Eka postaus – Case Jani

Terhittr.jpg

#Tankotanssijattarenromaani

!!Warning!! Tämä tankotanssiblogi sisältää jotain ihan muuta kuin jaarittelua treenipäivän kulusta ja ruokavaliosta!

                                                                

                “Onko teillä koskaan sellainen olo, että olette jonkun järisyttävän oivalluksen tai tapahtumasarjan äärellä, mutta teillä ei ole aavistustakaan siitä, mihin se liittyy tai mitä se voisi olla?” pohti eräs viisas ystäväni tiistaina facebook päivityksessään. Tätä kirjoittaessani elämme muistaakseni torstaita, sikäli kun olen epätodelliselta ololtani pysynyt päivien kulussa mukana… Miksi tuo irrallinen lause kaikkien niiden feedissäni vilisevien tarinoiden ja ajatusten joukosta kiinnitti huomioni ja kolahti? Selitys lienee itsestään selvä. Koska tuo on juuri se olotila, jossa olen elänyt jo jonkin aikaa.

2 vuotta sitten koin tähänastisen elämäni suurimman elämänmuutoksen erotessani lapseni isästä. Ero tuli minulle yllätyksenä ja oli luonnollisesti raskas monista eri syistä… Mutta niistä lisää mahdollisesti joskus jossain myöhemmässä postauksessa. Kuitenkin, nämä viimeiset 2 vuotta, ovat olleet minulle todella sekavaa ja sumuista aikaa. Välillä pelkkää selviytymistä päivästä toiseen, välillä huikaisevia ilon ja onnistumisen hetkiä, jotka ovat kuitenkin kestäneet suhteellisen lyhyen aikaa…

Draamaa on siis viime vuodet elämässäni riittänyt, ja olen tainnut selvitä siitä melko hyvin, sillä olen edelleen hengissä ja suhteellisen järjissäni. Olen viime päivinä miettinyt kaikkia edellisten vuosien aikana tapahtuneita asioita ja huomasin, että kaikessa kamaluudessaankin elämäni on niin viihdyttävää, että olisi suorastaan synti olla jakamatta parhaita paloja siitä suuren yleisön kanssa. Siitä syntyi ajatus aloittaa blogi. Joten olkaa hyvät tässä se tulee: #tankotanssijattarenromaani

 

 

Case Jani:

Friendship is so weird. You pick out a random human you´ve never met before and you´re like, “this one. I want to go on adventures with this one!”

”Juhlistetaan mun seitsemättä asuntoa tämän kaupungin alueella 10 vuoden sisään” luki mun tuparikutsussa, jonka lähetin läheisimmille ystävilleni, muutamalle muuten vaan mielenkiintoiselle tuttavuudelle ja muutamalle aivan uudelle ihmiselle. Enpä tuota kutsua kirjoittaessani arvannut, kuinka ikimuistoiset tuparit olinkaan saamassa…

Koko tämä tarina kietoutuu vahvasti erään ihmisen ympärille, joten muutama sananen siis hänestä tähän alkuun. Törmäsin Janiin instagramin ihmeellisessä maailmassa, erään tankotanssiaiheisen instagramtilin repostauksessa. Vierailin Janin profiilissa ja olin saman tien myyty. Tokihan hän oli ulkonäöltään kuin kiiltokuva, erehdyinkin luulemaan häntä Scandinavian Hunksien jäseneksi pelkästään ulkonäön perusteella. Ja tämähän EI ole se miestyyppi, joka normaalisti kiinnittää huomioni. Ei, kiinnostuin Janissa ulkonäön sijaan siitä, että jo hänen istagram profiilinsa huusi hänen olevan ERILAINEN kuin kaikki muut. Ja sehän on asia, joka minua viime vuosina miehissä, tai sanotaan jopa, että ihmisissä ylipäätään, on viehättänyt.

Mietin pitkään, laittaisinko Janille suoraan DM:ää ja ehdottaisin yhteistreenejä. En kuitenkaan saanut sitä tehtyä, syystä tai toisesta. Laitoin hänet kuitenkin seurantaan, ja ilokseni hän alkoi seurata minua takaisin.

Tykkäilimme toistemme postauksista kuukausia ilman mitään muuta kontaktia, kunnes koitti se päivä, jolloin törmäsimme IRL eli tosielämässä… Paikka oli Hyvinkää, tankourheilun SM-kisat joissa itse olin kisaamassa ja Jani oli yleisön puolella seuraamassa kisoja. Näin hänet Hyvinkääsalin ala-aulassa, ja oli taas hyvin lähellä, etten mennyt moikkaamaan ja esittelemään itseäni. En kuitenkaan saanut tehtyä sitä tälläkään kertaa.

