Reppanoittaminen toiseuttamisen keinona

Katsoin Maria Veitolan dokumenttisarjaa mtv:n suoratoistopalvelusta. Neljännessä jaksossa Totuuden etsijät Maria haastattelee salaliittoteorioihin (varsinkin korona-pandemiaan liittyviin sellaisiin) hurahtaneita ihmisiä.

Parissa haastattelussa nostetaan esiin haastateltavan menneisyydessä kokema kiusaaminen ja ulkopuolisuus, yhdessä haastateltavan yksinäisyys. Nuo asiat nostetaan esiin oletettavasti tarkoituksessa vihjata että nuo elämässä koetut raskaat asiat olisivat ajaneet ihmiset ”huonoon seuraan”, hakeutumaan salaliittoteoreetikoiden porukkaan. Että ulkopuolisuus ajaa liittymään muiden ulkopuolisten seuraan ja tässä tapauksessa ne nyt sitten sattuvat olemaan ihmisiä joiden maailmankuvaa ja näkemyksiä pidetään tuomittavina tai vähintään outoina. Esiin nostettiin myös se kuinka koetut pettymykset nakertavat luottamusta asiantuntijoihin ja koko yhteiskuntaan. Onhan tuossa tietysti totuutta: aina kun ihminen liittyy johonkin ryhmään – vaikka vain johonkin hahmottomaan salaliittoteoreetikoiden someyhteisöönkin, ryhmäajattelu voi viedä mukanaan. Sen suhteen jokainen on riskiryhmässä.

Tämä on vähän kiusallinen tunnustus mutta minä lähestulkoon häpeän välillä sitä että kuulun tähän ”heränneiden kulttiin”. Häpeän sitä sen takia miten tuota porukkaa leimataan niin äärioikeistolaisiksi, huonosti koulutetuiksi kuin syrjäytyneiksi luusereiksi (no joo, minä tietysti olen tuollainen) tai muuten vaan oudoiksi hörhöiksi. Kuten yksi kyseisessä dokumentissa esiintynyt ihminen, minäkin koen myös hankalaksi sen kuinka kaikki salaliittoteoriat laitetaan yhteen koriin ja ihminen voidaan minkä tahansa valtavirrasta tietyllä tavalla poikkeavan näkemyksen takia leimata arvostelukykynsä menettäneeksi hörhöksi joka uskoo ihan kaikkiin salaliittoteorioiden kaninkolosta löytyviin teorioihin.

Miettikää miten tuo leimautumisen pelosta johtuva häpeä on täysin samaa häpeää kuin teini-ikäisten häpeä siitä että ei kuulu siihen coolien tyyppien porukkaan vaan kuuluukin siihen kummallisten hörhöjen joukkoon. Eli jostain olen omaksunut käsityksen siitä millainen tulee olla ja kuinka tulee tietyistä asioista ajatella.

Kävin vilkaisemassa kyseisessä dokumentissa esiintyneen Olli Postin blogia ja uusimmassa blogitekstissä oli muuten tähän liittyvää asiaa:

Linkki blogitekstiin josta kuva on kaapattu: https://olliposti.fi/mita-et-voi-sanoa/

Mikä ajaa ihmisen menettämään luottamuksensa valtamediaan ja asiantuntijoihin tai uskomaan salaliittoteorioihin? Sitähän tuossa dokumentissa pyrittiin selvittämään. Mikä minut ajoi siihen tilanteeseen? Pääasiassa pandemiauutisoinnin ja asiantuntijoiden näkemysten sekavuus, ristiriitaisuus ja epäloogisuus, sekä vähänkään kriittisten näkemysten tiukka tuomitseminen ja sensurointi. Toki ihmiset tekevät peloteltuina ja stressattuina ylilyöntejä enkä missään nimessä oleta että kaikki valtamedian uutisointi olisi tarkoituksellisen valheellista, enemmänkin olen tullut tietoiseksi siitä että valtamedian näkökulma on usein aika tiukastikin rajattu. Toisaalta propagandaviestintä eli tarkoituksellinen mielipiteiden muokkauskaan ei suinkaan ole jäänyt historiaan.

Salaliittoteorioihin minun ei varsinaisesti tarvitse uskoa, sen sijaan voin avoimin mielin tutustua niihin jos kiinnostaa (itse asiassa yleensä ei hirveästi kiinnosta) ja spekuloida niillä. (Kuulentoon liittyvä teoria on muuten yksi hauska pohdittava: mitä jos ne eivät tehneetkään kuulentoa vaan vain elokuvan pätkän jossain autiomaassa?) Sofia Keitaanranta puhuu tuossa Veitolan dokumentissa eliitin pedofiiliringistä ja Maria toteaa sen olevan ”aikamoinen syytös”. En tiedä onko se syytös vai tosiasioiden toteamista. Koko ”eliitti” ei varmastikaan ole yhtä suurta pedofiilirinkiä, mutta siitä ei kyllä päästä mihinkään että sellaisia on ja jopa saatananpalvontaa ja lapsiuhrauksia joissakin piireissä harrastetaan. Tämä asia ei ole varsinaisesti uskon asia, jokin salaliittohörhöjen keksimä teoria johon voidaan uskoa tai olla uskomatta, vaan fakta. Jos epäilyttää, voi käydä katsomassa vaikka tämän todistuksen: https://youtu.be/MOPpTvmQUps

Tarkoittaako saatananpalvojien salaseurojen olemassaolo sitten sitä että maailmaa hallitsee joku illuminati? Kuten todettua, en tiedä. En tiedä mikä noiden salaseurojen mahdollinen merkitys ja valta on. Sen olen oppinut tietämään että sellaisia tosiaan on olemassa.

Voiko ihminen höpsähtää uskomaan salaliittoteorioihin joissa ei ole mitään totuutta? Voi. Kyllä joillekin käy niinkin. Ovatko kaikki salaliittoteorioiksi luokitellut jutut täysin tuulesta temmattuja? Eivät ole. Onko niin että on oltava jotenkin traumatisoitunut reppana, outo hörhö tai poikkeuksellisen tyhmä ollakseen nyt vaikka ”koronakriittinen”? No näinhän meidän kai haluttaisiin uskovan. Uskokoon niin joka haluaa niin uskoa.

puheenaiheet ajattelin-tanaan
Kommentit (0)