Ladataan...
Susanna Plane

Matkustaessa uuteen maahan ja uuteen kulttuuriin, sitä kohtaa usein asioita, jotka saattaa vähän kummastuttaa.

Tässä muutama tällainen Indonesiasta:

1. Jostakin minulle tuntemattomasta syystä Netflix ei toiminut suurimmassa osassa maata. Taisin saada sen yhdessä lokaatiossa toimimaan, mutta 99% ajasta sitä ei voinut katsoa lainkaan.

2. Myös nettisensuurin taso on korkealla. Yritin esimerkiksi yhtenä päivänä mennä selaimella H&M:n alusvaatesivulle, sillä Suomeen paluu oli lähellä ja minun piti saada tilattua aamutakki ystäväni polttareihin, mutta pääsyni sivulle evättiin, koska se sisälsi kuvia naisista alusvaatteissa.

3. Ruokakaupassa käynti on kalliimpaa kuin ravintolassa syöminen. Paikalliset eivät muutenkaan käy meille tuttuun tapaan ruokakaupassa, vaan ostavat raaka-aineet toreilta. Pääsimme pariin otteeseen kunnolliseen markettiin, mutta jouduimme toteamaan, että se on reppureissaajan budjetilla luksusta, johon ei ole tasaiseen tahtiin varaa. Ei sillä, että marketteja olisi kovin tiheästi Indonesiassa ollutkaan, koska suurin osa kaupoista oli R-kioskiin verrattavia, lähinnä eineksiä, leipää, maitotuotteita ja makeisia myyviä kopperoita. 

4. Paikalliset polttavat aivan järjettömän paljon tupakkaa. En muista tavanneeni yhtäkään paikallista miestä, joka ei olisi sätkää sauhutellut. Ja tämä päti siis ihan nuorista pojista niihin vanhimpiin saakka. Indonesialainen tupakka on myös todella vahvaa, joten en edes halua ajatella, mitkä ovat Indonesian keuhkosyöpä-tilastot.

5. Kohtasimme todella monta kissaa, joilta oli typistetty häntä. Koitimme selvittää tätä kysymällä eräältä paikalliselta, mutta pienen kielimuurin takia emme saaneet järkevää vastausta. Kissoja on Indonesiassa muutenkin hirmuinen määrä, huomattavasti enemmän kuin koiria, joita taas näkyi joka kadun kulmalla Intiassa ja Nepalissa.

Loppuun muutama fakta:

- Indonesia koostuu 17 508 saaresta, joista noin 6 000 on asuttuja. Indonesia on maailman suurin yksinomaan saarista koostuva valtio.

- Indonesiassa on noin 400 tulivuorta, joista noin 150 on aktiivisia. Valitettavasti purkauksia on myös runsaasti.

 - Indonesiassa väkiluku on yli 260 miljoonaa, joka koostuu yli 300 etnisestä ryhmästä, jotka puhuvat noin 700 eri kieltä ja murretta. Seuraava ei ole millään tapaa fakta, mutta mulle itselleni on tullut sellainen fiilis, että moni ei edes hahmota sitä, että esimerkiksi Bali on Indonesiaan kuuluva saari, vaan harhaisesti ajattelee sen olevan oma maansa. Toki saarilla on hyvin vahvat identiteetit ja paikalliset kokevat olevansa saarelaisia ehkä jopa enemmän kuin Indonesialaisia.

- Indonesiassa asuu eläinlajeja, joita ei voi kohdata villinä missään muualla maailmassa. Esimerkiksi orangit elävät ainoastaan Indonesian sademetsissä ja Komodon varaanit ainoastaan Komodon saarella ja sen läheisyydessä.

- Indonesia on maailman neljänneksi suurin maa, mutta maailman suurin muslimimaa. Acehin maakunta on kuitenkin maan ainoa, joka noudattaa tiukkaa Sharia-lakia.

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Ladataan...

Ladataan...
Susanna Plane

Kukin matkustaa tyylillään, eikä yhtä oikeaa tapaa ole. Toiset tykkäävät seikkailla, toiset ovat mukavuudenhaluisempia. Tässä kuitenkin omat suositukseni Indonesiaan.

 

Lombok & Etelä-Bali

-Jos vierailet Lombokin Kutalla, varaa joogatunti upealta Ahstari Yoga-studiolta. Et tule katumaan.

-Kutan rannat koin yleisesti ottaen parhaiksi uimistarkoitukseen. Yllätykseksi nimittäin tuli se, miten monet rannat olivat haastavia uimareille, sillä korallia on niin paljon.

-Pohjois-Lombokilta löytyvä Tiu Kelepin vesiputous on aivan ehdottomasti pienen viidakkotrekkailun arvoinen. Älä kuitenkaan ota maksullista opasta mukaan, vaikka sinulle sellaista tarjottaisikin, sillä matka putoukselle ei ole haastava. Täytyy kuitenkin varoittaa, ettei moni muu Indonesiasta löytyvä vesiputous välttämättä säväytä enää tämän jälkeen. Itse koin tämän ainakin ehdottomasti upeimmaksi.