Kuitenkin tuona päivänä heittelimme muutamat viattomat kommentit toistemme instapäivityksiin ja kotimatkalla autossa istuessani lopulta päätin, että nyt tai ei koskaan ja laitoin Janille viestin. Kehuin hänen kehonhallintaansa, sanoin että olisin halunnut tulla livenä moikkaamaan, mutta en ”kisakiireiltäni” ehtinyt, ehdotin yhteistreenejä jos hänellä moiseen olisi aikaa ja kiinnostusta.

Vastaus tulikin nopeasti, hän kertoi huomanneensa mut Hyvinkäällä myös ja miettineensä itsekin tulevansa tervehtimään, mutta siinä tosiaan oli hässäkkää. Hän myös kertoi arvostavansa meitä ”oikeita” tankoilijoita. Hänhän siis teki tangolla järjettömiä voimaa vaativia ihmislippuja, mutta ei hallinnut tankotanssin perustekniikkaa (kuten staattisen tangon perusspinnit, pidot ja inversiot muuten kuin käsien varassa.)

Puhuimme hetken niitä näitä ja totesimme, että pyritään järjestämään yhteistreenit, kunhan siihen molempien kiireiltä aikaa järjestyy. Mietin, että kiireet saattoi olla Janilta kohtelias tapa antaa ymmärtää, ettei hän välttämättä ollut niin kiinnostunut yhteistreeneistä, varsinkin kun asuimme eri kaupungeissa, joten unohdin asian joksikin aikaa.

Muutaman päivän päästä Jani kuitenkin otti yhteyttä ja kysyi milloin mulle parhaiten sopisi treenailla hänen kanssaan. Saimme sovittua päivän muutaman viikon päähän ja vaihtelimme myös ajatuksia erilaisista tempuista, joita voisimme yhdessä kokeilla.

Treenipäivänä Jani myöhästyi treeneistä yli tunnin, mutta mä mietin, ettei se nyt niin vakavaa ole, kun hänellä oli kuitenkin ajomatkaa… Treenasimme yhteensä 4 tuntia(?) ja olisimme voineet vielä jatkaakin, mutta Janin täytyi käydä eräässä tapaamisessa. Ehdotin hänelle, että kävisimme sen jälkeen syömässä. Hän suostui empimättä. Jani jätti tapaamisensa jälkeen auton mun pihalle parkkiin ja kävelimme kaupungille. Kävimme syömässä ja juttelimme kaikenlaista, henkilökohtaisiakin asioita treenijuttujen lisäksi, tutustuimme. Paluumatkalla pysähdyimme eräällä rakennustyömaalla jonka ohi kävelimme, roikuimme ja teimme temppuja rakennustelineissä. Mietin, että missä tää ihminen on ollut koko mun elämän, ihminen joka spontaanisti haluaa treenailla kaduilta löytyvissä tangoissa! Hänenhän täytyy olla mun sielunkumppani…

Päästiin mun talon luokse, kysyin tulisiko hän käymään ylhäällä. Taas hän suostui miettimättä. Mentiin ylös, istuttiin sohvalla ja selattiin yhdessä instasta tankovideoita (mietinkö jo että onkohan hän mun sielunkumppani…) kokeiltiin vielä muutamia temppuja mun tangolla ja puolapuilla.

kello tuli 3 aamuyöllä. Kysyin ohimennen jääkö hän yöksi kun kello on jo niin paljon. Hän sanoi voivansa jäädä. Mentiin molemmat mun sänkyyn nukkumisjärjestelyistä sen enempää keskustelematta. Toivotettiin hyvät yöt. Maattiin molemmat eri puolilla mun parisänkyä. Mä mietin, että hitto kun mulla pitää olla niin iso sänky… Mutta mä päätin, että en varmasti mene hänen lähelleen, vaikka totta kai olisin halunnut.  Mulle oli alusta asti selvää, että meidän välillä vallitsi sellainen kemia, etten ollut hetkeen kokenut. Kuin 2 magneettia jotka vetivät toisiaan puoleensa. Lopulta hän kääntyi ja tarttui tiukasti mun käteen. mä puristin hänen kättään takaisin ja menin hänen kainaloon. vaihdettiin muutama pieni pusu. hän piti mua tiukasti lähellään koko yön. Aamulla nukuttiin pitkään, mä laitoin hänelle aamupalaa. Hänellä ei ollut kiire pois, istuttiin sohvalla ja selailtiin instaa… Sovittiin treffit seuraavalle viikonlopulle. Hän lähti treenaamaan ja mä töihin.

