Tunnetut sotilaat parhaimmillaan

Tampester Teatro
kuva tommi hynynen

Aku Louhimiehen uutta Tuntematon sotilas -elokuvaa katsoessa välähtää vain hetkellisesti mielessä Edwin Laineen 50-luvun versio, onhan se tullut televisiosta joka itsenäisyyspäivä vuosikausien ajan. Saa nähdä, syntyykö nyt uusi perinne. Louhimiehen teos on ansiokkaasti jotenkin vakavampi ja sen myötä kouraisevampi. Rauhan asialla on jokainen tekijä Väinö Linnan romaanista alkaen.
Sodan julmuus olisi kyllä tullut selväksi lyhyemmälläkin räiskinnällä. Kolmetuntinen on pitkä aika juosta, marssia, paukuttaa ja pommittaa metsissä. Toki kotirintamalla ja Veeran luona käydään. Aku Louhimies antaa naisille tilaa jopa edeltäjiään enemmän, mutta silti.
Filosofoinnista on tallella ne legendaariset kohdat: Hei kuulitteko, mää oon ahvena, huutelee Hietanen, kun Lahtinen filosofoi ihmisen alkuperästä. Aku Hirviniemi Hietasena ja Jussi Vatanen Koskelana jättävät Putouksen pellet kauas taakseen rintamalla.
Laineen tyypit väikkyvät mieleen vain tuttuuden takia, Jussi Jurkka Lammiona, Matti Ranin Kariluotona, Veikko Sinisalo Lahtisena, Åke Lindman Lehtona...mutta kenenkään nykypolven näyttelijän ei tarvitse vertailussa hävetä. Nyt on Samuli Vauramo Lammiona, Johannes Holopainen Kariluotona, Joonas Saartamo Lahtisena, Severi Saarinen Lehtona ja niin edelleen. Kaikki roolisuoritukset ovat hyviä, toiset vain esillä enemmän kuin toiset.
Tunnetusti kapinallinen ja rohkea suupaltti Rokka nousee ylitse muiden, ja niin sutki ja suosittu kuin Edvin Laineen löytämä Reino Tolvanen olikin, Eero Aho yllättää syvällisyyden ja sanailun loistavalla yhdistämisellä. Vänskäksihän Rokka ylempiään puhutteli. Kieltäytyi myös laittelemasta pyöreitä kiviä Lammion poluille. Kaipasi kannakselle Lyytin ja lasten luokse. Lomilla kävi kotitöissä ja saunomassa. Otsikoissa on jo näkynyt: ”Paula Vesala rohkeassa alastonkohtauksessa”. Täkyä tai ei, ihan luontevasti saunoivat. Eero Ahon rohkeudesta en ole kuullut hiiskaustakaan.
Entä Robinin vilahdus valkokankaalla, täkynä? Rooli jäi lyhyeksi, koska Robin esitti Hauhiaa, nuorukaista, joka ei ensimmäisellä vartiovuorollaan malttanut olla nostamatta päätään juoksuhaudassa, vaikka Rokka tälle asiasta monta kertaa toitotti.
Tämä elokuva raastaa alusta pitäen ja monessa kohtaa. Kaveri tönää kivääriä lähemmäs haavoittunutta kaveria, jotta tämä ylettää laittamaan aseenpiipun suuhunsa. Suomalaisten sotiminen Syvärillä saa pohtimaan koko maailman sotia myös tänä päivänä,. Minkä edestä miehet uhraavat vuosia elämästään – naisiin ja lapsiin uhraus ulottuu tietysti myös. Koska emme osaa elää rinnan ja rauhassa. Haluan uskoa, että jokainen astelee elokuvateatterista hivenen entistä pasifistisempana ulos.

PS. Näyttelijät saivat yhteistyökumppaneilta valmennusta kehonhuoltoon ja kunnonkohotukseen, armeijan luentoja, vapaaehtoisen maanpuolustuksen yhdistykseltä apuja teltan ja varustusten käsittelyyn sekä luentoja esimerkiksi siitä, miten kriisit vaikuttavat psyykeen.

Kommentoi