Aikaa itsetutkiskelulle

Sydän huokaa
Mistä löytyy aikaa itsetutkiskelulle?

Kaikessa kiireessä ja sen tiimellyksessä ei ole ehtinyt miettimään omaa elämää ja toimintaa. On keskittynyt niin paljon muiden hyvinvointiin ja en ole osannut antaa huomiota itselleni. Koko aika on mennyt siihen, että yrittää pysyä muiden tahdissa tässä kiireisessä maailmassa.

 

Itsetutkiskeluko itsekästä

Myös puheet itsekkyydestä ja itsekeskeisyydestä ovat vaikuttaneet siihen, että huomioni vaeltaa aina muualla kuin itsessä. En ole halunnut antaa lupaa ajatella itseääni. Kuitenkin olen ymärtänyt, että ei itsensä ajatteleminen ole pois muiden huomioimisesta, vaikka monet niin kuvittelevatkin.

Kun ihmiset puhuvat, että ompa itsekästä ja käskee ottamaan pään pois perseestä ja ajattelemaan muitakin, niin siitä syyllistyy eikä halua antaa pienintäkään ajatusta itselleen.

 

Nämä asiat vaan halutaan nähdä vastakkainaseteltuna, vaikka todellisuudessa siitä ei ole kyse. En ihan käsitä miksi ei voisi olla empaattinen ja muut huoioon ottava ja silti kyetä itsetutkiskelulle. Tämän syyllistämisen vuoksi olen kai junnannut elämässä tähän asti paikallaan miettimättä omia tarpeitani. Onko väärin oppia tuntemaan itsensä ja tietämään mitä haluaa? En ole tyytyväinen elämääni näin. Haluan etsiä oman intohimoni enkä elää toisten todellisuudessa syrjäyttäen omani.

 
Positiivinen elämänasenne hukassa

Olen kuullut kommentointia miten ei pitäisi ajatella menneitä, vaan keskittyä positiivisiin asioihin. Ei ymmärretä, että positiivisen elämän asenteen omaavakin voi ajatella välillä negatiivisesti. Miten voi päästää irti jos ei ole lupaa käsitellä negatiivisia asioita? En usko, että silloin voi aidosti olla positiivinen ihminen. Toki voi aidosti ollakin onnellinen jonkin aikaa, mutta uupuminen on edessä. Sen minkä on jättänyt taakse löytää varmasti edestä, jos asiaa ei käy läpi. Ei pahoja asioita voi tuosta vain lakaista. Ne kulkevat eläässä mukana, vaikka ne päättäisi syrjäyttää ajatuksista.

 

Kun käsketään lopettamaan murehtiminen voi olla varma, että kyllä ne ajatukset sieltä ennen pitkään pintaan nousee entistä pahempina ja monimutkaisempina. Ne vaikuttaa tiedostamatta käyttäytymis- ja ajatusmalleihin, vaikka kuinka olisi päättänyt olla hyvällä tuulella. Niiden kieltäminen ei auta kasvamisessa yhtään. (Tässä en puhu niistä positiivisen elämän asenteen omaavista ketkä alunalkaenkin ovat oppineet terveet ajatusmallit ym. Se on aitoa positiivisuutta parhaimillaan. Käsittelen tässä itseäni ja omia kokemuksia. Normaalisti tällaista ei pitäisi joutua edes mainitsemaan omassa henkilökohtaisessa blogissaan, mutta tänä toisten puolesta mielensäpahoittamisenaikakautena on hyvä vielä erikseen mainita, että ei kannata lukea jos et ole kohderyhmää.)

 
Hidastamimnen on hyväksi itsetutkiskelulle

Tämä sairasloma ja yksin oleminen havainnollistaa paljon, miten en ole saanut aikaa ajatuksille ja itsensä kuuntelulle. Hidastaminen tai ehkä voidaan puhua jopa pysähtymisestä on tottatotisesti hyväksi itseutkiskelulle. On tullut paljon ajateltua elämän tapahtumia ja sitä miten ne ovat vaikuttaneet omaan toimintaan ja reagointiin. Kaikkea tietysti aluksi piti normaalina, kunnes alkaakin kyseenalaistaa onkohan kuitenkaan näin.

 

Muiden elämään sieluni hukanneena mietin, että ei tämä voi näin mennä ja asioihin on tultava muutos. Kaiken turvattomuuden, syyllisyyden ja masennuksen alta haluan löytää sen värikkään ihmisen, joka ei ole koskaan päässyt elämään täysillä. Haluan vapauttaa tämän uupumuksen vankilasta vapauteen. Voisiko itsekkyys olla hyvä asia?

Kommentoi