Jotain meistä

Jotain meistä

Me ollaan muiden silmissä ihan tavallinen perhe. Olen 27-vuotias kahden lapsen yksinhuoltajaäiti. Minulla on 1/13 syntynyt reipas poika ja 7/14 syntynyt prinsessa tyttö. Asumme Uudenmaan alueella, vanhempi lapsista on esikoulussa ja pienempi päiväkodissa, itse olen työelämässä. Tehdään normaaleja asioita, arki on kuin monella muullakin perheellä. Ruuhkavuodet, niin kai sanotaan.

Mutta meidän perheessä on jotain joka ei näy ulospäin. Me ollaan erityisperhe. Pojalla on diagnoosina adhd, autisminkirjo sekä tourette.

Syy miksi haluan tehdä blogia on se, että haluan rikkoa ennakkokäsityksiä.

Ajatellaan että adhd on laiskojen vanhempien keksintö vilkkaista lapsista joille ei jakseta pitää kuria. Adhd on paljon muutakin kun vilkkaus. Se on myös sitä yliaktiivisuutta mistä se suurimmaksi osaksi tunnetaan. Mutta se on myös impulsiivisuutta, tarkkaamattomuutta, toiminnanohjauksen haastetta, itsesuojeluvaiston puutetta, tunteiden hallinnan vaikeutta.. Mutta adhd lapset ovat myös rakastettava, fiksuja, kekseliäitä ja sinnikkäitä. Adhd ei ole mikään negatiivisten asioiden summa, vaan tuo haasteiden lisäksi myös paljon muuta mikä voidaan kääntää vahvuudeksi.

Ajatellaan että autisminkirjo tai autismi ylipäätänsä tarkoittaa suoraan lasta joka elää omassa maailmassaan. Tätä kuulen usein, mutta kuten muitakin sairauksia, myös autismia on eri asteisia. Meillä autisminkirjo näyttäytyy suurimmaksi osaksi vaikeuksina kaverisuhteissa, pikkuvanhuutena ja liiallisena asioihin uppoutumisena.

Ajatellaan, että tourette on ylenpalttista kirosanojen ja hävyttömyyksien huutelua, sille nauretaan ja se on hauskaa. Ei se ei ole hauskaa. Ensinnäkin pikkulapsilla tourette ei esiinny kirosanojen huuteluna ensimmäisenä eikä kaikki tourettea sairastavat ikinä sellaisia huutele. Meillä se ensimmäisenä alkoi näkyä kahden vuoden iässä pään pudisteluna. Näin viisi vuotta myöhemmin pään pudistelu jatkuu edelleen, samoin silmien liiallinen räpyttely, vaatteiden syönti ja yhtäkkiset kiljaisut. Vihaisena ja niin sanotusti nurkkaan ajettuna poika huutaa ”v*ttu, v*ttu, v*ttu” ja voin sanoa että se ei ole hauskaa.

Näillä lähdetään liikkeelle, tervetuloa lukemaan!

-H