Ladataan...
Suoraan Soulista

 

-       Mitä jos lähdettäisiin maanantaina Filippiineille?

-       Mikäs siinä!

Hetken päästä sähköpostiin kilahtivat lentoliput kolmen päivän päähän, määränpäänä Cebun saari Filippiineillä, josta oli tarkoitus jatkaa matkaa pienelle Panglaon saarelle. Turha ehkä mainita, että tätä keskustelua ei käyty Joensuussa vaan Soulissa koeviikon jälkimainingeissa. Reissu tuli näin huomattavasti lompakon ja lentokoneessa kulutetun ajan kannalta ystävällisemmäksi.

Tällaisena eläinfanina yksi viikon reissun kohokohdista oli tavata Filippiineillä ehkä maailman suloisimpia mulkosilmiä, kummituseläimiä eli tarsiereja. Kummituseläimet ovat äärimmäisen ujoja ja herkkiä eläimiä, jotka pitävät tarkasti huolta reviiristään. Yksi pikkukaveri tarvitsee jopa hehtaarin verran yksityistä elintilaa itselleen(!). Sinne tiluksille ei niin vain saa toinen kummituseläin tulla huutelemaan. Ja kummituseläimille ei muutenkaan saa huudella, sillä liiat ärsykkeet voivat viedä ne täyteen epätoivoon. Ylistressaantunut eläin voi äärimmäisessä tapauksessa tehdä itsemurhan hakkaamalla päätään jotain kovaa vasten niin pitkään, että henki lähtee. Auts.

 

 

Boholin saari, joka sijaitsee siltayhteyden päässä Panglaosta, on ainut paikka maailmassa, jossa kummituseläimiä pääsee katsomaan luonnonvaraisina. Suojelualueelle oli hiivittävä ja puhuttava kuiskaten. Olin varautunut tapaamaan isoja apinoita, mutta puuhun käpertyneet otukset olivatkin vain hieman päärynää kookkaampia.

Kummituseläimillä on öinen alter ego, jolloin niistä kuoriutuu armottomia ja vikkeliä saalistajia. Vaikea kuvitella, että niitä muut pelkäisivät kuin ruokalistalla olevat heinäsirkat. Toisaalta jotain kummitusmaista noissa eläimissä on… Se näyttää lajilta, joka voisi elää toisella planeetalla isoine silmineen ja pitkine sormineen. Vai mitä sanotte?

 

"Miten saisin maapallon vallattua.. Hmmm..."

 

 

 

 

Ladataan...
Suoraan Soulista

 

Blogini on ollut kuin kesäkissa. Aluksi se vaikutti niin söpöltä, helposti hoidettavalta ja eihän se veisi aikaakaan kuin pari tuntia viikossa. Välillä huono omatunto on hiipinyt mieleen kun olen miettinyt kuinka jätin blogini heitteille ja miten en sittenkään pystynyt huolehtimaan siitä sen vaatimalla tavalla.

Tietenkään elämä ei mene niin kuin elokuvissa vaan tuli kaikkea muuta, mikä jyräsi blogin hoidon ohi. Yksi lukukausi vaihto-opiskelujen parissa tuntui menevän luotijunan nopeudella kun vertaa vastaavaan ajanjaksoon kotiyliopistossa.

Oli neljän kokeen koeviikko, jota edeltävät pari viikkoa äiti oli kylässä Koreassa, ja koeviikkoa seurasi viikon Filippiinien reissu, jota seurasi kaksi viimeistä päivää Soulissa ja sitten kaksi viikkoa Kambodzassa ja muutama päivä Thaimaassa. Sitten humps, olinkin Aeroflotin koneessa näkemässä painajaisia koneen putoamisesta ja seuraavassa hetkessä rantasandaaleissa kylmällä, heinäkuisella Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Mitä enemmän aikaa kului, sitä hölmömmältä tuntui palata blogin pariin. Tuo ajanjaksohan meni ohi jo kauan sitten ja tuntuu melkein kuin kotiin paluusta olisi kulunut jo vuosi.

Haluan kuitenkin jakaa vielä täällä blogissa niitä asioita ja reissuja, joista jätin kertomatta silkan ajanpuutteen ja myöhemmin ”nyt on liian myöhäistä”-tuntemusten vuoksi.

 

On siis aika nostaa kesäkissablogini pöydälle. 

 

 

PS. On surullista, että kesäkissojen ottaminen on niin yleistä, että siitä on tullut oma käsitteensä. Niin väärin. 

Ladataan...
Suoraan Soulista

 

Nenän niistäminen julkisella paikalla  on perisynti, joka vastaa vakavuusasteeltaan tahallista piereskelyä hississä. Sen sijaan kovaääninen, kunnon ryystöllä vauhditettu kadulle sylkeminen on ihan ok.

Naisilla yläkroppa on siveellisesti peitetty ja salilla käytetään treenitopin päällä löysää t-paitaa. Minihameet ja mikroshortsit saavat kuitenkin hipoa vesirajaa.

Kaupassa käynti on kallista, mutta ravintolasta saat samoista aineksista koostetut ateriat paljon halvemmalla. Kokkauskerrat kotona aamupala pois lukien ovatkin laskettavissa yhden käden sormilla.

Kaupoista puheen ollen juusto on kallista kuin mikä, mutta silti monien korealaisten ruokien päälle on ripoteltu puoli kiloa juustoa.

Kosmetiikkamyymälöissä toivotetaan turistiasiakas lämpimästi tervetulleeksi. Koska olet länsimaalainen, saat kuitenkin yhden myyjistä henkilökohtaiseksi vartijaksesi selän taakse parhaimmillaan koko käyntisi ajaksi, ettei vain lipeisi viiden euron huulipuna taskuun.

Kaupungissa on enemmän julkisia vessoja kuin roskiksia, silti kadut ovat roskattomat. Ehkä korealaisilla on aina mukanaan high-tech roskasilppuri.

Puolen litran limsapullo on kaupassa kalliimpi kuin sojupullo (korealainen riisiviina)

Jos vastakkaista sukupuolta oleva pariskunta osoittaa julkisesti hellyyttä, sitä pidetään hyvin epäkunnioittavana. Mies- ja naiskaverukset voivat kuitenkin pitää toistensa käsistä kiinni, kosketella ja hipelöidä toistensa hiuksia. Yliopiston salilla näkee usein mieskaveruksia antamassa toisilleen perusteellisia selkähierontoja. 

Kuvituksena Sokchossa nähdyt veikeät kalmarit(?)

 

 

Pages