja silloin tämä jakku on vaatekaappini kulmakivi.”

Maahan asti ylettyvä pilkullinen hame, jossa on mahdotonta kävellä

”Ei aina tarvitse liikkua, voihan tulla sellaiset pirskeet jossa minulle määrätään koko illaksi yksi seisomapaikka. Sellaiset ”seisotaan hyvässä ryhdissä” –bileet. ”

 

Millaisia noloja tai käsittämättömiä ostoksia teille on tullut vastaan kun olette käyneet läpi kaappejanne?

 

Pages