-Lisää Balille kuuluvat, mutta maantieteellisesti sen vieressä sijaitsevat Nusa Penida, Nusa Ceningan ja Nusa Lembongan matkasuunnitelmaasi, sillä niistä jokainen on omalla tavallaan ihana. Itse rakastuin eniten Nusa Penidaan ja sen mielettömän kauniiseen luontoon, joten jos kuvankauniit spotit kiinnostaa, vieraile täällä. Kyseiset "Nusan saaret" ovat myös paljon Etelä-Balia rennommat.

-Canggusta löydät taivaallisen hyvää ruokaa, kauniita majoituspaikkoja ja viihdyttävän skeittibaarin. Canggu on täydellinen kohde kaveriporukalle.

-Ubud on melkoinen turistirysä, mutta luonto on aivan upeaa ja spa hoidot viimeisen päälle kohdallaan. 

-Jos surffaus kiinnostaa, on sitä todella helppo kokeilla ja harrastaa sekä Lombokin että Balin eteläosissa.

 

 

Gilit

-Air oli aivan ihana ja rento, mutten tiedä mikä tilanne on tällä hetkellä, sillä kaikki Gilin saaret kokivat melkoiset vahingot viimeaikaisen maanjäristyksen vuoksi. 

-Meno on mielestäni myös vierailemisen arvoinen, sillä vaikka se on omaan makuuni vähän liiankin rauhallinen, on se myös todella kaunis. 

-Gileillä on myös oikein varteenotettavat snorklausapajat. Kilppareiden kohtaaminen on hyvin todennäköistä. :----) Muista kuitenkin, ettei niitä saa missään nimessä mennä koskemaan. 

 

Pohjois-Bali

-Suuntaa Sumberkimaan, jos haluat nähdä aidon Balilaisen kylän. Matkan varrella Etelästä Pohjoiseen voit pysähtyä esimerkiksi temppeleillä tai vesiputouksilla.

-Jos pidät snorklauksesta, tee reissu Menjanganin saarelle. Paras meren pinnan alapuolinen kokemuksemme Indoissa. Varo kuitenkin säppikaloja.

 

Komodo

-Me teimme Komodolle viiden päivän laivareissun, jonne lähdimme Lombokilta. Tämä oli yksi reissumme siisteimmistä jutuista, joten lämmöllä suosittelen kaikille veneissä viihtyville ja snorklauksesta pitäville. Unohtumaton kokemus.

Komodolla maisemat ovat vertaansa vailla ja valtavat varaanit näkemisen arvoisia (näitä et myöskään pääse tapaamaan muualla).

 

 

Itä-Jaava & Keski-Jaava

-Öistä reissua Ijeniin tuolivuoren kraateriin et tule unohtamaan. Muista kuitenkin varata lämmintä vaatetta mukaan, sillä siellä on yllättävän kylmä.

-Bromon tulivuori on aika uskomaton, jos sää vaan sattuu suosimaan. Selvitä siis pilvisyys ennen kuin lähdet tutkimusmatkalle (toisin kuin me teimme ja jouduimme kokemaan karvaan pettymyksen :---D) 

-Yogyakartassa kannattaa vierailla, jos reissu vie Jaavan saarelle. Kaupunki on virkistävää vaihtelua viidakolle ja sieltä pääsee pienellä vaivalla läheisyydessä sijaitseville temppeleille sekä luolaseikkailulle, jos sellainen kiinnostaa.

Jaavalla riittäisi varmasti nähtävää paljon enemmänkin, sillä saari on valtava. Me ehdimme olla siellä vain noin viikon ajan, joten suuri osa saaresta jäi vielä näkemättä. 

 

Pohjois-Sumatra

-Lake Toba on aivan ehdoton. Super rento ja kaunis paikka.

-Bukit Lawangin viidakkotrekkauksella pääset näkemään vapaina eläviä orankeja, joita et voi nähdä missään muualla maailmassa. Do I need to say more?

-Wehin saari on yksi kauneimmista paikoista, jossa olen koskaan käynyt. Turkoosimpaa vettä saa hakea.

 

 

Yleisesti:

-Suosittelen matkustamaan sesongin ulkopuolella, kuten esimerkiksi huhti-toukokuussa, kuten me teimme. Ihmisiä on silti riittämiin, muttei ahdistukseen saakka. 

-Rahaa Indonesiassa saa palamaan aika helposti, mutta pienemmälläkin budjetilla pärjää.

-Aurinko polttaa aivan törkeästi, joten 50-suojakerroin on ehdoton ihan niille kokeneimmillekin auringonpalvojille. 