Seuraavana viikonloppuna hän ei yhtäkkiä kiireiltään ehtinytkään tulemaan mun luokse. Mä mietin, että onkohan hän oikeasti vain tosi kiireinen, sillä tiesin että hän on, vai onko kyse myös siitä, että hän nyt ei ehkä ollutkaan ihan niin innoissaan tästä meidän tuttavuudesta, kuin mä olin. Kyselin varovasti häneltä fiiliksiä ja hän sanoi että olisi tosiaan kiva nähdä useammin, mutta hän tietää ettei se ole helppoa, koska hän on niin kiireinen. Mutta että eihän voi tietää mihin tämä johtaa jos ei kokeile, eli katsotaan kuinka tämä lähtee menemään. Sovittiin, että hän yrittää päästä mun tupareihin seuraavana viikonloppuna. Virhe…

Jani saapui paikalle hieman ennen puolta yötä, viimeisenä vieraana, yllättäen. Hän esitteli itsensä kaikille mun kavereille, mutta ei juuri alkanut juttelemaan kenenkään kanssa. Hän oli sanonut aikovansa pysyä ajokunnossa, mutta kyllä hänelle booli kuitenkin maistui. Aika pian lähdimme baariin, joten hän ei ehtinyt kavereihini sen paremmin tutustua. Mä olin totta kai puhunut muutamalle läheisimmälle kaverilleni Janista, kertonut suhteemme kulun suurin piirtein kuten sen olen kertonut tässäkin. Baariin päästyämme eräs ystävistäni iskee saman tien niin sanotusti kyntensä kiinni Janiin, eli vei hänet baaritiskille ja vietti koko loppuillan siellä hänen kanssaan, roikkuen välillä Janin kaulassa kiinni…

Tässä kohtaan veikkaisin, että ehkä arvannettekin, etten mä ollut tilanteesta juuri mielissäni. Voin kuitenkin kertoa arvanneeni, että juuri näin saattaisi käydä. Ystäväni, joka Janin kaulassa roikkui, oli ennemminkin pahin vihamieheni ja kovin kilpailijani, sekä myös työkaverini, Aliisa. Meidän välillä oli jos ei aina, ainakin viimeiset vuodet vallinnut hieman outo kilpailuasetelma. Me ehkä koimme, että jos jompikumpi saavutti jotain hienoa, joko työ- tai ihmissuhderintamalla, se oli automaattisesti toiselta pois. Tämä oli ihan yleisesti tunnettu tosiasia lähipiirissämme, ja tiedän, että yhteiset ystävämme (joita on paljon) varoivat välillä sanojaan sukkuloidessaan välillämme… Olin myös kuullut vihjailuja, että mun ja Aliisan välinen mustasukkaisuus oli molemminpuolista.

Mä en kuitenkaan halunnut aiheuttaa draamaa julkisella paikalla, vaan annoin Aliisan ja Janin tilanteen jatkua, märehtien sitä ystävieni kanssa, jotka olivat samaa mieltä mun kanssa siitä, että Aliisan käytös oli arveluttavaa.

Aliisa poistui Janin vierestä vasta valomerkin jälkeen. Siinä vaiheessa mä kävelin tiskille Janin luokse ja sanoin hänelle, että haluaisin vähän jutella hänen kanssaan. Jani vastasi että joo, kohta, hänellä jäi juttu kesken Aliisan kanssa. Mä kysyin Janilta, että jutteleeko hän siis MUN vai Aliisan kanssa. Jani hämmentyi ja alkoi selittää, että hänellä meni hermot kun Aliisa oli niin ärsyttävä, pakotti hänet kuvaamaan instaan mystoreja kanssaan ja saneli hashtagit jotka Janin pitäisi sinne laittaa. Jani kertoi myös, että myös Aliisa oli itse asiassa ottanut Janiin yhteyttä instagramin kautta, jo kauan ennen mua siis, ja hekin olivat käyneet keskustelua mahdollisesta yhteisestä projektista ja siitä he siis myös puhuivat nyt. Mä sanoin ettenpä tosiaan tiennyt tätä ja mikäli olisin tiennyt, en olisi itse ottanut Janiin mitään yhteyttä, enkä varsinkaan suunnitellut hänen kanssaan treenejä tai yhteisprojekteja, sillä olen äärimmäisen kyllästynyt kilpailemaan kaikesta Aliisan kanssa. Jani tuntui ymmärtävän tilanteen. Lähdimme ulos baarista, tosin hän oli aika humalassa ja jäi vielä kiukuttelemaan ovella portsareille ja ulkona huuteli tuntemattomille ihmisille.

