• Erilaisista vaikeista kokemuksista (ja miksei myös sielullisista tekijöistä) johtuvat sopeutumisvaikeudet suhteessa yhteiskuntaan voivat johtaa tietynlaiseen utopioihin uppoutumiseen. Pää pilvissä jalat eivät yllä enää maahan ja visiot irtautuvat liikaa todellisuudesta. Ja samalla on tietysti niin että osa ihmisistä tulkitsee kaiken paremmasta maailmasta visioinnin olevan epärealistista haihattelua, kokee ettei ole muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua (tai alistua) siihen miten asiat ovat. Silloin kun tuohon liittyy vihaa ”haihattelijoita” kohtaan, voi olla niinkin että on läpikäynyt pettymyksen siitä miten asiat ovat ja mitä ihmiselämä täällä on ja ratkaissut sen alistumisella. Ehkä maailmanparantelijoiden visiot voivat nostaa pintaan omaa kätkettyä kipua, pettymystä ja surua?

• Se että jokin opetus ei sovi itselle voi johtua näistä:
1) oma sen hetkinen tilanne voi olla sellainen johon ko. opetus sopii huonosti,
2) omassa elämänhistoriassa on jotain minkä takia se ei ole ylipäätään itselle hyvä, tai
3) siitä että sen tulkitsee väärin tai sitä väärinkäyttää.

• Ehkä on niin että jos otetaan jokin opetus, suhde siihen voi muuttua oman ymmärryksen kehittyessä näin:
– vaiheessa 1 siihen ei kiinnitä mitään huomiota tai jos kiinnittää ei ymmärrä sitä tai se jopa ärsyttää, ei resonoi lainkaan
– vaiheessa 2 se resonoi ja kiinnostaa mutta sitä voi väärinkäyttää esimerkiksi jonkin asian välttelyyn
– vaiheessa 3 alkaa ymmärtää kuinka sitä omalla kohdalla kannattaa soveltaa ja nähdä väärintulkinnan ja väärinkäytön mahdollisuudet, tunnistaa ne ja niiden syyt itsessään ja ehkä jopa muissa

• Mitä tulee erilaisiin omavaraistelu- ja yhteisöhankkeisiin, toivon että ihmisten motiivi näihin olisi jokin muu kuin ahdistus siitä kuinka yhteiskunta nyt on suistumassa tuhoon jolta täytyy yrittää pelastautua. Niille lienee löydettävissä paljon muitakin perusteluja. (Minähän arvelen että jos nyt tosiaan oltaisiin jonkinlaisella tuhon tiellä, pelastautuminen olisi lopulta mahdotonta.) On oltava realistinen ja rehellinen sen suhteen minkäasteinen omavaraisuus on pienyhteisöissä mahdollista.

• Olen vieraillut pariin kertaan omavaraopistolla ja huomasin tuolloin että yksi sitä touhua ohjaava motiivi tuntui olevan ilmastoahdistus ja maailmantuska ympäristötuhosta. Ihan ymmärrettävää sinänsä. Mietin että mitä jos ilmastonmuutos olisikin luonnollista muutosta eikä ihmistoiminnan aiheuttamaa (enkä nyt ota kantaa siihen kummin mahtaa olla koska en tiedä miten on, leikittelen vain ajatuksilla tässä) – olisiko koko toiminnan perusta ”harhainen”? Ei tietenkään ihan kokonaan, mutta osittain? Sitten mietin että mikä merkitys olisi sillä jos näin olisi? Enkä tiedä vastausta tuohon sillä pidän kyllä opiston toimintaa tarpeellisena ja hyödyllisenä. Joku oli kommentoinut että opistolla on outo, negatiivinen ilmapiiri ja ymmärrän mitä tuo ihminen tarkoittaa, ja liitän tuon siihen että koko homman pohjavireessä on ehkä juuri tuota aiemmin mainitsemaani ahdistusta.

• Onko ongelmallista että ”henkisen kasvun skenessä” on tietynlaista nuivaa suhtautumista ns. ”3D-maailmaan”? On esimerkiksi näitä käsityksiä että kuuluu jättää ”3D-työelämä” taakseen ja siirtyä johonkin muuhun. Ja ymmärrän kyllä että monet käyvät läpi muutosvaiheita joissa vanha työ on tarpeen jättää ja siirtyä johonkin uuteen. Koska ylpeys hiipii aina vaivihkaa sisään, voi tuohon kuitenkin liittyä myös sitä asennetta että on olevinaan jotenkin ylevämpää olla vaikkapa energiahoitaja kuin lähihoitaja. Ei ole. Ehkä jako 3D/4D/5D on ylipäätään ongelmallinen tai keinotekoinen. Toki ymmärrän että sitä käytetään keinona tehdä tietoisuuden muutoksesta ihmismielelle helpommin ymmärrettävä.