-Skootterilla ajaminen on hyvin pitkälti välttämätöntä etenkin Lombokilla ja Balilla, eli jonkin sortin ajotaito kannttaa olla itsellä tai mahdollisella reissukaverilla takataskussa. + käytä kypärää! On hullua miten moni ajelee ilman, sillä onnettomuuksia sattuu vähän väliä.

 

 

Postauksen kuvat on otettu Pohjois-Sumatralta.

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

Ladataan...

Ladataan...
Susanna Plane

Indonesian ja itseasiassa koko reppureissumme viimeiset kohteet olivat Pohjois-Sumatran Banda Aceh sekä maan käsittääkseni pohjoisin paikka, paratiisisaari Weh.

Pakko myöntää, että tässä kohtaa meidän ajatukset olivat jo hyvin pitkälti Suomessa, joten ihan liikaa emme enää upeaakin upeammista maisemista ja turkoosista merestä jaksaneet innostua. Paratiisiinkin väsyy tietyllä tapaa, vaikka en missään nimessä sano, ettemme olisi ajastamme nauttineet. Kokemustamme laimensi myös vähän päällä oleva Ramadhan, sillä sekä Banda Aceh sekä Wehin saari ovat äärimmäisen uskonnollisia paikkoja, joka tarkoitti sitä, että mitään ei juurikaan tapahtunut. Valtaosa paikoista oli suljettu ja meno sen vuoksi hyvin lamaantunut.

Banda Acehissa vietimme yhden päivän ennen Wehin saarelle menoa sekä toisen päivän sieltä takaisin tullessamme. Kaupunki on Acehin alueen pääkaupunki ja kuten sanoinkin jo, erittäin uskonnollinen sellainen, sillä Acehissa noudatetaan tiukkaa šarialakia. Kyseinen alue on aina vakaasti puolustanut omaa poliittista itsenäisyyttään ja vuosia se kapinoi Indonesian hallintoa vastaan kunnes meidän oma Martti Ahtisaari meni ja neuvotteli rauhan vuonna 2005. Torilla tavataan1

Oli todella huvittavaa kun mentiin yhtenä iltana noin klo 18 paikalliseen Pizza Huttiin ja se oli aivan tupaten täynnä ihmisiä. Ihmettelimme, sillä Ramadhanin aikaan syödä saa vasta kun aurinko laskee ja siihen oli vielä noin tunti aikaa. Porukalle kuitenkin roudattiin koko ajan limuja, pastoja ja pitsoja pöytiin, mutta kukaan ei syönyt. Ihmiset vain tuijottivat tarjoiluja ja odottivat, että aurinko laskisi. Siinä ne limut väljähtivät ja ruuat jäähtyivät. Me rikoimme sääntöjä ja aloimme syömään heti ruuat eteen saatuamme, vaikka se kieltämättä vähän väärältä tuntuikin. Jossakin vaiheessa moskeijasta pärähti käyntiin kovaääninen ulvonta, jonka jälkeen jokainen alkoi täyttä häkää ahmimaan :—D Kunnioitan toki muslimeja, eikä minulla ole mitään heitä vastaan, mutta kyllä se todella omituiselta tuntui. Kaikilla oli pitkät vaatteet päällä ja naisilla hunnut päässään, joten omituiselta tuntui myös istua kaiken kansan edessä tatuoidut käsivarret paljaina.

Moni ei tätä välttämättä tiedä (sillä mekään emme tienneet), mutta vuoden 2004 maanjäristys, josta aiheutui valtava tsunami, tapahtui juuri Banda Acehissa ja kaupunki kärsi näin ollen suurimmat vahingot, vaikka tsunami vaikuttikin moniin maihin ja kaupunkeihin (Suomessa uutisoitiin eniten Thaimaan tuhoista). Kaupunki tuhoutui käytännössä täysin ja sen voi osittain nähdä edelleen, sillä vaikka se onkin jälleenrakennettu, on siellä esimerkiksi useampi hyökyaallon mukana keskelle kaupunkia raahautunut iso laiva. Ne olivat parhaimmillaan kulkeutuneet mereltä useampia kilometreja ja nyt ne muistuttavat meren voimasta. Niiden näkeminen oli todella pysäyttävää. Olisimme halunneet vierailla myös kaupungin isossa tsunami-museossa, mutta emme valitettavasti ehtineet.

Wehille otimme lautan Banda Acehista ja matka taisi kestää noin tunnin verran. Majoitukset olimme varanneet muutama päivä etukäteen ja senkin osalta koimme pienimuotoisia hämmennyksen hetkiä, kun osa paikoista oli täysin suljettuja Ramadhanin vuoksi ja mm. yhteen avoinna olevaan majapaikkaan emme saaneet huonetta varatuksi, koska emme olleet naimisissa. Saadaksemme huone tästä kyseisestä paikasta meillä olisi siis pitänyt olla kirjallinen todistus avioitumisestamme. :---D

Wehin saarella meillä oli viisi päivää aikaa, joista ensimmäiset kaksi vietimme Iboih'lla ja loput kolme saaren pääkaupungin Sabangin lähettyvillä, Sumur Tiga rannan tuntumassa. 