Kävelimme mun luokse määränpäästä sen enempää keskustelematta. Matkalla jäimme temppuilemaan mattotelineeseen. Pääsimme mun luokse ja joimme jääkaapista löytämäämme punkkua ja temppuilimme tangolla. Jossain vaiheessa hän sanoi hakevansa laukun autosta. Mä annoin hänelle avaimen, mutta hän ei meinannut huolia sitä, sanoi että hukkaa sen kuitenkin. Otti sen kuitenkin kun mä sanoin sen olevan helpompi niin, ettei tarvitse yöllä summeria soitella.

Hän palasi hetken kuluttua ja menimme nukkumaan. Tai siis menimme sänkyyn, mutta nukkumisesta ei ihan heti tullut mitään… Hellän hetkemme jälkeen mä vielä sanoin Janille, että mikäli hän haluaa Aliisan kanssa jonkin yhteisprojektin tehdä, on se mulle ihan ok, mutta siinä tapauksessa mä en enää halua tehdä Janin kanssa mitään yhteistyötä. Hän vaikutti ymmärtävän tämänkin. Sen jälkeen nukahdimme ja nukuimme muutaman tunnin. Aamulla mä laitoin hänelle taas aamupalaa, puhuttiin että nähdään seuraavana viikonloppuna, kun mä tulen käymään hänen kotikaupungissa päin tapaamassa sukulaisia. Hän halasi mua lämpimästi ja suuteli suulle ja kiitti kivasta illasta ja yöstä lähtiessään.

Siksi mulle tulikin aikamoisena shokkina, kun illalla, juuri ennen nukkumaanmenoani, mä katsoin vielä instaa ja avasin hänen mystorynsa. Ja kas, siellähän hän taas kumosi minttushotteja Aliisan kanssa ravintolassa!!! Mä en ollut uskoa silmiäni ja laitoinkin Janille viestin jossa kysyin, onko hän todella Aliisan seurassa juuri nyt. Vastausta en tietenkään heti saanut. Seuraavaksi soitin mun luottoystävälle, joka yritti hieman rauhoitella ja lohduttaa mua. Tämän jälkeen soitin mun ja Aliisan pomolle ja selitin itkien suurin piirtein jotain sellaista, etten voi enää olla Aliisan kanssa samassa työpaikassa, sillä hän selvästi pyrkii pilaamaan elämäni kaikin keinoin. Työnantajamme oli aika järkyttynyt, mutta tiesi kitkasta välillämme, joten ei ollut aivan hämmästynyt. Hän yritti lohduttaa mua ja neuvoi mua vielä kysymään Aliisalta, eikö hän todella tiennyt, että minun ja Janin suhde oli ollut muuttumassa kaveruutta intiimimmäksi.

Mietin asiaa hetken ja päätin kuunnella pomoani. Laitoin Aliisalle viestin, että haluan puhua hänen kanssaan, mulla on tärkeää asiaa. Aliisa vastasi olevansa kohta kotona ja soittavansa mulle. Hetken kuluttua hän soittikin ja kysyi ihan normaaliin sävyyn, että mistä halusin jutella. Mä aloitin lähes hysteerisenä, hän ei saanut mitään selvää vaan luuli, että linja pätki. Mä rauhoituin sen verran, että sain sanottua hänelle, että mun mitta on nyt tullut täyteen. Että mä haluan nyt selvittää KAIKKI ne asiat, jotka meidän välillä on jäänyt selvittämättä. Niitä oli siis tosiaan muitakin, alkaen kahden vuoden takaisista ristiriidoista, liittyen erääseen projektiin, jossa kilpailimme keskenämme ja johon molemmat suhtauduimme lähes pakkomielteenomaisella vakavuudella. Sen lisäksi oli muutamia aikaisempia työ- ja ihmissuhdeasioihin liittyviä sotkuja, joita selvittelimme.

