Melanooma on uusi musta

Olen 33-vuotias nainen, jolla todettiin melanooma eli pahanlaatuinen ihosyöpä ensimmäisen kerran viime vuoden lokakuussa.

Minulta kysytään usein, miten huomasin epäillä melanoomaa, ja käyttäytyikö huonoksi todettu luomi jotenkin oudosti. Huomaan ihmisillä olevan tarve tietää asia tarkasti, jotta he voivat välttää tilanteeni.

Olen punatukkainen ja vaaleaihoinen, joten olen aina ollut tietoinen auringon vaaroista ja melanooman oppikirjaesimerkeistä. Kyseinen luomi oikeassa pohkeessani on koko elämäni ollut siisti koholuomi, jonka repeämisestä olen huolehtinut mutta en kuitenkaan niin paljoa, että olisin lähtenyt sitä erikseen poistattamaan yksityisellä.

Pienen poikani kasvaessa halusin kuitenkin poistattaa ylävartalostani pari löysää luomea, joita pikkuinen oli alkanut näpräilemään, ja samalla tuli ajankohtaiseksi myös pohkeen luomen poistaminen. Edellisten kuukausien kuluessa pohkeen luomi oli kuivunut ja vähän halkeillut, eikä se tiukkojen farkkujen takia päässyt kunnolla paranemaan, joten päätimme omalääkärini kanssa poistattaa sen varmuuden vuoksi.

En osannut epäillä luomessa olleen mitään pahaa, mutta näin jälkikäteen olen oppinut, mihin olisi pitänyt kiinnittää huomiota.

Kolme päivää syntymäpäiväni jälkeen sain soiton lääkäriltäni, joka kovin hämillään kertoi minulta löytyneen melanooman tuosta pohkeen luomesta. Kirurgiselta otettaisiin yhteyttä jatkotoimenpiteistä.

Epäusko oli päällimmäisenä minun ja mieheni mielessä, sillä en saanut puhelussa paljoa muuta tietoa kuin diagnoosin. Aika pian tajusimme mennä katsomaan Omakannasta patologin tarkan lausunnon, minkä jälkeen huutoitkimme kahdestaan autossamme tavaratalon parkkihallissa.

Melanoomalle on olemassa muutama numeroluokitus, jotka kertovat sen levinneisyydestä ja vakavuudesta. Minun lukemani olivat siinä pelottavassa viimeisessä sarakkeessa, jonka jälkeen on vain nuoli eteenpäin.

Diagnoosia seuraavalla viikolla kävin plastiikkakirurgin vastaanotolla, jossa minulle kerrottiin tulevasta leikkauksesta. Melanooman ensimmäinen hoitokeino on aina leikkaus, jos siitä on hyötyä.

Parin viikon päästä menisin leikkaukseen, jossa pohkeesta poistetun luomen ympäriltä poistettaisiin lisää ihoa ja kudosta, jotta alkuperäinen melanooma saataisiin varmasti siistittyä kokonaan pois. Sen lisäksi nivusistani poistettaisiin ns. vartijaimusolmukkeet, eli pohkeesta katsoen ensimmäisen imusolmukeryhmän ensimmäiset imusolmukkeet, jotta saataisiin tietää, onko melanooma edennyt alkuperäisestä luomesta eteenpäin.

Yhtäkkiä työnhakuni ja lapsiperhearkeni olivat muuttuneet epätodelliseksi paskamyrskyksi, jonka keskellä elämäni pystyy edelleenkin jakamaan aikaan ennen ja jälkeen diagnoosin.

 

 

 

 

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Olen niin pahoillani puolestasi...paljon voimia ja iloa elämään!

Ja sitten...
Oma kokemus noista melanoomaluomen tunnistamisesta on ihan samanlainen. Nämä iltapäivälehdissä julkaistavat luomikuvar ovat varmasti tosi esimerkillisiä ja saavat varmasti monet tarkkailemaan luomiaan ja menemään lääkärille. Mutta se ei kuitenkaan ole koko kuva!

Itse kans poistatin oikeastaan ihan sattumalta pohkeessani aina olleen tarkkarajaisen, symmetrisen ja tasaisen värisen luomen. Itse asiassa lääkäri ei edes olisi halunnut millään sitä poistaa kun se oli niin normaalin näköinen...ja melanoomahan se oli!