Weh tunnetaan parhaiten upeista turkooseista vesistään ja eritoten merenpinnan alapuolisesta maailmastaan. Sen on sanottu olevan yksi parhaimpia snorklaus- ja sukelluspaikkoja koko Indonesiassa. Meillä oli odotukset tämän vuoksi todella korkealla ja oletimme törmäävämme ainakin siipisimppuihin ja ehkä jopa haihin, mutta jostakin syystä meillä kävi aivan surkea tuuri, emmekä saneet snorklausreissuistamme juuri mitään irti, vaikka yritimmekin kolme kertaa ja vieläpä eri spoteissa.

Ensimmäisellä kerralla laskuvesi koitui ongelmaksi ja vesi oli myös melko sumeaa lähellä rantaa. Aallot veivät lujaa rantakivikkoon ja loppupeleissä rämpiessäni räpylät jalassa liukkailla kivillä, onnistuin kaatumaan ja naarmuttamaan ranteeni. Toisella kertaa näkyvyys oli jälleen kehno. Maski oli huono, räpyläkin irtosi jalasta agressiivista pikkukalaa paetessani (:---D) ja siinä vaiheessa meni viimeisetkin kiinnostuksen rippeet. Vesi oli siinä kohdassa muutenkin täynnä säppikaloja, jotka ovat luonteeltaan ärhäköitä, eikä niiden keskuudessa tee mieli uiskennella, sillä ne tarttuvat nilkkaan aika herkästi kiinni. Kolmannella kerralla otimme veneen alle ja kävimme useammalla eri spotilla, mutta eivät vakuuttaneet nekään. Ehkä meillä vain kävi äärimmäisen huono tuuri tai sitten Weh on vaan aivan liian hypetetty :--D Tai sitten me olimme nähneet jo aikaisempina snorklauskertoinamme sen verran eeppisiä näkymiä, etteivät nämä enää säväyttäneet. Ken tietää. Vähän jäi silti harmittamaan.

Koska snorklaus ei tuottanut toivottua tulosta, keräsimme mielihyväpisteitä muilla tavoin. Loikoilimme mökkimme terassilla roikkuvassa hammokissa, luimme kirjoja, bongailimme isoja lepakkoja, ajelimme skootterilla ympäri saarta ja otimme spa-hoitoja. Tavallaan oli mukavaa kun reissun viimeiset päivät pystyi viettämään ilman sen suurempia suunnitelmia. 

Suurin osa ravintoloista oli myöskin Ramadhanin vuoksi suljettu ja ne harvat, jotka oviaan pitivät auki, tarjoilivat ruokaa ainoastaan piilossa, hieman hyssytellen. Tutustuimme ranskalaiseen naiseen, joka piti ravintolaa kotonaan. Hän kokkasi meille pastat ja antoi meidän syödä omalla takapihallaan, sillä talon etuosassa sijaitsevan ravintolan terassilla syöminen oli kielletty.

Usko meinasi mennä kun saavuimme Wehille, sillä oletimme meiningin olevan vähän vilkkaampaa turismin vuoksi, vaikka Ramadhan päällä olikin, mutta sitä se ei todellakaan ollut. Olimme tulleet aavekylään. Emme olleet syöneet aamupalaa ajatuksenamme syödä heti saavuttuamme, mutta loppupeleissä kello oli jo yli kahden päivällä kun vihdoin löysimme tämän aiemmin mainitsemani ranskalaisen naisen ja hänen ravintolansa. Viimeiset kolme päivää vietimme Casa Nemo-nimisessä resortissa, jonka ravintola oli onneksi auki. Vietimme näin ollen hyvin paljon aikaa sillä tontilla. :---D 

Wehin saari on uskomattoman kaunis, eikä sen turkoosimpaa vettä löydy ehkä mistään. Suosittelen kuitenkin vierailua Ramadhanin ulkopuolella, jotta saaresta saa vähän enemmän irti. Mielestäni paikka on kuitenkin myös täydellinen kohde totaalinollaukselle, sillä siellä sielu lepää väkisinkin, kun virikkeitä ei ole joka sormelle, eikä nettikään juuri toimi. Meille se toimi oikein hyvänä viimeisenä etappina, vaikka tietyllä tapaa vähän karvas maku suuhun jäikin. Se on silti yksi upeimmista kohteista, jossa olen koskaan käynyt. 

 

BLOGLOVIN, FACEBOOK, INSTAGRAM

 

Ladataan...

Pages