Näiden jälkeen pääsimme itse asiaan, Case Janiin. Aliisa ihmetteli mitä oikein höyryän, kun eihän mun ja Janin välillä ollut menossa mitään kaveruutta kummempaa. Mä ihmettelin, että mistä hän oli saanut sellaisen käsityksen. Kuulemma suoraan hevosen suusta itseltään. Tilanne alkoi selviämään. Mä kerroin oman versioni mun ja Janin suhteen kulusta, se oli huomattavasti erilainen, kuin Janin Aliisalle kertoma. Aliisa ei meinannut uskoa mun ja Janin intiimiä hetkeä aamun tunteina, sillä Jani oli tämän ehdottomasti kieltänyt. Aliisa toki kuitenkin luotti mun sanaan enemmän kuin Janiin, olihan meillä takanamme niin monen vuoden tuttavuus, ettei kumpikaan osannut edes varmaksi sanoa, kuinka pitkään oltiin tunnettu. Mäkin uskoin, että Jani oli vienyt häntä ihan 6-0, ja hän oli todella luullut, ettei hänen käytös loukkaisi mua.

Tässä vaiheessa mä totesin tarvitsevani tupakan, vaikka olenkin sen pahan tavan jo onnistunut lopettamaan, mutta tällaisissa tilanteissa tupakanhimo usein nousee pintaan. Aliisa totesi, että häneltä löytyy muutama (vaikka ei hänkään toki polttanut itse). Aliisa asui muutaman kilometrin päässä musta, joten hän tarjoutui tuomaan mulle tupakkaa, voisimme samalla jutella lisää. Mä suostuin ja puolen tunnin päästä Aliisa olikin jo mun oven takana.

Tässä vaiheessa Jani kärtti multa viestitse vastausta siihen, miksi mä olin yhtäkkiä leppynyt hänelle, olin siis Aliisan kanssa juteltuani todennut hänelle, ettei mulla ollutkaan mitään ongelmaa tilanteen suhteen. Jani myös viestitteli samalla Aliisalle, ihmetellen mun käytöstä hänelle ja raportoiden tarkkaan, mitä vastasin hänen viesteihinsä.

Mä ja Aliisa annoimme hänen kärvistellä epätietoisuudessa monta tuntia, käyden tilannetta läpi. Samalla puhuimme muistakin asioista, menneistä suhteistamme ja miksi ne olivat menneet pieleen, tulevaisuuden suunnitelmistamme ja haaveistamme. Huomasimme, että olimme saaneet selvitettyä ja sovitettua kaikki vanhat kaunat ja väärinkäsitykset väliltämme.

Tämän jälkeen sovimme, ettemme kumpikaan tee enää minkäänlaista yhteistyötä Janin kanssa. laitoimme yhtä aikaa Janille viestin, jossa kerroimme, että voimme pysytellä moikkausväleissä hänen kanssaan, mutta emme halua olla hänen kanssaan missään tekemisissä muuten. Vihjailimme myös sometileillämme, että tiedämme Janin valehtelevan. Jani ei kuitenkaan tajunnut mitään, hän luuli, että me ollaan eri paikoissa, emmekä tiedä toistemme viestittelyistä mitään. Mä kuulin ja näin kaikki viestit, joita Jani lähetti Aliisalle, hän puhui musta inhottavasti ja alentavasti, samaan sävyyn, kuin oli puhunut mulle Aliisasta edellisyönä. Lopulta mulla meni hermot ja mä sanoin Aliisalle ilmoittavani Janille nyt, että mä itse asiassa istun Aliisan kanssa mun sohvalla ja tiedän kaiken, mitä hän Aliisalle viestittää. Jani ei tähän juuri reagoinut, ei myöntänyt tehneensä virheitä. Hänen mulle lähettämien viestien sävykin muuttui tylyksi. Mä päätin tässä vaiheessa pestä käteni koko jutusta ja mennä nukkumaan. Mä kerroin Janille, että mä ja Aliisa oltiin saatu välimme selvitettyä ja että se lienee parasta koko tässä naurettavassa draamassa. Jani oli samaa mieltä ja alkoi antaa neuvoja siitä, kuinka mun ja Aliisan kannattaisi jatkossa suhdettamme hoitaa. Mä totesin, etten usko tarvitsevani hänen asiantuntevia neuvojaan ja että mä menisin nukkumaan. Pyysin omasta puolesta sotkua anteeksi ja toivotin hyvät yöt. Aliisa lähti kotiinsa, mutta jatkoi vielä viestittelyä Janin kanssa, kaipaili selitystä Janin valheisiin.

