Laihuusviha

Sydän huokaa

Voin sanoa että positiiviset kehut vartalostani koko elämäni aikana on laskettavissa kahden ellei jopa yhden käden sormilla. 

Haluaisin kertoa omista kokemuksistani laihuuteen ja siihen liittyvään laihuusvihaan mitä olen kokenut. 
Paljon on ollut bodypositive-ilmiötä somessa ja tuntuu, että se on koskettanut paljon normaali ja ylipainoisia, mutta nyt en käsittele tässä postauksessa sitä  sillä minulla on kokemusta vaan laihana ja normaalipainoisena olemisesta. 
 
Laihuuteen kohdistuu vihaa ja negatiivista kommentointia. Olen koko lapsuuteni ja nuoruuteni saanut kuulla painostani ikäviä kommentteja ja vartaloni haukkumista. Olen saanut kuulla miten poikamainen vartalo minulla on koska olen pitkä ja hoikka. Itsetuntoani on tallattu jo pienestä lapsesta asti. On päivitelty syönkö tarpeeksi ja miten pidän itseäni nälässä. Minua on lapsena vertailtu muihin lapsiin ja ihmetelty miksen voi olla kuin he. Todellisuudessa olen syönyt isoja tai normaaleja annoksia niinkuin kasvavan lapsen ja nuoren on kuulunut syödäkin. Aina on ollut joku joka on ollut huolissaan painostani. Nämä kommentit ovat saaneet minut häpeämään itseäni ja tuntemaan, etten ole tarpeeksi tyttömäinen ja naisellinen vaikka itseäni naisena pidän.
 

Itsetunto ja painoindeksilukemat yhtä matalalla.

Painoindeksini on ollut suurimman osan elämästäni alipainon puolella.
Olen yrittänyt miettiä millä oikeudella laihat ihmiset ovat vapaata riistaa kommentoinnille heidän painostaan. Eikä kyse ole kehuista vaan päin vastoin. Olen kokenut ihmetelyä miten riuku on, miten luiset ranteet tai lommoposket. Minulla on kapeat hartiat ja siro luusto. Tällainen olen aina ollut enkä voi vartalonmallilleni yhtään mitään kuten en silmieni värillekään vaikkei se kaikkia miellytäkään. En vaan saa päähäni mistä tämä huono käytös ihmisissä kumpuaa. 
 
Muistan kun 17-vuotiaana ensimmäistä kertaa koskaan minun puoliani pidettiin. Olin silloin kesätöissä ja asiakkaani kommentoi minun painoa rumasti "Hyi miten laiha. Syötkö koskaan mitään?" 
Pomoni kuuli tämän ja sanoi miten rumasti tuo oli sanottu ja kertoi minulle, että olen hyvä tällaisena eikä pidä välittää mitä muut sanovat. En tiennyt miten siihen olisi pitänyt suhtautua sillä olin jo niin tottunut painoni arvosteluun, etten osannut ottaa kehuja vastaan. Pidättelin vaan itkua. Se kun oli ensimmäinen kerta kun kukaan koskaan sanoo vartalostani mitään positiivista. 
 
Huomasin, että tämä kommentointi loppui lapsen saannin jälkeen kun raskaudesta jäi 10 kiloa. Laihan tytön identiteettiä ei silti noin vaan karisteta pois. Tiedän, että jos olisin liikunnallinen, palautuisin taas alipainoideksi mikä on minun vartalotyypilleni ihan normaalipaino vaikkei niinkään painoindeksin mukaan. Sen sijaan herkkuaddiktiosta irtipääseminen ei tällaisena "läpipaskojana" (anteeksi karkea kielenkäyttö) ole kovin motivoivaa. Varsinkin kun pelkään, että ilkeä kommentointi alkaa taas jos aloitan terveelliset elämäntavat. Ihmisiä ei tunnu häiritsevän pehmeä vatsani ja peppuni ja epäterveelliset elämäntavat, mutta auta armias jos haluaisin kiinteytyä ja syödä välillä kasvisruokaa. Olen kyllä huomannut, että herkuttelu tekee minut väsyneeksi. Jotain muutosta ruokavaliooni on haettava. Tästä voinkin kirjoittaa ihan eri postauksessa.
 