Tämä oli onneksi varhaisvaiheessa ja nyt saanut porskuttaa viisi vuotta eteenpäin ennen kuin uusi kierros alkoi... punatukkainen ja vaaleaihoinen olen, ja mahdollisesti myös geneettistä alttiutta sairastua. Mutta pointtina siis, ettei melanoomaluomi ole välttämättä kovin ” pahan” näköinen. Eli sikälikin tämä on ihan paska tauti.

Kiitos tästä blogista!

Maria Hakkala

Kiitos!

Omiin fiiliksiin kannattaa tietyssä mielessä luottaa luomienkin suhteen. Jos joku tuntuu poikkeavalta tai uudelta, kannattaa siihen reagoida, vaikka olisikin turhaan.

Kaikista ennakkoasetelmista huolimatta harva oikeasti uskoo syövän osuvan omalle kohdalle. En minäkään, ja tuskin sinäkään.

Käytkö kontrolleissa, vai miten uusi kierros huomattiin? Mikä on vointisi?

 

Vierailija (Ei varmistettu)

Heips!

Viralliset kontrollit oli vain vuoden tai max kaksi, sillä ensimmäinen oli niin pinnallinen. Sen jälkeen olen käynyt itse maksamalla ihotautilääkärillä, valitettavasti vähän epäsäännöllisesti kun ruuhkavuosissa olevinaan muutakin tekemistä...keväällä lääkäri huomasi uuden luomen tai luomen jota en ollut aiemmin rekisteröinyt. Hänen mielestään se oli ihan ok, itse sit muutama viikko sitten havahduin siihen että se onkin ehkä isompi...
Itsellä tutkimukset vielä kesken, mutta valitettavasti nyt vakavampi tapaus tämä.

Hyviä vointeja!

Maria Hakkala

Mä oon ollut siitä "onnekas", että mun melanooma oli siitä pahimmasta päästä, että kontrollit on julkisella ollut useimmiten, mitä on saatavilla eli kolmen kuukauden välein kokovartalokuvaus, verikokeet, ym. Ei oo tarttennu olla ihan vaan oman pään varassa. Mulle sanottiin leikkauksen jälkeen uusimisprosentiksi 50, ja se realisoitui tosi nopeasti.

Toivottavasti sulla menis kaikki, tai ees osa, hyvin! Laita mailia, jos haluat jutella tai vaikka tavata.

Juliaihminen
Juliaihminen

Olen ajatellut sinua ja teidän perhettä paljon viime aikoina. Kirjoitin aiheesta blogiin, ja pitää vielä erikseen korostaa, etten halua tuolla postauksella mitenkään omia sinun suruasi vaan olla tukena ja myötäelää tilanteessa. Paljon haleja tähän päivään!

Maria Hakkala

Kiitos postauksestasi, Julia. <3

Tässä on vaara ryhtyä ihan suoranaiseksi kliseemyllyksi, mutta toivon ihmisten osaavan arvostaa läheistensä ja erikoishetkien lisäksi sitä arkea ja mahdollisuutta unelmointiin.

(just nyt on vähän kone tyhjä, mutta arvostan sinua)

Vierailija (Ei varmistettu)

Voimia! &lt;3 Ja lämpimiä ajatuksia sinulle ja perheellesi!

Itsellä kosketuspintaa asiaan sitä kautta että lukioikäisenä satuin kiinnittämään huomiota äitini selässä olleeseen tarkkarajaiseen, pieneen tummaan luomeen, jossa ainoa huomiota herättävä seikka oli tosiaan tumma väri. Luomi oli melkeinpä musta. Muuten ei muistuttanut ollenkaan niitä kuvia, mitä lehdissä aina julkaistaan kun melanoomasta varoitellaan. Kesti jonkin aikaa ennenkuin äitini muisti luomen poistattaa, mutta lopulta kävi lääkärillä, joka oli käynnillä melkeinpä luvannut ettei siitä mitään löydy. Ja kas, melanoomahan siinä oli. Onneksi asiasta mainitsin, koska muuten voisi olla ettei äitiä minulla enää olisi. Järkytyin tietysi aluksi, sillä tiesin, että tauti on herkkä leviämään, mutta näin ei tässä tapauksessa onneksi ollut, vaan ensimmäinen leikkaus oli riittävä.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.