Kadotin itseni ja haaveeni

Sydän huokaa
Tajusin miten olenkaan kadottanut itseni parisuhteessa.

En ole saanut haaveilla ja tavoitella asioita mitkä tekee minusta onnellisen. Valintojani ja haaveitani on arvosteltu ja olen joustanut ja antanut parisuhteelle kaikkeni, että toisella olisi siinä hyvä olla, mutta samalla olen pikkuhiljaa kadottanut itseni. Uhrasin liikaa itseäni parisuhteen vuoksi mukautuen toisen tahtoon.

Kun toinen asettuu poikkiteloin haaveitteni tielle ja kertoo miten minun kannattaisi miettiä realistisempia haaveita. 

Sellaisia jotka minua ei kiinnostaneet, mutta hän piti niitä järkevinä ratkaisuina. Hän sai lopulta minutkin uskomaan, ettei minusta olisi mihinkään ja haaveeni olivat typeriä ideoita. Minulla ei enää ollut selkeää suuntaa elämässä, koska en saanut tavoitella mitä rakastin. Jouduin luopumaan itsestäni parisuhteen vuoksi. Elämällä ei enää tuntunut olevan merkitystä ja tuntui kuin olisin elänyt jonkun toisen elämää suorittaen arkea. Kompromisseista ei ole kovinkaan pitkä matka itsensäkadottamiseen, kun joutuu myöntymään toisen tahtoon vaikka kuinka yrittää pitää puoliaan. 

En voinut tehdä asioita omalla tavallani vaan minun oli pakko omaksua toisen tapa toimia tai sain moitteita. Lopulta uskoin itsekin, että teen asiat väärin. Ikään kuin hänellä olisi ollut minusta odotuksia, joita en pystynyt täyttämään. Kun hän puhui omiata haaveista hän muotoili asian niin, että ne olisivat meidän yhteisiä haaveita. Asuntoauto, omakoti, moottorioyörä ja matkustelu eivät olleen minun omia haaveita. En sano, etteikö ne olisi mukavia, mutta en koe luopuvani mistään jos nuo ei toteudu. En silti estä toista toteuttamasta niitä. Omat haaveeni maalaamisesta, käsityöyrittäjyysestä ja lastenkirjan julkaisusta ja musiikista on ne asiat,  josta luopuminen muinua satutti, mutta puolisosta ei tuntunut minun puolestani pahalta, että jouduin niistä luopumaan. Jouduin kirjoittamaan salaa satuja, runoja ja lauluja. Lopulta en kirjoittanut enää ollenkaan, kun sen peittely oli liian vaikeaa ja häpesin omia mieltymyksiä. Häpesin ja häpeän edelleen kertoa mistä pidän ja mistä en.Olisi pitänyt arvostaa itseään enemmän, jotta olisi tajunnut pitää kiinni omista haaveista. Näköjään minunkin on opittava nämä asiat kantapään kautta. 
 

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Mä olen taiteellinen sielu, ja olisi ihan hirveää jos mieheni yrittäisi tukahduttaa sitä! Minä kirjoitan ja teen asioita jotka eivät ole mieheni omia kiinnostuksen kohteita, mutta silti saan tehdä niitä. Aivan kuten hänellä on oma harrastuksensa. Tiedän, että saisin lähteä hänen kanssaan maastopyöräilemään koska vain, mutta koska kallioilta alas tuleminen pyörän kanssa hirvittää, niin jätän sen harrastuksen hänelle. 

Parisuhteessa saa olla samanlaisia, sekä erilaisia. Saa olla omat kiinnostuksen kohteet, saa olla omia unelmia, niiden yhteisten lisäksi. 

Nyt vaan rohkeasti eteenpäin! 

Ja se on hassua muuten, miten täällä pallolla esim. kaupan kassalla työskentelevää arvostetaan, mutta jos oletkin hyvä kirjoittamaan tai maalaamaan, niin eihän se ole oikeaa työtä. Ei ainakaan ennenkuin olet tunnettu koko maassa. Mutta miten siihen pisteeseen voi päästä, jos sitä ei tueta alusta asti?! 

Sydän huokaa

Jep ei tarvi olla Jounin kaupan Sampo siihen että saa arvostusta kauppiaan ammattista tai mitään muutakaan ollakseen tavallisessa arvostetussa duunissa. Mutta jos haluaisi tehdä elääkseemän tai harrastaakseen jotain luovaa niin pitää olla uran huipulla ennen kuin saa kannustusta ja ihmiset uskoo suhun. 

 

Sydän huokaa

Elääkseen*

Hakkarainen (Ei varmistettu) https://aatenarikka.blogspot.fi/

Parisuhteessa tulee helposti muovattua itseään ja hiottua kulmiaan toisen takia. Ja joskus sitä löytää itsensä korjailemasta toisen "virheitä". Fakta on kuitenkin se, että toisen takia ei pitäisi koskaan lähteä itseään muuttamaan - muutos on kyllä joskus hyvästä, mutta se tulee tehdä ennen kaikkea itsensä takia. Jos tahti tai suunta ei kohtaa, on joskus fiksuinta jatkaa eri teitä.

https://aatenarikka.blogspot.fi/

Ouh miten tämäkin teksti kolahti. Tunnen kyllä vahvaa sielunsiskoutta sinua kohtaan. Blogi menee ehdottomasti seurantaan. Joskus olis kiva vaikka vaihtaa viestejäkin, jos haluat vertaistukea ja "sielunsiskoutta" :)

Sydän huokaa

Tervetuloa seuraamaan blogia. Ehdottomasti seuraan myös sinun blogia. Niiden muutaman postauksen perusteella mitä olen ehtinyt lukemaan niin kyllä kolahtaa. :)

Kommentoi