Laihojen haukkuminen ei ole yhtään sen sallitumpaa kuin ylipainoisten. Hoikka ihminen varmasti itsekin tietää olevansa hoikka. Siitä mainitseminen on täysin turhaa. On julmaa ja surullista miten jotkut kokevat laihan vähemmän naisellisiksi kuin normaali tai ylipainoisen. Vartalon malli ei tee kenestäkään vähemmän tai enemmän naista. Kaikki naisten vartalot ovat naisellisia sellaisena kuin ovat. Kehon rakenteita vaan on erilaisia. Laihat vartalot ovat ihan yhtä terveitä kuin mitkä tahansa muut vartalot. Laihuus ei aina tarkoita anorektistä epätervettä vartaloa.
Laihuus voi olla geeneissä ja ruuansulatuksessa eikä laihuus automaattisesti ole joku anorektinen tila. Joten jätetään se alistava kommentointi ja toisten vartalojen arvostelu pois. 
 
Toivottavasti ihmiset alkaisivat enemmän miettimään mitä suustaan päästävät ja opettelisivat pitämään mölyt mahassaan. Kenenkään ei pitäisi joutua kuuntelemaan sitä, että ei kelvata ja olla oikeanlaisia. Sillä me olemme mitä olemme. Oikeanlaisia juuri sellaisessa vartalossa missä olemme.
 

Kommentit

Minnea
Minnean muruja

Koskettava teksti! Kiitos!

Vierailija (Ei varmistettu)

Saman kokenut. Kiitos, että kirjoitit!

Torey
Näissä neliöissä

Jes! Tästä puhutaan liian vähän!

Tätä nykyä olen "normaalipainoinen" ja tyytyväinen vartalooni. Täytän kesällä 29. Mutta nuorena olin hoikka. Sain kuulla olevani anorektikko, lauta jne. Kyllähän minäkin olisin 14-vuotiaana kunnon tissit halunnut, mutta toisaalta, täytyykö kaikkien olla samanlaisia? Edelleen olen pienirintainen ja välillä sitä miettii, että oishan se C-kuppi ja kunnon rintavako topeissa kiva. Mutta olen yrittänyt ajatella sen niin, että minulla on kauniin malliset rinnat ja ne ei koskaan valahda napaan, koska niistä ei riitä moiseen. :P

Silti olen kova vertailemaan omaa vartaloani toisiin, joka on selkeä jälki jonka aikaisempi vartalosta kiusaaminen on jättänyt. 

Tosi hyvä kirjoitus ja kosketti!

Se on jännä juttu että laihoja ihmisiä on jotenkin oikeus haukkua ja tosiaan päivitellä syökö riittävästi. Itse kun olen ollut sekä lihava,laiha että nyt lihaksikas(no en tiedä voinko ihan noin itseäni nimittää) niin mua on haukuttu jokaisessa olomuodossa. Läski,anorektikko,mies! Onneksi olen oppinut jo olemaan välittämättä ja rakastamaan itsenäni. Kuitenkin itse koen yhä jollain tapaa epävarmuutta siitä kiusaamisesta ja kyllä itsellä särähtää korvaan ihmettelyt siitä miksi haluan olla lihaksikas tai että miksi haluan että kroppa on suht tiukassa kunnossa. Koskaan en ole kaikkien mielestä hyvä. Mutta onneksi sillä ei ole väliä.

Mutta tosiaan kehopositiivisuus-aikana pitäisi kaikki vartalot nähdä kauniina tai ainakin jättää idioottikommentit oman pään sisälle. 

Kommentoi