Mä en heti saanut kuitenkaan nukuttua, vaan avasin vielä kerran whatsappin. 6 uutta viestiä… Jani oli luonut whatsapp ryhmän, johon hän oli liittänyt mut ja Aliisan. Hän ilmoitti, että muutama asia jäi häiritsemään häntä ja hän aikoo nyt kertoa koko jutun, suoraan ja rehellisesti. Hän kirjoitti viestiään n. tunnin verran. Sen ajan mä ja Aliisa vielä chättäilimme tilanteesta. Lopulta Jani sai viestinsä valmiiksi. Hän kertoi kaiken perustuvan väärinkäsitykseen. Hän kertoi, että oli oikeasti luullut munkin ajattelevan, että hänen ja mun välillä oli vain kaveruutta. Kun hän oli lähtenyt yöllä mun luota hakemaan laukkuaan, hän oli yrittänyt soittaa Aliisalle ja pyytää sohvapaikkaa, sillä häntä ahdisti olla mun luona, kun hän oli vihdoin tajunnut, että näimme tilanteen eri tavalla. Hänen oli kuitenkin vaikea sanoa tällaisia asioita ihmisille suoraan, joten oli ajatellut, että paikalta pakeneminen oli parempi vaihtoehto. Aliisa ei kuitenkaan ollut vastannut ja olihan Janilla mun avainkin, joten hän oli tullut takaisin mun luokse. Hän oli sitä mieltä, että hänen suurin virheensä oli intiimi hetkemme mun makuuhuoneessa. Hän ei itsekään ymmärtänyt, kuinka se oli päässyt tapahtumaan, hän ei vain ollut pystynyt vastustamaan kiusausta. Mun teoria on, että tämä johtui vahvasta vetovoimasta välillämme, jonka jo aiemmin kerroin aistineeni. Jani uskoi valehdelleensa tästä asiasta Aliisalle, koska häntä harmitti käytöksensä ja hän ei halunnut myöntää sitä edes itselleen. Jani kertoi myös, ettei ollut ajatellut Aliisastakaan mitään kaveruutta kummempaa ja ihmetelleensä välejämme. Hän ihmetteli myös sitä että hän koki, että hänen olisi pitänyt valita, kumman puolella hänen olisi pitänyt olla, mikä oli hänen mielestään typerää, sillä olimme molemmat huikeita tyyppejä, joiden kanssa oli hauskaa. Hän pahoitteli virheitään ja kehotti meitä taas kerran puhumaan asioista jatkossakin keskenämme, ettemme olisi taas hetken päästä samassa tilanteessa.

Helpottuneena siitä, että koko tilanne sai jokseenkin loogisen selityksen ja siitä, että Jani pahoitteli tapahtunutta, mä ja Aliisa yllättäen lepyimme Janille, pyytelimme koko katastrofia anteeksi puolin ja toisin, toivottelimme toisillemme hyvää päivää, sillä tässä vaiheessa kello oli n. 7 aamulla ja valvottuaan koko yön, Janin piti lähteä ajamaan Hankoon työhommiin. Mun tytär heräisi hetken päästä, joten mullakin jäi yöunet väliin… Aliisan kanssa toivotimme Janille turvallista matkaa Hankoon ja suojelusenkeleitä matkalle. Jani kiitti ja uskoi olevansa turvassa, sillä hän oli tottunut elämään hieman humalassa olevan suojelusenkelinsä kanssa koko elämänsä. Mä uskon että asia on juuri näin, sillä sen verran mitä Jania opin tuntemaan, on suoranainen ihme että hän on edelleen hengissä.  Oli miten oli, Case Jani on nyt käsitelty, mun ja Aliisan välit on hyvät ja kaikki me saatiin viihdyttävä tarina kerrottavaksi eteenpäin ja muisteltavaksi kiikkustuolissa sitten, kun emme enää pysy tangoilla ja elämämme on muutenkin tylsää ja tasaista (vai tuleeko se silloinkaan olemaan..?!!)

Siinä koko stoori, kiitos kaikille jotka jaksoitte lukea. Nyt mä laitan hetkeksi koneen kiinni ja jatkan täysillä kohti mun seuraavaa tulikuumaa miesseikkailua! Palataan!

 

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *