Miten pyrkiä positiivisuuteen?

Sydän huokaa

Positiivisten ajatusten ylläpito ja jatkuva kiittäminen kaikesta on kuormittavaa. On liikaa vaadittu tavoittella positiivisuutta pakottamalla etsimään hyvää joka päivästä, vaikka sitä ei olisi. Tämä on keinotekoinen itsepetos ja ihmisen eheytyminen pysähtyy.

Syrjäyttämällä negatiiviset ajatukset ei saada aitoa positiivisuutta aikaan. Negatiiviset asiat pitää saada päätökseen, jotta voi olla positiivinen. Jos näitä ei käsittele, ne löytyvät vielä edestä. Käsittelemättömät asiat repivät kaksi askelta taaksepäin mitä on ottanut yhden eteenpäin positiivisella asenteellaan. Sitten sitä taas ollaan hoo moilasena miksi tultiinkin rytinällä alas juuri kun on saatu menestystä.

Tiedän tämän kokemuksesta, sillä haluaisin itsekin olla se poisitiivinen ihminen. Olen siis takavuosina päättänyt ottaa kaikkeen positiivisen eläämasenteen. Silti masennus aina uusiutui ja uusiutui uudestaan.

Pikkuhiljaa tämä pinnalla kelluminen ja pohjamutiin edestakaisin sukeltelu alkaa uuvuttaa, kun huomaa toistavansa samaa kaavaa. Sitä alkaa omaksua oman raja-alueen, josta ei kannata ottaa liian suurta harppausta mukavuusalueen ulkopuolelle.

Yritin liikaa olla positiiivinen, vaikka olisin voinut aloittaa ihan pienistä asioista. Ei sillä, että se tarkottaisi mukavuusalueelle jäämistä. Usein ihmiset vaan kokevat nämä ääripäät eivätkä hahmota armollista keskitietä. Minäkin ajattelin pitkään, että on negatiivisia ja positiivisia ihmisiä. Kyse ei ollutkaan siitä vaan opitusta tavastamme reagoida asioihin. Ihmisessä kun voi olla kummatkin piirteet.

Henkiseen kasvuunkin pitäisi löytyä kultainen keskitie ilman kiirehtimistä epämukaviin ponnisteluihin. Neuvotaanhan painon pudotuksessakin pienien tavotteiden ottamisesta, eikä heti haaveilla fitnesurasta. Samma koskee henkistä puolta.

Ihmisellä on x määrä tietoisia ajatuksia ja x määrä alitajuisia ajatuksia joihin taas ei voi asenteella vaikuttaa. Alitajunta puskee ajatuksiin niitä asioita, mitä kokemus ja ympäristö on antanut ja antaa.

Jos lapsuus ja menneisyys on pelkkää vastoinkäymistä vääristynein ajatusmallein, traumat väkisinkin puskee alitajunnasta, eikä välttämättä kaikki kykene tiedostamaan mistä paha olo ja negatiivinen asenne ja skeptisyys kumpuaa.

Tietoisesti voi yrittää keskittyä hyvään, mutta kaikkia ajatuksa on mahdoton hallita. Ihmisellä on kuitenkin useita kymmeniätuhansia ajatuksia joka päivä. Ajatukset laukkaa aasinsillasta toiseen ja niitä on lähes mahdoton kontrolloida. Aivan kuten hengittäminenkin on automaattinen vaistomainen elimistmistön toiminto. Toki sitä voi tietoisesti pidättää sukeltaessa kun meillä ei ole vauvojen sukellusrefleksiä.

Matkalla positiiviseen elämän asenteeseen seuraavaksi tavoitteeksi otan ennemmin myönteisen ajatuksen siitä, että kaikki ihmiset jotka kohtaan hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Ja ennen kaikkea haluaisin olla välittämättä siitä jos joku ei hyväksykään.

Tämä hyväksyntä on varmasti vähän pidempiaikainen tavoite, sillä masennuksen aikana on mahdotonta ajatella tuota todeksi. Juuri nyt se kuulostaa joltain mitä en ole ansainnut. Siksipä pitää opetella näkemään itseni vähän eri valossa. Ehkä terapiassa käydessä tapahtuisi käänne ja saisin uuden tilaisuuden yrittää pyrkiä positiiviseksi ja onnelliseksi.

Tällä kertaa se tapahtuu omaan tahtiin eikä pakottamalla omien avujen yli kohti ääretöntä. En halua piiloutua omalta tietoisuudeltani ja noudattaa mitään keinotekoisia neuvoja positiivisuuden ylläpidosta ja mukavuusalueelta pois juoksemisesta.

Kaiken maailman voimakortit ja lainaukset mitä some kylvää aiheuttaa minussa vaan painetta. Ne uhkuvat sanoja jotka pyrkivät täydellisyyteen. Haluaisin purkaa harhaluulot täydellisestä ja olla rehellinen ja ottaa yhteen näiden negatiivisten toimintamallien kanssa niin kauan, että voitan ne. Ennen sitä haluaisin löytää keinot tähän ja voimaa lähestyä ongelmakohtia.

Kyllä minua silti pelottaa miten minulle käy. Nytkin suistuin raiteilta kun lähden syksyllä opiskelemaan yhteiskunnan hyväksymää ammattia, mutta itselleni se ei tuo minkäänlaista täyttymystä. Tämäkin vain siksi, etten taaskaan päässyt opiskelemaan sitä mitä halusin. Se merkitys mikä minulla on elämälle ei toteudu.

Kommentoi